Valtiopäivätoimet

Alla poimintoja valtiopäivätoimistani kaudella 2011–2015 (luettavissa 16)

_______________________________________________________________

Lasten oikeus omaan uskonnonopetukseen turvattava

Kansanedustajat Jouko Jääskeläinen (kd) ja Leena Rauhala (kd) jättivät 15.5.2013 kirjallisen kysymyksen oman uskonnon opetuksen laadullisesta ja määrällisestä turvaamisesta.

Vuonna 2010 peruskouluikäisten enemmistö eli 92,9 % osallistui evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen. Evankelisluterilainen uskonnonopetus vastaa uskonnonopetuksen yleistavoitteita, eikä se ole teologisesti tunnustuksellinen oppiaine. Silti joissakin julkisissa kannanotoissa halutaan muuttaa nykyistä uskonnonopetusta. On ehdotettu, että uskonnonopetuksen yleissivistävä osa opetettaisiin tulevaisuudessa yhteisenä oppiaineena kaikille oppilaille ja kunkin oppilaan omaan uskontoon ja katsomukseen liittyvät elementit opetettaisiin eriytetysti.

− Kokemukset Ruotsissa ja Englannissa osoittavat, ettei kaikille yhteinen uskonnonopetus takaa riittävästi tietoa omasta ja muista uskonnoista. Seurauksena voi olla ”uskontosokeus” ja riittämätön sosialisaatio omaan traditioon ja kulttuuriperintöön, Jääskeläinen kritisoi.

Riittävät perustiedot omasta uskonnosta edistävät uskontojen välistä dialogia ja voivat jopa vähentää rasistisia ilmauksia.

− Tällä kysymyksellä halusinkin varmistaa, miten hallitus turvaa resurssit ja myönteisen työskentelyilmapiirin korkeatasoiselle oman uskonnon opetukselle koululaitoksessamme.

____________________________________________________

Kirjallinen kysymys 261/2013 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Suomalaiset ovat johtaneet eurooppalaisia avioerotilastoja jo yli 20 vuoden ajan. Vuonna 2011 avioeroon päätyi 13 469 avioliittoa. Nyt uutena ilmiönä näyttäisi olevan pienten lasten vanhempien lisääntyneet avioerot. Tästä antavat viitteitä päiväkotien lausunnot ja lastenvalvojien asiakaskäynnit. Esimerkiksi Helsingissä lastenvalvojat ratkaisevat yhä useammin alle 3-vuotiaiden lasten huoltajuussopimuksia vanhempien erotilanteissa.

TT Hanna Ranssi-Matikaisen väitöskirjassa tärkeimmäksi erokriisin syyksi nousee elämän kokonaisvaltainen kuormittavuus. Perheiden arki on muodostunut koti- ja ansiovanhemmuuden väliseksi kilpailuasetelmaksi. Lisäksi pariskunnat kärsivät kommunikaatiovaikeuksista, tukiverkostojen vähyydestä ja rinnakkaissuhteista. Eurooppalaisen avioerotutkimuksen näkökulmasta avioerosta on tullut nyky-yhteiskunnassa aiempaa hyväksytympi ratkaisu ihmissuhdeongelmiin. Syynä voivat olla myös yhteiskunnan riittämättömät resurssit: kunnat eivät pysty enää tarjoamaan esimerkiksi riittäviä kodinhoitopalveluja lapsiperheille, mikä kuitenkin saattaisi helpottaa oleellisesti väsymisen kierrettä pienten lasten perheissä.

Vanhempien avioerolla on niin välittömiä kuin välillisiäkin vaikutuksia. THL:n (2011) tutkimuksen mukaan tämä saattaa näkyä negatiivisesti lasten myöhemmissä parisuhteissa. Tämä ilmeni erityisesti niiden 30-vuotiaiden naisten ja miesten avio- tai asumuserojen lukumäärässä, jotka olivat kokeneet vanhempiensa avioeron alle 16-vuotiaina.

Perheyhteisön hyvinvointia ja parisuhteiden ongelmien hoitamista edistäisivät erilaiset ennaltaehkäisevät tukitoimet, joista Ranssi-Matikainen mainitsee muun muassa oma-apuryhmät sekä vertaistuen. Muita tukimuotoja voisivat olla ns. perheiden kriisi- ja muutosvaiheita varten perustetut neuvolat, joissa vanhemmat voisivat käsitellä arjen haasteita ammatillisessa ohjauksessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka hallitus aikoo toimia lisätäkseen ennaltaehkäiseviä toimia avioliittojen ja perheiden tukemiseksi ja
löytyykö tähän työhön riittävästi resursseja?

Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Hallituksen perhepolitiikan kolme ydintä ovat palvelut, tulonsiirrot sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Perhepolitiikalla lapsille luodaan turvallinen kasvuympäristö ja vanhemmuutta tuetaan. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut kehittämään perheiden palveluja ja etuuksia ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet. Laadukkaiden julkisten palveluiden sekä sosiaaliturvan resurssien riittävyys varmistetaan hyvin hoidetulla julkisella taloudella.

Lapsiperheiden kotipalvelujen, perhetyön ja perheasioiden sovittelun kehittäminen ovat sosiaalihuoltolakiuudistuksen tärkeitä osa-alueita. Vanhemmuuden tukea, lasten vanhempien parisuhdeneuvontaa sekä erosovittelua kehitetään hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Lastensuojelun ja perheiden tukipalveluiden toimivuutta selvittävä ryhmä esittää ehdotukset tarvittavista kehittämistoimista 14.6.2013. Väliraportissaan 5.12.2012 selvitysryhmä ehdotti pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista uudistamisohjelmaa, jonka lähtökohtana on lapsiperheiden ja lasten tuen tarve.

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) velvoittaa kunnat tarjoamaan kaikille perheille mahdollisuuden osallistua määräaikaisiin terveystarkastuksiin. Lasta odottavan perheen laajassa terveystarkastuksessa äidin ja sikiön terveydentilan tutkimisen lisäksi selvitetään perheen hyvinvointia haastattelulla ja tarvittaessa muilla menetelmillä. Myös alle kouluikäisen lapsen ja oppilaan laajaan terveystarkastukseen sisältyy lapsen vanhempien haastattelu ja koko perheen hyvinvoinnin selvittäminen niiltä osin kuin se on tarpeellista. Neuvonta ja tarkastukset on järjestettävä siten, että lapsen ja perheen erityisen tuen tarve tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tarpeenmukainen tuki järjestetään viiveettä.

Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut tukemaan pienten lasten vanhempien mahdollisuutta perheen ja työn joustavaan yhdistämiseen. Päivähoito säilyy subjektiivisena oikeutena ja päivähoitojärjestelmää kehitetään tarjoamaan perheille mahdollisuuksia sen joustavampaan käyttöön. Isyysvapaa piteni 1.1.2013 alkaen siten, että vain isän käyttöön tarkoitettua vapaata on jatkossa 54 arkipäivää. Tavoitteena on lisätä isien pitämiä perhevapaita ja jakaa näin vanhempien hoitovastuuta tasapuolisemmin. Muutos tarkoittaa käytännössä kahden viikon pidennystä vanhempainvapaaseen. Jatkossakin isä voi pitää 18 isyysvapaapäivää yhtä aikaa äidin vapaan kanssa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseksi otetaan käyttöön joustava hoitoraha ja tuntiperusteinen päivähoito 8.2.2013 muistionsa esittäneen työryhmän linjausten pohjalta.

Perheiden palveluja kehitetään aktiivisesti myös Kaste 2012-2015 -ohjelmassa Kaste I -ohjelmassa luotujen hyvien käytäntöjen mukaisesti. Perhekeskustoimintaa laajennetaan perheiden, kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyönä. Perhekeskusten tavoitteena on edistää varhaista puuttumista ja perheiden pulmien ennalta ehkäisyä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden valtionavustusten seuraava hakuaika päättyy 30.9.2013.

Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2013

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

______________________________________________________

KD:n Jouko Jääskeläinen: Tarvitsemme kestäviä avioliittoja

Jouko Jääskeläinen (kd) jätti 4.4.2013 kirjallisen kysymyksen avioerojen ennaltaehkäisemisestä.

Suomalaiset ovat johtaneet eurooppalaisia avioerotilastoja jo yli 20 vuoden ajan. Vuonna 2011 avioeroon päätyi 13 469 avioliittoa. Nyt näyttäisivät lisääntyvän alle 3-vuotiaiden lasten vanhempien avioerot, mistä antavat viitteitä päiväkotien lausunnot ja lastenvalvojien asiakaskäynnit.

Yksi tärkeimmistä erokriisin syistä on elämän kokonaisvaltainen kuormittavuus. Perheiden arki on muodostunut koti- ja ansiovanhemmuuden väliseksi kilpailuasetelmaksi. Lisäksi pariskunnat kärsivät kommunikaatiovaikeuksista, tukiverkostojen vähyydestä ja rinnakkaissuhteista. Yhteiskunnan tuki on yhä vähäisempää eivätkä lapsiperheet saa enää kodinhoitopalveluja. Avioerosta on tullut nyky-yhteiskunnassa nopea ratkaisu ihmissuhdeongelmiin, mutta erosta eivät kärsi vain vanhemmat, vaan myös lapset.

