Liberalismin perustajanlaskija Adam Smith kirjoitti vapauden tärkeästä merkityksestä terveelle taloudelle. Sosialismin teoreetikot olivat valmiit ottamaan tuotantovälineet yhteisomistukseen. Kulttuureistamme löytyy myös kolmen periaatteen malli. Joka perheellä tuli olla oma maaomaisuutensa. Sosiaalisista syistä velkaantunut sai lainaa ja velkansa aika ajoin anteeksi. Viideskymmenes vuosi palautti tuottavan pääoman eli maan takaisin alkuperäiselle omistajalleen. Näin kertoo juutalainen historia.
Minkälaista vapautusta tai korjausliikettä nyt siis tarvittaisiin? Ei ainakaan turhia riskejä ottaneiden toimijoiden vahinkojen maksamista. Suomessa monia huolettaa vakavasti se kokemus, että yksittäisinä ihmisinä ja suurempinakin toimijoina olemme suurten talousmahtien armoilla. Aivan perustellusti koetaan, että on epäoikeudenmukaista tehdä työtä, maksaa veroja ja olla kunnon kansalainen ja siitä huolimatta köyhtyä sekä kaiken lisäksi kokea, että ei voi vaikuttaa yleiseen kehitykseen.
Pääoma paikkana työlle
70-luvun maailmassa olisi puhuttu työn ja pääoman ristiriidasta. Tämän päivän maailmassa, jossa yksilöllisyys ja kilpailuhenkisyys ovat saaneet entistä laajemman vaikutusvallan, tuo asetelma tuntuu vanhanaikaiselta. Sekin tarkastelu kannattaa ottaa huomioon.
Pääoman tehtävänä on olla ennen kaikkea paikka työlle. Ilman pääomaa, tuota keskeistä tuotantovoimaa, emme saa aikaan hyvinvointia. Pääomalla ei ole kuitenkaan oikeutta omaan itsenäiseen elämäänsä. Sen tehtävänä on aina olla paikkana työlle. Yhdessä nämä kaksi asiaa, tuottava pääoma erilaisissa muodoissaan sekä tällä alustalla tehty työ eri muodoissaan, ovat perusta ja edellytys hyvinvoinnille.
Valta käyttää tai ohjata pääomia epäeettisillä tavalla ja ratkaisuilla voi johtaa kohtuuttomiin tilanteisiin. Näitä ongelmia tulee estää. Toimiva talouselämä tarvitsee vapautta ja yritteliäisyyden ilmapiiriä. Vain ahkeruus tuottaa tulosta, jota voidaan jakaa. Elämän riskien varalta tarvitaan eriasteisia turvajärjestelmiä, jotta ihmisen ja hänen läheistensä elämä ei muodostu kohtuuttoman tukalaksi.
Numerotalouden riskit
Tämän päivän yleisen ja eurooppalaista tasoa laajemmankin taloudellisen kriisin syynä ei sittenkään ole klassinen työn ja pääoman välinen ristiriita. Tiedämme, että käytännössä rahatalous tai paremminkin numeroiden talous on monilta osiltaan erkaantunut reaalitaloudesta.
Kun numerot liikkuvat moninkertaisesti nopeammin kuin reaalinen raha tai mitkään reaalitalouden tekijät, joutuvat rahan liikuttajat myös monenlaisiin haasteisiin ja jopa houkutuksiin. Monimutkaiset rahataloudelliset järjestelyt ja liian usein myös pyrkimys nopeisiin voittoihin tuo mukanaan riskejä ja ristiriitoja, joiden korjaaminen on kallista.
Vaikuttamista vai valvontaa?
Kreikan ja Espanjan ongelmissa näyttää käytännössä siltä, että suuret eurooppalaiset pankit rahoittivat velkaantumista ja riskipitoista investoimista liian pitkään. Kumpi teki suuremman virheen, velan ottaja vai velan antaja? Hyvä kysymys tilanteessa, jossa lyhytnäköinen ahneuden logiikka taisi sumentaa silmiä.
Tässä tilanteessa on esitetty monia perusteltuja vaatimuksia eritasoisen valvonnan lisäämisestä. Euroopan tasoinen pankkivalvonta maailmassa, jossa pankit toimivat yli kaikkien rajojen, vaikuttaa perustellulta. Mutta samalla on varoitettava siitä, että valvonnalla voimme saada aikaan myös rakenteita, joissa valta keskittyy ilman, että toiminta silti todellisella tavalla järkevöityy. Tällä tiellä ihminen on lopulta vain numerosarja osana suurta toisten hoitamaa peliä, menettäen ihmisyytensä ja luomisesta juontuvan ihmisarvonsa.
Tarvitaan kipeästi myös malleja, joissa työn tekijä pääsee ottamaan vastuuta ja ohjausvaltaa siihen pääomaan, jonka muodostamalla alustalla hän työnsä tekee. Tämä on sitä käytännön vaikuttamista demokratiaa, jossa yhteisöllisyyden parhaat voimatekijät pääsevät vaikuttamaan.
Tarvitaan ratkaisuja, joissa kansalaisten käytännön valta elämästään lisääntyy eikä vähene. Lopulta vain tämä näkökulma ja tämä pyrkimys antavat vahvan perustan ahkeruudelle ja yrittämiselle. Tällä tulokulmalla voidaan eliminoida pois sitä keinottelua ja niitä virhearviointeja, jotka liian usein liittyvät suurten raha- ja pääomapanosten ohjaamisvaltaan. Tällä tiellä luodaan sitä vaikuttamista ja yhteisöllisyyttä, joiden perustalle terveimmät ja toimivimmat yhteiskunnat rakentuvat. Tätä pohdiskelua tarvitsemme nyt hyvin kipeästi Euroopassamme ja laajemminkin.
Kansanedustaja Jouko Jääskeläinen on valtiotieteiden tohtori, joka on väitellyt yhteisöllisyydestä juutalaisessa kansallisuusajattelussa. Hänen tärkeimmät julkaisunimikkeensä löytyvät näiltä kotisivuilta:
http://www.joukojaaskelainen.com/julkaisut/