THL:n (2011) tutkimuksen mukaan vanhempien avioero saattaa näkyä negatiivisesti lasten myöhemmissä parisuhteissa. Tämä ilmeni erityisesti niiden 30-vuotiaiden naisten ja miesten avio- tai asumuserojen lukumäärässä, jotka olivat kokeneet vanhempiensa avioeron alle 16-vuotiaina.

− Tällä kirjallisella kysymyksellä halusin varmistaa, kuinka hallitus aikoo toimia lisätäkseen ennaltaehkäiseviä toimia avioliittojen ja perheiden tukemiseksi ja löytyykö tähän työhön riittävästi resursseja, Jääskeläinen toteaa.

___________________________________________________________

Suullinen kyselytunti

32. TORSTAINA 4. HUHTIKUUTA 2013 kello 16.00
N:o 33) Kehysriihen osinkoveropäätöksen korjaaminen, Jouko Jääskeläinen/kd:
 
Arvoisa herra puhemies! Kehysriihessä päätetyt uudistukset sekä yhteisöveron että osinkoveron osalta tehtiin siksi, että parannettaisiin yritysten kilpailukykyä Suomessa, samoin lisättäisiin investointeja, ja sitä varten, että yritykset voisivat työllistää entistä enemmän ihmisiä. Tämähän on ollut hyvin välttämätön päätös, jotta voisimme saada aikaan kestävää talouskasvua, ja nyt tämän hallituksen erittäin rohkean päätöksen jälkeen on aivan aiheellista odottaa yrityksiltä erityisesti työllistäviä toimenpiteitä.

Kysyisinkin: miten hallitus aikoo seurata ja valvoa sitä, että verouudistukset tuovat näitä toivottuja vaikutuksia sekä työllistymisen että investointien suhteen ja että erityisesti suomalainen työllisyys lähtee kasvuun nyt olevan pienen notkahduksen jälkeen?

Pääministeri Jyrki Katainen:

Arvoisa herra puhemies! Hallitushan ei tietysti voi pakottaa ketään työllistämään toista tai tekemään investointeja, mutta sen me tiedämme, että tällä hetkellä me menetämme työpaikkoja, ja se ei johdu pelkästään taloussuhdanteista, vaan se johtuu monesta muusta kysymyksestä, lähinnä rakenteellisista ongelmista, eli että Suomeen ei katoavien alojen tai työpaikkojen rinnalle synny uutta, tänne ei investoida, ja sen takia juuri tämä koko verouudistus tehdään, jotta ilmapiiri muuttuisi, jotta ihan konkreettiset, kouriintuntuvat mahdollisuudet investoida ja palkata toisia ihmisiä töihin paranisivat. Minä uskon, että tällä on positiivinen vaikutus.

Suomi on ollut vähän alisuoriutuja muutaman vuoden ajan. Koulutetuin kansakunta, vakaa, stabiili hyvinvointiyhteiskunta, hyvä innovaatiojärjestelmä, mutta me emme saa sijoitetulle, tälle pääomalle riittävää tuottoa eli työpaikkoja, verotuloja, ja sen takia tämä uudistus tehdään. Minä uskon, että tämä toimii.

______________________________________________________________

Kirjallinen kysymys 188/2013 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Suomalaisen kattavan ja hyvän neuvolajärjestelmän jatkoksi on esitetty ajatus kahdesta muusta koko ikäluokan läpikäyvästä ns. tarkistuspisteestä. Tavoitteena olisi poimia esille ne tilanteet, joissa tarvitaan erityisiä ennalta ehkäiseviä toimia tai puuttumista ehkä jo syntyneisiin syrjäytymisilmiöihin. Tämän Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n esittämän ajatuksen mukaan kolmas vaihe olisi siinä vaiheessa, kun täysi-ikäisyys on saavutettu.

Opetusalalla ja vähintäänkin edunvalvontajärjestön taholla on kannettu erityistä huolta myös siitä, että erityisopetuksen uudistus ei ole parantanut erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden asemaa eivätkä laissa luvatut oppimisen tukitoimet ole toteutuneet. Opetusryhmät eivät ole pienentyneet, vaikka niissä opiskelee entistä enemmän erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Oppilaiden oikeudet mahdollisimman varhaiseen ja välittömään tukeen jäävät oleellisilta osin toteutumatta.

Viime eduskuntakaudella uusitun perusopetuslain mukaan tavoitteena oli vähentää varsinaiseen erityisopetukseen siirtoja ja tehostaa tukiopetusta joustavissa opetusryhmissä. Läheskään kaikissa kunnissa tämä ei toteudu varojen puutteen takia. Myös oppilashuollon resurssit koetaan riittämättömiksi. Oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa eri kunnissa ja eri kouluissa.

Suurissa ryhmissä oppilaille ei ole mahdollista antaa tarvittavaa tuki- tai erityisopetusta. On esitetty, että esi- ja perusopetuksen ryhmien koosta säädettäisiin laissa, mutta varsinainen huoli kohdistuu resurssien riittävyyteen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus valmis edistämään ajatusta nuorten hyvinvoinnin erityisestä koko ikäluokan läpikäyvästä tarkistuspisteestä yläasteella sekä
miten hallitus turvaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oikeuden mahdollisimman varhaiseen ja välittömään tukeen koulussa?

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Oikeus opetukseen, oppimisen ja koulunkäynnin tukeen on jokaisella oppilaalla. Koulun arjen, toimintatapojen ja tuen rakenteiden suunnittelu ja toimeenpano on ennaltaehkäisevää työtä ja osa laadukasta opetusta sekä kasvun ja kehityksen tukea. On tärkeää, että tähän osallistuvat kaikki kouluyhteisössä toimivat. Opetuksen järjestäjä vastaa kaikissa tapauksissa siitä, että oppilaan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukeen toteutuu.

Terveyden ja hyvinvoinnin tarkistuspisteitä koulussa on jo olemassa. Kouluterveydenhuolto osana oppilashuoltoa on lakisääteistä ja maksutonta perusterveydenhuollon ehkäisevää palvelua. Koko ikäluokan kattavat terveystarkastukset muodostavat kouluterveydenhuollon toiminnan rungon ja mahdollistavat jokaisen oppilaan ja hänen perheensä tapaamisen. Tarkastuksissa arvioidaan monipuolisesti oppilaan fyysistä ja psykososiaalista terveydentilaa suhteessa ikään ja kehitysvaiheeseen ja pyritään löytämään mahdolliset sairaudet sekä terveyttä ja hyvinvointia uhkaavat tekijät.

Kouluterveydenhuoltoon kuuluvat vuosittaiset terveystarkastukset, joista 1., 5. ja 8. luokan terveystarkastukset ovat laajoja. Laajassa terveystarkastuksessa kouluterveydenhoitaja ja lääkäri arvioivat yhdessä oppilaan terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi aina myös koko perheen hyvinvointia ja vanhemmat kutsutaan mukaan. Tarkastukseen sisältyy vanhempien haastattelu sekä opettajan arvio oppilaan selviytymisestä koulussa ja tarvittaessa tehdään yhteistyötä muiden oppilashuollon toimijoiden kanssa. Terveyden edistämisen lisäksi tavoitteena on tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppilaan ja hänen perheensä erityisen tuen tarpeet ja järjestää tarvittava tuki sekä seurata tilanteen edistymistä yhdessä laaditun suunnitelman mukaisesti. Tarkastuksista poisjäävien tuen tarve selvitetään, koska tiedetään, että tarkastuksista poisjääneiden riski syrjäytymiseen on suurempi kuin niihin osallistuneilla.

Oppilas- ja opiskelijahuollon lainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Toiminnan painopiste halutaan siirtää ennaltaehkäisevään koko yhteisöä koskevaan toimintaan. Uudistus on tarpeen, sillä koulujen välillä on edelleen suuria eroja. Myös lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten oppilas- ja opiskelijahuollossa on puutteita. Oppilas- ja opiskelijahuollon suunnitelmallisuutta lisättäisiin sitomalla opiskeluhuollon suunnitelmat osaksi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmia, joiden laatiminen on jo nyt kuntien tehtävänä. Tavoitteena on, että merkittävä osa niistä lapsista ja nuorista, jotka nyt ovat lastensuojelun asiakkaita, saisivat jatkossa nopeammin avun jo oppilas- ja opiskelijahuollossa. Esitys koskee esiopetusta, perusopetusta, lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta ja se on tarkoitus antaa keväällä 2013.

Kunnat ovat edistyneet perusopetuslain muutosten soveltamisessa päämäärän suuntaisesti, omassa tahdissaan ja omalla tavallaan. Kunnat näyttävät myös olleen erilaisissa lähtöasetelmissa lainsäädännön toimeenpanon suhteen. Kansallinen tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminta käynnistyi 233 kunnassa keväällä 2008 ja jatkuu vuoteen 2011. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi kyseiseen toimintaan yhteensä yli 50 miljoonaa euroa valtionavustuksia. Tukea kohdennettiin myös opettajien täydennyskoulutukseen kolmiportaisen tuen toimeenpanon kehittämiseksi. Vuoden 2013 loppuun mennessä opetus- ja kulttuuriministeriö antaa eduskunnalle selvityksen kolmiportaisen tuen toimeenpanosta ja toteutumisesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut valtionavustuksia mm. perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen vuosina 2010-2013 yhteensä 170 miljoonaa euroa. Viimeksi maaliskuussa 2013 ministeriö jakoi 60 miljoonaa euroa valtionavustusta yhteensä 239 opetuksen järjestäjälle. Opetuksen järjestäjä voi käyttää valtionavustusta vain opettajien palkkakustannuksiin, resurssiopettajien lisäämiseen eli opettajien samanaikaisopetuksen järjestämiseen luokassa, jakotunteihin tai ryhmien jakamiseen pysyvästi. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi yli 23 miljoonaa euroa valtionavustusta koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin vuosille 2013-2014. Valtionavustus kohdennetaan toimiin, joilla tuetaan haasteellisessa toimintaympäristössä toimivia kouluja ja kavennetaan koulujen välisiä eroja. Avustuspäätöksissä huomioitiin erityisesti koulut, joiden koulunkäyntialueilla väestön koulutustaso on heikko ja työttömyysaste sekä maahanmuuttajien väestöosuus korkea. Nämä kaikki yhdessä rakentavat peruskoulua paremmaksi oppimisen ja kasvun paikaksi kaikille oppilaille.

Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta 2013

Opetusministeri Jukka Gustafsson
____________________________________________________________

KD:n Jouko Jääskeläinen: Huolehditaanko erityistä tukea tarvitsevien oppimisesta

Jouko Jääskeläinen (kd) jätti 13.3.2013 kirjallisen kysymyksen erityisopetuksen tarpeesta ja riskitilanteiden kartoituksesta.

Suomessa on kattava ja hyvä neuvolajärjestelmä, jonka tueksi Opetusalan ammattijärjestö OAJ on esittänyt ajatusta kahdesta muusta koko ikäluokan läpikäyvästä ns. tarkistuspisteestä. Tarkistuspisteissä saataisiin poimittua esille ne tilanteet, joissa tarvitaan erityisiä ennalta ehkäiseviä toimia tai puuttumista jo syntyneisiin syrjäytymisilmiöihin.

Viime eduskuntakaudella uusitun perusopetuslain tavoitteena oli vähentää erityisopetuksen piiriin siirtymistä ja tehostaa tukiopetusta joustavissa opetusryhmissä. Alan ammattilaisten näkemyksen mukaan erityisopetuksen uudistus ei ole parantanut erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden asemaa eivätkä laissa luvatut oppimisen varhaiset ja välittömät tukitoimet ole toteutuneet.

− Läheskään kaikissa kunnissa tukitoimet eivät näyttäisi toteutuvan varojen puutteen takia. Oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa eri kunnissa ja eri kouluissa.

Opetusryhmät eivät ole pienentyneet, vaikka erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden määrä on kasvanut. Suurissa ryhmissä oppilaiden ei ole mahdollista saada tarvittavaa tuki- tai erityisopetusta. On esitetty, että esi- ja perusopetuksen ryhmien koosta säädettäisiin laissa, mutta varsinainen huoli kohdistuu resurssien (oppilashuolto ja riittävä henkilökunta) riittävyyteen.

− Tällä kirjallisella kysymyksellä halusin varmistaa, onko hallitus valmis edistämään ajatusta nuorten hyvinvoinnin erityisestä koko ikäluokan läpikäyvästä tarkistuspisteestä yläasteella sekä miten hallitus turvaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oikeuden mahdollisimman varhaiseen ja välittömään tukeen koulussa, Jääskeläinen toteaa.

______________________________________________________________

Kirjallinen kysymys 971/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Teoriassa vähävaraisten toimeentulotukiasiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon kulut maksetaan kunnan sosiaalitoimen puolesta. Käytännössä vähävaraisten terveyskeskus- ja sairaalakäynneistä aiheutuvat maksut ehtivät valitettavan usein lähteä perintään ennen kuin ne on maksettu. Esimerkiksi sosiaalitoimessa hakemukseen liitetyt maksamattomat laskut saatetaan siirtää maksettaviksi vasta seuraavassa kuussa, jolloin perintäkulut jäävät asiakkaan maksettaviksi.

Kuntien tapa ulkoistaa maksamattomat sosiaali- ja terveydenhuollon maksut perintäyhtiöiden perittäviksi on muodollisesti oikein, mutta arjen realiteettien kannalta arveluttavaa ja usein myös lisäongelmia aiheuttavaa. Kuntien vaivannäköä käytäntö ehkä näennäisesti säästää, mutta kostautuu kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kohdalla.

Perintäyhtiöiden tapa tehdä liiketoimintaa köyhimpien kansalaisten kustannuksella tuntuu jopa epäeettiseltä ja herättää myös kysymyksen siitä, toteutuuko kuluttajan oikeusturva, kun velalliselta peritään moninkertaisesti velkaa suurempia perintäkuluja. Paremmalta tuntuisi menettely, jossa vähävarainen tai tilapäisesti tiukassa taloustilanteessa oleva kansalainen voisi yksinkertaistetulla menettelyllä pyytää jatkoaikaa maksatukseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ohjeistaa kuntien palveluista suoritettavien maksujen perimistä niin, että maksaja voi tarvittaessa saada lisäaikaa suoritukseensa sekä muutoinkin välttyä kohtuuttomien perintäkulujen maksamiselta?

Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Saatavien perinnästä säädetään laissa saatavien perinnästä (513/1999, perintälaki). Lakia sovelletaan myös perittäessä julkisoikeudellisen oikeushenkilön saatavaa tai julkisen tehtävän hoitamiseen liittyvää saatavaa yksityishenkilöltä. Perinnässä ei lain mukaan saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Laissa on myös säädetty kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääristä. Kuluttaja-asiamies valvoo perintälain säännösten noudattamista kuluttajasaatavien osalta.

Perintälakiin on ehdotettu muutoksia, jotka eduskunta on hyväksynyt marraskuussa 2012 ja joiden on tarkoitus tulla voimaan maaliskuussa 2013. Uudistuksen tavoitteena on, että perintälain säännökset nykyistä tehokkaammin varmistavat hyvän perintätavan noudattamisen ja estävät kohtuuttoman suurten perintäkulujen perimisen velalliselta. Uudistuksella alennetaan kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääriä ja lisätään velallisen vaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi kuluttaja-asiamiehen mahdollisuuksia puuttua hyvän perintätavan vastaisiin menettelyihin parannetaan. (HE 57/2012 vp, LaVM 14/2012 vp)

Perintälain muutoksilla vastataan käytännössä esiintyneisiin ongelmiin. Uudistus koskee myös kuntia ja parantaa siten myös kysymyksessä tarkoitettujen velallisten asemaa. Oikeusministeriö seuraa uudistuksen soveltamista. Mahdollista tarvetta uusille toimenpiteille arvioidaan sen jälkeen, kun on saatu käytännön kokemusta uudistetun sääntelyn toimivuudesta.

Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2012

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
________________________________________________

Kirjallinen kysymys 949/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Vammaisten henkilöiden työllisyysaste on merkittävästi alhaisempi kuin muulla väestöllä. Erityisesti nuorille ensimmäisen työpaikan löytyminen ja työuran aloittaminen on vaikeaa, jolloin uhkana on pysyvä työttömyys. Vaikeavammaiset nuoret sijoittuvat koulutuksen käytyään paikkoihin, joihin he voivat siirtyä myös ilman kyseistä koulutusta. Vain noin 300 kehitysvammaista on löytänyt tavallisen työpaikan, jossa he ovat samassa asemassa kuin muutkin työntekijät.

1.1.2013 voimaan astuva nuorisotakuu tarjoaa peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan sekä alle 25-vuotiaille että alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Tällä hetkellä noin kolmetuhatta koulutettua kehitysvammaista olisi heti valmis töihin, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus.

Vaikeavammaisten henkilöiden koulutus- ja työllistymispalveluiden järjestäminen edellyttää kokonaisvaltaisia rakenteellisia muutoksia. Erityisesti siirtymävaiheen tukipalveluiden järjestäminen toiselta asteelta eteenpäin vaatii muutoksia. Muita haasteita ovat tehottomat työvoimapoliittiset toimet ja työhön ohjaavien ihmisten puute.

Suomen vammaispoliittisen ohjelman (VAMPO 2010-2015) mukaan opetus- ja kulttuuriministeriöllä on päävastuu ammatillisen koulutuksen yhdenvertaisuuden ja esteettömyyden edistämisessä. Ministeriöltä odotetaan toimia mm. vammaisille nuorille suunnatun opinto- ja ammatinvalinnanohjauksen järjestämiseksi sekä ammatillisen erityisopetuksen ja työelämän välisten yhteyksien vahvistamiseksi. Valmisteilla on myös esteetöntä opiskelijavalintamenettelyä koskeva suositus ja opas.

Lisäksi ongelmaksi on koettu se, että hyvin opinnoissa menestyneet mutta oppimisedellytyksien heikentymistä koskevan diagnoosin saaneet nuoret ohjataan erityisoppilaitoksiin, vaikka he itse haluaisivat kulkea normaalin oppimispolun. Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun autistinen oppilas halutaan ohjata erityisoppilaitokseen vahvasta opiskelumotivaatiosta huolimatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten turvataan vammaisten mahdollisuus heidän kykyjään vastaavan opiskelu- ja työpaikan saamiseen nuorisotakuun edellyttämällä tavalla sekä
miten turvataan oppimisrajoitteisten nuorten mahdollisuus saada heitä motivoiva ja heidän tavoitetasonsa mahdollistama opiskelupaikka terveydentilaa koskevan diagnoosin sitä estämättä?

Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitus toteuttaa yhteiskuntatakuun vuoden 2013 alusta lukien niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Osana yhteiskuntatakuuta toteutetaan koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.

Hallitusohjelman mukaan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita uudistetaan siten, että perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevat valitaan ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa. Oppilaitosta vaihtaville opiskelijoille ja aiemman tutkinnon suorittaneille vahvistetaan erillisvalintoja, ammatillista lisäkoulutusta, oppisopimuskoulutusta ja näyttötutkintokoulutusta.

Toisen asteen koulutukseen pääsyn turvaaminen on yksi keskeinen nuorisotakuun toimenpide. Tähän pyritään mm. varmistamalla ammatillisen peruskoulutuksen riittävä tarjonta, uudistamalla ammatillisen koulutuksen opiskelijavalintoja, toteuttamalla nuorten aikuisten osaamisohjelma sekä kehittämällä nuorten oppisopimuskoulutusta. Koulutuspaikan turvaamisen ohella nuorisotakuun toteutuminen edellyttää, että lisäksi toteutetaan muita laaja-alaisia toimia, joilla tuetaan koulutuksen aloittaneiden tavoitteellista opiskelua ja tutkinnon suorittamista sekä sijoittumista työelämään tai jatko-opintoihin. Keskeisiä kehittämishankkeita tähän liittyen ovat ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittäminen, koulutuksen järjestämismuotojen käytön joustavoittaminen, työvaltaisten opiskelumenetelmien kehittäminen mukaan lukien nuorten oppisopimuskoulutus, erityisopetuksen kehittäminen, opinto-ohjauksen ja opiskeluhuollon kehittäminen, koulutuksen järjestäjien laadunhallinnan vahvistaminen ja palvelukyvyn parantaminen sekä ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittäminen. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa, erityisesti täydennyskoulutuksessa, yhtenä painopisteenä korostuu joustavien koulutuspolkujen toteuttamisen tukeminen sekä erityisopetus.

Ammatillisessa koulutuksessa vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi erityisiä opetus- tai opiskelijahuollon palveluja tarvitsevien opetus annetaan erityisopetuksena. Ammatillista erityisopetusta järjestetään ammatillisissa erityisoppilaitoksissa, yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa, kansanopistoissa, aikuiskoulutusta tarjoavissa oppilaitoksissa sekä oppisopimuskoulutuksena.

Ammatillisen peruskoulutuksen yhteydessä voidaan vammaisille opiskelijoille järjestää valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta. Koulutuksen tarkoituksena on antaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille valmiuksia ammatilliseen koulutukseen, työhön sijoittumiseen ja oman elämän hallintaan. Vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus on tarkoitettu paljon erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille, jotka tarvitsevat valmennusta opiskeluvalmiuksien, toimintakykyyn edistymisen, ammatinvalinnan ja työelämävalmiuksien osalta ennen ammatilliseen peruskoulutukseen siirtymistä. Osalla vaikeavammaisista opiskelijoista on tavoitteena ammatillisen perustutkinnon sijaan työhön ja itsenäiseen elämään valmentautuminen. Vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus sekä erilaiset valmistavat koulutukset toimivat nivelvaiheen koulutuksena perusopetuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen välillä. Ammatillisen erityisopetuksen tarkoituksena on myös tukea aikuisena vammautuneen tai sairastuneen opiskelijan uudelleenkouluttautumista ja siirtymistä takaisin työelämään.

Opiskelemaan hakevan näkökulmasta valmistavien koulutusten ja muun valmistavan toiminnan hajanaisuus on ongelma. Erilaisista toimintamuodoista ei aina synny sellaista kokonaisuutta, joka tarjoaisi erilaisista opinnollisista ja muista lähtökohdista tuleville hakijoille joustavan polun perusasteelta jatko-opintoihin. Perusasteen lisäopetus ja valmistavat opinnot ovat hakijan näkökulmasta edelleen liiaksi sektoroituneita ja valmistavat tietynlaiseen jatko-opintopolkuun.

Opintoihin ja työelämään valmistavaa toimintaa kehitetään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2011-2016 mukaisesti lisäämällä yhteistyötä perusopetuksen lisäopetuksen, ammatillisen koulutuksen valmistavien ja valmentavien koulutusten sekä työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön yhteistyötä vahvistamalla ja selkeyttämällä. Eri toimijoiden yhteistyöllä halutaan vahvistaa nuorten saamaa tukea ja ohjausta niin, että nuoret nykyistä nopeammin ja varmemmin sijoittuvat jatko-opintoihin ja työllistyvät.

Opiskelijamäärä ammatillisessa erityisopetuksessa on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Vuonna 2011 ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista noin 21 200 oli erityisopetuksessa (näistä ammatillisissa erityisoppilaitoksissa noin 4 400 opiskelijaa). Tämä on noin 14 % ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista. Esimerkiksi vuonna 2001 erityisopiskelijoita oli noin 9 600 ja vuonna 2006 noin 16 900.

Ammatillisen erityisopetuksen opiskelijamääriä on voitu lisätä varsin merkittävästi ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärien lisäyksen yhteydessä. Valtion ammatilliset erityisoppilaitokset siirtyivät vuoden 2009 alusta osaksi yksityisiä erityisopetuksen järjestäjiä. Siirtoprosessin yhteydessä voimavaroja uudelleen kohdentamalla voitiin ammatillisen erityisopetuksen opiskelijamäärää lisätä yhteensä 1 195 opiskelijalla, mikä on poikkeuksellisen suuri yhdellä kertaa tehty lisäys. Lisäykset kohdennettiin seuraavasti: ammatillisiin erityisoppilaitoksiin 255 opiskelijaa, ammattiopistoihin, joille myönnettiin rajattu erityistehtävä erityisopetuksen järjestämiseen, 190 opiskelijaa sekä yleisiin ammattiopistoihin, jotka ovat muutoin keskeisiä erityisopetuksen järjestäjiä, 750 opiskelijaa.

Vaikeimmin vammaisten koulutukseen pääsyä on edistetty selkeästi viime vuosien aikana kehittämällä ammatillisen erityisopetuksen järjestämisverkkoa sekä lisäämällä opiskelijapaikkoja lähes 600:lla. Ammatillisen koulutuksen kokonaisvolyymiin tehdyt lisäykset ovat tukeneet myös niiden opiskelijoiden koulutukseen pääsyä, joiden tuen tarve on lievempi kuin vaikeimmin vammaisilla. Vaikeimmin vammaisten koulutukseen pääsyssä on edelleen jonkin verran ongelmia tehdyistä lisäyksistä huolimatta, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Koulutukseen pääsyyn liittyvät ongelmat eivät johdu aina riittämättömästä koulutustarjonnasta. Ongelmat johtuvat myös riittämättömistä tuki-, avustus- ja asumispalveluista sekä asenneongelmista.

Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamääriä on hallitusohjelman sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman linjausten mukaisesti tarkoitus vähentää ja uudelleensuunnata alueellisen ja alakohtaisen työvoimatarpeen ja väestökehityksen mukaisesti vuosien 2013-2016 aikana. Osana tätä kokonaisuutta tarkastellaan myös ammatillisen erityisopetuksen alueellista saatavuutta.

Hallitusohjelman mukaisesti myös ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita uudistetaan siten, että perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevat valitaan ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa. Tässä yhteydessä täsmennetään ns. joustavan valinnan käyttöä siten, että se suuntautuisi pääasiallisesti tilanteisiin, jossa hakijalla on esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai erilaiset sosiaaliset syyt antaisivat perusteen käyttää joustavaa valintaa koulutuspaikan turvaamiseksi hakijalle. Lisäksi joustavaa valintaa voitaisiin käyttää tilanteissa, joissa henkilöltä puuttuu perusopetuksen päättötodistus tai todistus ei eri syistä ole vertailukelpoinen. Joustavan valinnan kehittämisellä ja täsmentämisellä on tavoitteena toisaalta parantaa eri syistä heikommassa asemassa olevien hakijoiden mahdollisuuksia päästä koulutukseen, toisaalta tukea sitä, että hakija tulisi valituksi koulutukseen, jonka suorittamiseen hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet. Lisäksi tavoitteena on turvata hakijoiden yhdenvertainen kohtelu.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on yhdessä Opetushallituksen kanssa rakentamassa laajaa oppijan verkkopalvelukokonaisuutta. Tässä sähköisessä palvelukokonaisuudessa tulee olemaan kaikki koulututusta koskeva informaatio niin ohjausta ja tietoa tarvitsevalle nuorelle kuin myös hänen huoltajilleen sekä virkamiehille, kuten opinto-ohjaajille. Osana tätä oppijan verkkopalvelukokonaisuutta tullaan jatkossa hoitamaan myös opiskelemaan hakeminen. Tavoitteena on selkeä, johdonmukainen hakujärjestelmä, joka kohtelee hakijoita tasavertaisesti ja poistaa päällekkäiset hakukierrokset. Myös ammatilliseen erityisopetukseen sekä nivelvaiheen koulutuksiin tullaan jatkossa hakemaan oppijan verkkopalvelun kautta, joka selkiyttää erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevien opinto-ohjausta ja itse hakuprosessia.

Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2012

Opetusministeri Jukka Gustafsson
____________________________________________________

Kuntien perintäkäytännöt ohjeistettava

Kansanedustaja Jouko Jääskeläinen (kd) jätti 11.12.2012 kirjallisen kysymyksen kuntien perintäkäytännöistä.

Kunnat maksavat vähävaraisten toimeentulotukiasiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon kulut. Jos hakemukseen liitetyt maksamattomat laskut siirtyvät virkailijoiden toimesta maksettaviksi vasta seuraavassa kuussa, asiakas joutuu maksamaan perintäkulut.

Jääskeläisen mukaan perintätoimistojen käyttäminen on kyllä muodollisesti oikein, mutta aiheuttaa arjessa lisäongelmia. Edelleen kuluttajan oikeusturvan kannalta on ongelmallista, kun velalliselta peritään moninkertaisesti velkaa suurempia perintäkuluja.

− On epäeettistä harjoittaa liiketoimintaa kaikkein köyhimpien kansalaisten kustannuksella, Jääskeläinen painottaa.

Jääskeläinen ehdottaa menettelytapaa, jossa vähävarainen tai tilapäisesti tiukassa taloustilanteessa oleva kansalainen voisi yksinkertaistetulla menettelyllä pyytää jatkoaikaa maksatukseen.

− Tällä kirjallisella kysymyksellä halusin varmistaa, että kuntien ja valtion palveluista perittävien maksujen periminen sekä maksamattomien suoritusten kerääminen ohjeistetaan niin, etteivät palveluiden saajat joudu maksamaan kohtuuttomia perintäkuluja.
 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirjallinen kysymys 822/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Turvakotipaikkoja pitäisi EU:n suosituksen mukaan olla yksi perhepaikka 10 000:ta asukasta kohden. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi Suomessa vähintään 500:aa perhepaikkaa nykyisten noin 120 perhepaikan sijaan. Tavoite on kirjattu hallitusohjelmaan seuraavasti: "Turvakotipalveluja lisätään alueellisen tasa-arvon edistämiseksi." Tällä hetkellä tilanne näyttää silti päinvastaiselta, sillä esimerkiksi Espoossa turvakotitoiminta on päättymässä ensi vuoden alussa ja Porissa ollaan suunnittelemassa turvakodin lakkauttamista. Oman turvakotitoimintansa lakkauttava Espoo on varautunut tarvittaessa ostamaan ympärivuorokautista turvakotipalvelua pääkaupunkiseudun muista turvakodeista, jotka ovat lähes aina täynnä.

Kattavan turvakotiverkoston luominen edellyttäisi Suomessa tuekseen lainsäädäntöä, jonka mukaan kunnilla on vastuu turvakotipalveluiden järjestämisestä. Tällä hetkellä väkivallan uhrin mahdollisuus hakeutua turvakotiin riippuu asuinpaikasta. Turvakodit jakaantuvat alueellisesti epätasaisesti, ja paikkojen puutteesta kärsivät erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomi sekä Pohjois-Pohjanmaa. Avunsaanti voi olla vaikeaa myös Etelä- ja Länsi-Suomen haja-asutusalueilla, koska palvelut keskittyvät suuriin asutuskeskuksiin.

Suomalaiseen kulttuuriin vahvasti liittyvä perheväkivalta sekä viimeaikaiset perhesurmat eivät anna aihetta turvakotipalvelujen vähentämiseen. Tätä puoltavat sekä hallitusohjelmaan kirjattu naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen että lastensuojelulliset näkökulmat. THL:n selvitys (2012) perhesurmista osoittaa, että oikein suunnatut viranomaistoimet voisivat ehkäistä tilanteen kärjistymistä henkirikokseksi. Turvakotipalvelujen kattava järjestäminen on yksi näistä viranomaistoimista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus turvata alueellisesti kattavat turvakotipalvelut niin, että entiset palvelut säilytetään sekä uusia turvakotipalveluja luodaan alueellisten tarpeiden mukaan?

Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Turvakotipalveluista ei ole erityislainsäädäntöä. Kunnat järjestävät yleisesti palveluja siinä laajuudessa kuin alueella esiintyvä tarve osoittaa ja käyttävät harkintavaltaa siitä, mikä on palvelujen paras tuottamistapa kullakin alueella.

Sosiaalihuollon lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa. Uudistamistyössä tavoitteena on, että jatkossa ensisijaisesti sosiaalihuoltolain nojalla pystyttäisiin vastaamaan erilaisiin sosiaalihuollon tuen tarpeisiin, kuten lähisuhde- ja perheväkivallasta aiheutuvaan tuen tarpeeseen (STM raportteja ja muistioita 2012:21). Mikäli yleislain nojalla ei voida järjestää asiakkaan tuen tarpeeseen soveltuvia, riittäviä tai asiakkaan edun mukaisia palveluita, palvelut tulee järjestää erityislain nojalla. Työryhmä on esittänyt selvitettäväksi miltä osin lähisuhde- ja perheväkivallasta aiheutuvaan tuen tarpeeseen vastaaminen edellyttää erityissääntelyä ja mihin olemassa olevaan tai valmisteltavaan lakiin turvakotitoiminta tai muu mahdollinen erityispalveluista tarvittava sääntely tulisi sijoittaa. Työryhmä on myös esittänyt, että lähisuhde- ja perheväkivaltakysymykset otetaan huomioon päihdehuoltolain uudistamisessa.

Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa (Kaste) vuosina 2012-2015 toteutetaan kehittämishankkeita palvelujen uudistamiseksi. Ohjelmakaudella sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin on varattu yhteensä 58 miljoonaa euroa valtionavustusta. Kaste-ohjelman yksi keskeinen tavoite on parantaa perheiden hyvinvointia ja sitä tukevia palveluita. Lähisuhde- ja perheväkivallan vähentäminen sekä sen uhriksi joutuneiden auttaminen sisältyvät näihin tavoitteisiin.

Perhesurmien ehkäisemisen näkökulmasta on meneillään useita selvityksiä. Osa selvityksistä kohdentuu nimenomaisesti tietyn tapauksen tutkintaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut 10.9.2012 selvitysryhmän kuntien perhetyön, lastensuojelun toimintatapojen sekä lastensuojelulain toimivuuden kehittämisestä. Ryhmän yhtenä tavoitteena on löytää keinoja lasten ja perheiden palvelujen parantamiseen niin, että voitaisiin ennaltaehkäistä ja vähentää väkivallantekoja perheissä. Selvityksen perusteella työryhmä tekee toimenpide-ehdotuksia havaittujen ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi. Työryhmän loppuraportti tulee luovuttaa maaliskuun 2013 loppuun mennessä ja väliraportti marraskuun 2012 loppuun mennessä.

Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirjallinen kysymys 606/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Jokamiehenoikeuteen perustuva marjanpoiminta on tapaoikeutta, jota tulee varjella ja pitää yllä. Tähän perustuu myös kaupallinen ja organisoitu poiminta, joka on sekä marjojen hyödyntämisen että poimijoiden kannalta hyväksi. Kuitenkin poiminnan väitetään saaneen piirteitä, jotka eivät kuulu perinteiseen marjanpoimintaan. Tämä koskee sekä poimimistapaa että kasvuston käsittelyä.

Syksyllä 2012 ympäristöministeriö on tiettävästi julkaisemassa uuden oppaan jokamiehen oikeuksista, johon kootaan tietoa oikeuksia koskevasta nykyisestä lainsäädännöstä. Parhaassakin tapauksessa lainsäädäntöön perustuva ohjeistus edellyttää rinnalleen myös ohjeistuksen noudattamisen seurantaa. Tämän käytännön ohjeistuksen kohteena tulisi olla ensisijaisesti keräystoiminnan järjestäjien toimintatapa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata jokamiehenoikeuteen perustuvan marjanpoiminnan käytännön ohjeistuksen niin, että eri kansalaisryhmien, yrittäjien ja kerääjien edut sovitetaan asianmukaisesti yhteen?

Helsingissä 14 päivänä elokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd
Sari Palm /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Marjastuksen ja muiden luonnontuotteiden keräämisoikeudesta on säädetty rikoslain 28 luvun jokamiehen oikeuksia koskevassa 1 §:ssä. Aiemmin tapaoikeuteen perustuva luonnontuotteiden keräämisoikeus kaikkiin tarkoituksiin, myös kaupallisiin on siten lainsäätäjän toimesta turvattu lailla. Laissa poiminnalle ei ole säädetty kansallisuuteen eikä toiminnan laajuuteen tai tarkoitukseen perustuvia rajoituksia. Koska laissa ei ole tarkempia ohjeita siitä, missä ja millä tavalla marjoja ja muita luonnontuotteita kerätään, on toiminnan ohjeistamisella tärkeä merkitys. Tämä koskee erityisesti ulkomaalaisia poimijoita, joilla ei ole paikallisten olojen tuntemusta. Ohjeistuksella pyritään mm. siihen, ettei kasvustoa vahingoiteta, marjoja poimita raakoina ja ettei olla liian lähellä pihapiirejä.

Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asemaa ja olosuhteita on selvitetty vuosien ajan useiden viranomaisten yhteistyönä. Sisäasianministeriö selvitti metsämarjanpoimijoiden asemaa poikkihallinnollisessa työryhmässä vuonna 2007 ja ulkoasianministeriö selvitti yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön ja sisäasianministeriön kanssa ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden asemaa vuonna 2011. Tutkimuksessa todettiin, että ulkomaalaisten marjanpoimijoiden aseman parantamiseksi ja samalla myös kaupallisen luonnonmarjaelinkeinon sosiaalisen hyväksynnän lisäämiseksi tarvitaan selkeämmin sovittuja pelinsääntöjä. Ympäristöministeriö selvitti jokamiehenoikeuksien toteutumista vuonna 2007 ja on julkaissut jokamiehenoikeuksia koskevia esitteitä useilla kielillä. Ympäristöministeriö julkaisee syksyllä erityisesti ammattilaisille ja järjestöille suunnatun julkaisun jokamiehenoikeuksista.

Jokamiehenoikeuteen perustuvan marjanpoiminnan yhteydessä tapahtuu toisinaan erilaisia rikkomuksia. Tällaisia ovat mm. laiton maastoliikenne, liikennesääntöjen rikkominen, roskaaminen ja kotirauhan suojan loukkaaminen. Marjanpoiminnasta ei saa aiheuttaa vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle. Jokamiehenoikeuksia on pidetty niin tärkeinä, että niitä on pyritty rajoittamaan mahdollisimman vähän lainsäädännöllisin keinoin. Jokamiehenoikeudet on keskeinen osa suomalaista historiallista perinnettä, joka korostaa jokaisen oikeutta ja vapautta nauttia vastuullisesti kansallisesta luonnostamme. Se syventää suomalaisten ympäristösuhdetta, edistää luontomatkailua ja luonnon virkistyskäyttöä ja parantaa elämänlaatua monin tavoin. Maamme vaihtelevien olosuhteiden vuoksi ylipäänsä olisi hyvin hankalaa säätää kaikkeen jokamiehenoikeudella tapahtuvaan toimintaan soveltuvaa yksityiskohtaista ja kattavaa lainsäädäntöä. Sen johdosta toimijoiden hyvät käytännöt ovat tärkeitä. Hyvistä käytännöistä voidaan esimerkkinä mainita Elintarviketeollisuusliitto ry:n 24.2.2012 julkaisemat ulkomaalaisia marjanpoimijoita Suomeen kutsuvien yritysten toimintatapaperiaatteet. Mainittuja periaatteita noudattamalla voidaan ennalta estää marjanpoimintaan liittyviä haittoja.

Ulkoministeriöllä on tehokkaat keinot valvoa viisumeiden myöntämistä ulkomaalaisille marjanpoimijoille. Samalla valvotaan vuosittain ennakko- ja jälkiselvitysten yhteydessä poimijoita kutsuvia yrityksiä. Tarkoituksena on varmistaa mahdollisimman hyvin olosuhteet, johon marjanpoimijat ovat tulossa. Viranomaiset seuraavat marjanpoimintaolosuhteita niin, että poimintaa koskevaa ohjeistusta voidaan jatkuvasti parantaa eri kansalaisryhmien, yrittäjien ja kerääjien etujen yhteensovittamiseksi.

Helsingissä 21 päivänä syyskuuta 2012

Ympäristöministeri Ville Niinistö

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 626/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Työturvallisuuskeskuksen vuonna 2010 julkistaman Työväkivallan riskiammatit -tutkimusraportin mukaan vartiointi- ja suojelualalla (25,6 %), terveyden- ja sairaanhoitoalalla (18,3 %) sekä sosiaalialalla (12,6 %) työskentelevät joutuvat eniten työväkivallan kohteeksi. Työväkivaltaa kokevat yleisimmin 25-44-vuotiaat työntekijät. Naiset (5,6 %) kokevat kaksi kertaa enemmän väkivaltaa työssään kuin miehet (2,5 %).

Työväkivallan ehkäisemiseksi riskityöpaikoilla on lisätty vartiointia, mutta tutkimusraportin tulosten perusteella tekniset toimenpiteet eivät näyttäisi yksin ratkaisevan ongelmaa. Turvallisuuden hallinta edellyttääkin entistä täsmällisempiä työväkivallan ennaltaehkäisytoimia, sillä työssä kohdattu väkivalta on erilaista eri ammattiryhmissä.

Väkivallan riskiammatit ovat pysyneet hyvin samantyyppisinä vuodesta 1999 lähtien. Silti lainsäädännön suomia mahdollisuuksia ei ole vielä riittävästi huomioitu esimerkiksi jälkihoidossa. Riskialojen vetovoimaisuuden säilyttämiseksi, mikä koskee muun muassa terveyden- ja sairaanhoitoalaa, olisi huolehdittava niin työntekijöiden sisäisestä kuin ulkoisestakin turvallisuudesta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä työväkivallan minimoimiseksi ja turvallisuuden hallinnan parantamiseksi riskityöammateissa?

Helsingissä 29 päivänä elokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Työntekijöitä työssä uhkaava asiakasväkivalta on lainsäädännössä otettu huomioon varsin kattavasti.

Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan työnantajan keskeinen velvollisuus on työssä esiintyvien vaarojen järjestelmällinen selvittäminen ja arviointi sekä niiden poistaminen tai minimointi. Tähän riskien arviointiin kuuluvat olennaisena osana väkivallan uhasta aiheutuvat vaaratekijät sellaisilla työpaikoilla ja toimialoilla, joilla todennäköisesti voi esiintyä väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Lisäksi työturvallisuuslaissa on nimenomainen säännös väkivallan uhasta. Se edellyttää työnantajan järjestävän työt ja työolosuhteet siten, että väkivallan uhka ja väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta.

Työpaikalla on lain mukaan oltava väkivallan torjumiseen tai rajoittamiseen tarvittavat asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt ja -laitteet sekä mahdollisuus avun hälyttämiseen. Työnantajan tulee lisäksi laatia menettelytapaohjeet, joissa ennalta kiinnitetään huomiota uhkaavien tilanteiden hallintaan ja toimintatapoihin, joilla väkivaltatilanteen vaikutukset työntekijän turvallisuuteen voidaan torjua tai rajoittaa. Työntekijät on perehdytettävä ohjeisiin.

Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan työterveyshuollon tehtäviin kuuluvat työn ja työolosuhteiden terveellisyyden ja turvallisuuden selvittäminen ja arviointi toistuvin työpaikkakäynnein ottaen huomioon mm. tapaturma- ja väkivaltavaara. Työterveyshuollon tehtäviin kuuluu myös toimenpide-ehdotusten tekeminen turvallisuuden parantamiseksi.

Tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaan työtapaturmana pidetään myös sellaista vammaa tai sairautta, joka työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa on aiheutunut työntekijälle pahoinpitelystä tai muusta toisen henkilön tahallisesta teosta.

Rikoslain muutoksella lieväkin pahoinpitely on saatettu virallisen syytteen alaiseksi tilanteessa, jossa teko on kohdistunut henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi, eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva kolmikantainen Työturvallisuussäännöksiä valmisteleva neuvottelukunta on jatkuvasti arvioinut työturvallisuuslain säännösten toimivuutta ja ajantasaisuutta. Neuvottelukunnan selvityksissä on todettu, että toimialat, joissa on keskimääräistä korkeampi todennäköisyys kokea väkivallan uhkaa, ovat seuraavat: turvallisuustoimialat, terveydenhuoltoalan potilastyö, sosiaali- ja työvoima-alan asiakastyö, hotelli- ja ravintola-ala, kuljetusala sekä kaupan ala. Riskiä lisääviksi työn piirteiksi tunnistettiin erityisesti yksintyöskentely varsinkin ilta- ja yöaikaan tiloissa, joihin on avoin pääsy, työpaikan sijainti väkivalta- ja rikosprofiililtaan riskialttiilla alueella, työskentely päihtyneiden tai väkivaltaisten asiakkaiden sekä heidän saattajiensa kanssa, rahan tai arvokkaan omaisuuden käsittely tai vartioinnin, asiakkaan etuisuuksien tai oikeuksien valmistelu, käsittely ja päätöksenteko sekä yksikön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen. Johtopäätöksenä oli, että väkivallan uhkaa esiintyy erityisesti tilanteessa, joissa työskentely riskialttiilla toimialalla yhdistyy sellaiseen työhön, jonka piirteenä on ilmeinen väkivallan uhka.

Neuvottelukunta katsoi myös, että voimassa olevien työturvallisuuslain säännösten toimeenpanossa työpaikoilla on tehostamistarvetta. Tämän seurauksena toteutettiin vuonna 2010 sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston ja työmarkkinaosapuolten yhdessä organisoima työpaikoille suunnattu alueellinen koulutuskierros. Sen tarkoituksena oli lisätä työpaikkojen tietoa voimassa olevan lainsäädännön sisällöstä ja sen tehokkaasta täytäntöönpanosta. Tarkoituksena oli myös hyvien käytäntöjen levittäminen työpaikoille. Seminaarikiertue tavoitti lähes 900 henkilöä eri puolilla maata.

Sittemmin neuvottelukunnassa on koottu yhteen seminaarikierroksen anti ja edelleen arvioitu säännösten riittävyyttä, toimivuutta ja toteutumista käytännössä. Selvittelyjen kohteena on ollut muun muassa se, olisiko tarpeellista täydentää työturvallisuuslain väkivallan uhkaa koskevaa säännöstä valtioneuvoston asetuksella, mihin laki antaa valtuutuksen. Toistaiseksi on katsottu, että työturvallisuuslaki on ajantasainen ja tavoitteena pikemmin on sen vaatimusten oikea ja tehokas toteuttaminen työpaikoilla ohjeistuksen ja työsuojeluvalvonnan keinoin. Kolmikantaista yhteisymmärrystä asetuksella säätämisestä ei ole.

Työsuojelun valvonnassa on myös kiinnitetty erityistä huomiota väkivallan uhkaan työpaikoilla. Työsuojelun vastuualueiden runkosuunnitelman 2012-2015 mukaan valvontaa suunnataan muun muassa työn haitallisen kuormituksen vähentämiseen. Valvonnan kohteeksi valitaan niiden toimialojen työpaikat, joilla esiintyy haitallista psykososiaalista kuormitusta, muun muassa asiakasväkivallan uhkaa tai haitallista häirintää ja epäasiallista kohtelua.

Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut valvonnan yhtenäistämiseksi aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueille valvontaohjeen "Fyysisen väkivallan ja sen uhan valvonta" (Työsuojeluvalvonnan ohjeita 2/2010). Ohjeet ovat kaikkien nähtävissä työsuojeluhallinnon internet sivuilla.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta ja sen rajoittamista koskevan lainsäädännön uudistamishanke. Uudistamiseen sisällytetään pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työturvallisuuden vaatimukset.

Sosiaali- ja terveysministeriössä järjestetään syyskuussa laaja keskustelutilaisuus, jossa käsitellään terveydenhuoltoalan työtehtävissä esiintyvää väkivaltaa ja väkivaltatilanteiden ennakointia ja etsitään ratkaisumalleja, joilla uhkatilanteita voidaan hallita ja vähentää. Tilaisuuteen osallistuu edustava joukko terveydenhuoltoalan turvallisuudesta käytännössä vastaavia henkilöitä, työsuojeluvaltuutettuja sekä työsuojeluhallinnon edustajia eri puolilta maata. Tilaisuudessa kootaan aineisto, jonka perusteella arvioidaan mahdollisuudet ja keinot, joilla voidaan lisätä terveydenhuoltoalan sekä samalla muiden muidenkin väkivallan uhan riskialojen työntekijöiden turvallisuutta.

Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2012

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 600/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Pelastakaa Lapset ry:n julkaiseman kansainvälisen raportin mukaan lasten hyvinvointi on kääntynyt Suomessa laskuun. Edellisessä lasten hyvinvointivertailussa Suomi sijoittui toiseksi, kun tällä kertaa Suomi oli pudonnut sijalle 14. Kehityksen indeksissä lasten hyvinvointia oli mitattu mm. lapsikuolleisuutta, lasten aliravitsemusta ja koulunkäyntiä vertaamalla.

Tilastollinen sijoittuminen hyvinvointimittausten kärkipäähän ei ole itsetarkoitus, mutta Suomen sijoituksen heikkenemisen arvioinnissa olennaista on se, ovatko jotkin osatekijät kääntyneet pysyvästi huonolle kehitysuralle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus arvioi suomalaisten lasten hyvinvoinnin kehittymistä ja olisiko hallituksen mielestä syytä ryhtyä joihinkin erityisiin korjaaviin toimenpiteisiin lastemme hyvinvoinnin tulevaisuuden turvaamiseksi?

Helsingissä 3 päivänä elokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Lasten hyvinvointi on moniulotteinen kokonaisuus, joka muodostuu useasta tekijästä. Suomalaisten lasten hyvinvointia on jo vuosia seurattu niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin.

Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälinen järjestö aloitti lasten hyvinvointia kuvaavien raporttien julkaisemisen vuonna 2008 erityisesti nk. vuosituhattavoitteiden seuraamiseksi. Seurantavälineeksi muodostettiin lapsen kehitystä kuvaava indeksi, joka koostuu kolmesta indikaattorista: alle 5-vuotiaiden kuolleisuus, alipainoisten alle 5-vuotiaiden osuus (mukana aliravitsemus) ja peruskouluikäisten osuus, jotka eivät ole koulussa. Indeksin vaihteluväli on 0-100; tulos on sitä parempi, mitä matalampi luku on. Tiedot on koottu 141 maan osalta YK:lta ja Maailmanpankilta ja raportoitu täsmällisten tietojen puuttumisen vuoksi viisivuotisjaksoittain, viimeksi vuosilta 2005-2010. Kaikilla kehittyneillä mailla tulos on lähellä ykköstä. Suomen tulos kolmena raportoituna ajanjaksona on vaihdellut 0,53 ja 1,37 välillä kuten muillakin kehittyneillä länsimailla. Alle 5-vuotiaiden kuolleisuus on Suomessa maailman alhaisimpia, lähes kaikki lapset käyvät koulua eikä aliravitsemusta käytännössä esiinny. Suomi sijoittuu tämänkaltaisissa globaaleissa seurannoissa maailman hyväosaisten maiden ehdottomaan kärkeen. Raportti ei kuitenkaan anna riittävää kuvaa suomalaisten lasten hyvinvoinnista.

Lapsiperheiden tuloerojen kasvu ja sosioekonomiset terveyserot ovat vähentäneet lapsiperheiden hyvinvointia 2000-luvulla. Hallitus on käynnistänyt useita toimenpiteitä em. kehityskulun korjaamiseksi. Ylimääräisellä indeksikorotuksella kompensoidaan arvonlisäverokannan korotuksen vaikutuksia pienituloisten ostovoimaan. Perheiden toimeentulon parantamiseksi työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan puolison tulojen osalta. Perusturvaan on tehty useita korotuksia vuonna 2012 tehtyjen lakimuutosten perusteella. Niihin kuuluvat työttömän perusturvan 100 euron tasokorotus ja toimeentulotuen perusosan korotus kuudella prosentilla. Lisäksi hallitus korotti yksinhuoltajien toimeentulotuen perusosaa 85 eurolla tuen kasvaessa lapsiluvun mukaan.

Suuri enemmistö suomalaisista lapsista voi useiden tutkimusten mukaan 2010-luvulla hyvin. Vähemmistöllä (noin 15-20 %) on psykososiaalisia ja mielenterveyden oireita. Pieni osuus (noin 5-10 %) lapsista ja nuorista voi erittäin huonosti. Heillä ongelmat kasautuvat ja vaikeutuvat. Kyse on yleensä vanhempien vaikeuksista kuten päihteiden väärinkäytöstä, mielenterveyden ongelmista ja väkivallan käytöstä. Myös huonosti tunnistetut ja hoitamattomat lapsen vaikeudet voivat johtaa negatiiviseen kierteeseen. Lisääntyvää huolta aiheuttavat lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot sekä huostaan otettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän lisääntyminen samoin kuin nuorten syrjäytyminen. Lasten terveyttä vaarantavat myös lisääntyvä ylipaino ja lihavuus, liikunnan vähäisyys, puutteet ruokavaliossa ja humalahakuinen alkoholin käyttö.

Sosiaali- ja terveysministeriössä ja sen hallinnonalalla on tehty paljon työtä lasten hyvinvoinnin parantamiseksi, kuten ehkäisevää toimintaa ja syrjäytymisen ehkäisyä tehostava lainsäädäntö (lastensuojelulaki, terveydenhuoltolaki, uudisteilla oleva sosiaalihuoltolaki) sekä palveluiden ja niiden seurannan kehittäminen. Lisäksi on tehostettu ehkäisevien terveyspalveluiden valvontaa uusien valvontaohjelmien avulla. Lasten ja perheiden hyvinvointiin vaikuttavia yhteiskuntapoliittisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi viime vuosina tehdyt alkoholin hinnankorotukset ja eräiden perhepoliittisten etuuksien parantaminen. Hallitus on käynnistänyt myös syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän poikkihallinnollisen toimenpideohjelman. Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamista kokonaisuutena jatketaan osana sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kehittämisohjelmaa (Kaste) myös seuraavalla toimikaudella 2012-2015. Painopistettä siirretään ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden osaohjelmassa laajennetaan perhekeskustoimintaa ja kehitetään oppilas- ja opiskelijahuoltoa sekä lastensuojelua. Tärkeitä periaatteita palveluja uudistettaessa ovat monialainen ja poikkihallinnollinen toiminta sekä erityispalvelujen tuen vieminen peruspalvelujen tueksi lasten kehitysympäristöihin.

Vanhemmat ja koti ovat lapsen tärkein kehitysympäristö. Esimerkkeinä vanhempia tukevista palvelujärjestelmän toimenpiteistä ovat neuvoloissa sekä kouluterveydenhuollossa vuodesta 2011 järjestetyt nk. laajat terveystarkastukset. Niissä tarkastellaan aina myös vanhempien hyvinvointia ja elämäntilannetta ja järjestetään tarvittavaa moniammatillista apua. Nämä seitsemän tarkastusta tavoittavat vuosittain noin 420 000 lasta ja heidän vanhempansa. Toiseksi, kunnissa levitetään Toimiva lapsi ja perhe -hankkeessa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) kehitettyjä vaikuttavia menetelmiä ylisukupolvisten ongelmien ehkäisemiseksi tukemaan lapsia, joiden perheessä on vakava fyysinen sairaus, mielenterveys- ja/tai päihdeongelma tai taloudellisia vaikeuksia.

Varsin kattavan kuvan lasten terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi tehdystä laaja-alaisesta ja runsaasta työstä ja sen tuloksista saa lähiaikoina ilmestyvästä Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliraportista (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:4). Välttämätöntä yhteistyötä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi on tiivistetty eri hallinnonalojen, elinkeinoelämän ja järjestöjen kesken. Kuntien terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyö on niin ikään parantunut.

Valtiovallan on oltava valppaana ja toimittava aktiivisesti perheiden ja lasten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi yhtenä toimenpiteenä toteutetaan myös asumistukiuudistus.

Helsingissä 27 päivänä elokuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suullinen kyselytunti

67. TORSTAINA 14. KESÄKUUTA 2012 kello 16.00

N:o 75) Subutexin väärinkäytön ehkäiseminen, Jouko Jääskeläinen/kd:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2010 Subutexin päihdekäytön vuoksi hoitoon hakeutui 32 prosenttia eli kolmannes koko asiakaskunnasta. Osuus päähuumeena kasvoi voimakkaimmin 2000-luvulla ja kasvaa yhä. Suomelle erityinen piirre on Subutexin keskeinen asema pistoskäytössä. Myös huumausainekuolematilastoissa näiden löydösten määrä kasvaa vuosittain. Vuonna 2000 siihen kuoli 10 henkeä ja vuonna 2009 jo 110 henkeä. Subutexin ja metadonin aiheuttamat myrkytyskuolemat muodostivat yhdessä noin puolet kaikista huumemyrkytyskuolemista kyseisenä vuonna. Kysyisinkin: mihin toimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä ehkäistäkseen mainitun, aikaisemmin korvaushoitolääkkeenä tunnetun aineen väärinkäytön huumeena ja muutenkin puuttuakseen tämän erittäin vaaralliseksi osoittautuneen huumeen käyttöön?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson:

Arvoisa puhemies! Tämä vakava ongelma on kyllä havaittu ja siihen puuttumista esimerkiksi lainsäädännön muuttumisen kautta on kyllä pohdittu. Meillä on nyt valtioneuvoston käsittelyyn tulossa valtakunnallinen huumeohjelma, ja siinä on monia sellaisia toimenpide-ehdotuksia, joilla, jos ne hyväksytään, saadaan kyllä parannusta aikaan.
Mutta kyse ei ole ainoastaan siitä, että meillä on yhden tai kahden huumeen käytön kohdalla kärjistyneitä ongelmia. Kyllä tämä on laajempi ongelma, minkä takia ylipäänsä ihmiset päätyvät huumeita käyttämään. Tässä äsken kuultiin esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisystä koulumaailmassa. Pitäisi katsoa myöskin pidemmälle niitä kaaria, katsoa mistä ne alkujuuret juontavat ja sitten myöskin se, millä tavalla meillä huumeriippuvaisia hoidetaan. Tänä päivänä me olemme painottaneet paljon avohuoltoon. Esimerkiksi tämä Subutex-ongelma liittyy juuri siihen. Tämmöisenä kotiannoksenahan voidaan antaa kahdeksan annosta kerralla, ja jos niistä osa sitten päätyy katukauppaan, sitä on hyvin vaikea kontrolloida. Toisaalta myöskin rajojen takaa tulee meille tätä kyseistä huumetta, ja se on sitten toisaalta poliisin ja valvonnan asia, millä tavalla siihen pystytään puuttumaan.

Jouko Jääskeläinen/kd:

Arvoisa puhemies! Valtiollehan aiheutuu huomattavasti kulua huumeista. Vuonna 2009 oli 128 miljoonaa, joista suurin osa, lähes 70 miljoonaa, turvallisuuden ylläpidosta aiheutuvia kuluja. Viime aikoina esimerkiksi Oulusta on lehdistön kautta varsin luotettavaa tietoa tullut, huolestuneita viestejä nimenomaan tämän aineen väärinkäytösten lisääntymisestä. Kun tulee tilanteita, jossa jollakin paikkakunnalla joku ongelma kärjistyy, onko hallituksella mahdollisuuksia osoittaa toimenpiteitä, että tällainen ongelmatilanne voitaisiin erityistoimenpitein saattaa pian pois ja ihmisten kokema turvallisuuden tunne palauttaa?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson:

Arvoisa puhemies! Tätä Oulun tilannetta tutkitaan, ja on syytä pureutua siihen, ovatko tilastollisesti myöskin ne uutiset, jotka nyt tällä hetkellä ovat tulleet esille, ainoastaan Oulun ongelma vai onko kyseessä laajempikin suomalainen ongelma. Soitin itse Stop Huumeille ry:hyn tänään vähän ennen kyselytuntia ja pyrin selvittämään sitä kautta, millä tavalla meillä tänä päivänä ylipäänsä korvaushoito koetaan huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Sieltä nousi kyllä hälyttävä viesti. He totesivat, että kun meillä painotetaan avohoitoon niin voimallisesti, niin jopa sellaisille, jotka haluaisivat päästä irti siitä huumeesta kokonaan, tarjotaan korvaushoitoa.
Meiltä puuttuu nyt tämä laaja-alaisuus tässä huumeongelman hoidossa eli se, että meillä olisi myöskin sellaisia hoitovaihtoehtoja tarjota, joissa otetaan laajemmin tämä kyseisen käyttäjän tilanne huomioon, jolloin pyrittäisiin myöskin antamaan sellaista tukea, jolla päästäisiin kokonaan irti kyseisestä huumeesta ja muista huumeista.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Kysymys on loppuun käsitelty.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 412/2012 vp

Kuntaliitosten vaikutus kuntien kielikysymyksiin
 

Eduskunnan puhemiehelle

Kuntaliitokset aiheuttavat kunnissa muutospaineita myös kielilain osalta. Uuteen tilanteeseen siirtyminen voi aiheuttaa huolta siitä, kuinka paljon rakenteellisia uudistuksia ja kustannuksia kielimuutoksista aiheutuu kunnille.

Vaikka kunta muuten olisi yksikielinen, se voi olla jäsenenä kuntayhtymässä vapaaehtoiselta pohjalta, kuten Lohja, joka on tällä hetkellä ainoa kunnanvaltuuston esityksestä valtioneuvoston asetuksella säädetty kaksikielinen kunta Suomessa. On myös tilanteita, joissa kunta ei ole halukas uudistukseen. Näin voi olla tilanteessa, jossa tavoitellussa viiden kunnan yhteenliittymässä vain yksi kunnista on kaksikielinen ja loput yksikielisiä.

Kielikiistoja voitaisiin välttää säätämällä kunnan osittaisesta kaksikielisyydestä. Tällöin säilytettäisiin ruotsinkielisten oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään ja toisaalta myös vapautettaisiin yksikieliset kunnat kaksikielisyyden velvoitteesta kuntia yhdistettäessä. Siten kokonaan suomenkielisillä alueilla ei olisi velvoitetta muuttaa koko kunnan rakenteita ja käytäntöjä ruotsinkielisiksi. Jokin uuden kunnan alue taas voisi säilyä kokonaan ruotsinkielisenä (esim. Pohjanmaalla) uuden kunnan suomenkielisestä enemmistöstä huolimatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä välttääkseen kuntaliitoksista aiheutuvat kielikiistat?

Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitusohjelmassa on sovittu, että kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessa otetaan huomioon alueiden erilaisuus, kuten kasvukeskusten erityispiirteet, harva asutus, pitkät etäisyydet, saaristoisuus ja kielelliset olosuhteet. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään yhtäläisin perustein koko maassa hallinto- ja aluerajoja muutettaessa turvataan ja että palvelujen saatavuutta myös saamen kielellä turvataan.

Kielellisten perusoikeuksien turvaaminen on perustuslain 17 §:n mukainen velvoite. Lisäksi julkisella vallalla, eli valtiolla ja jokaisella kunnalla, on perustuslain 22 §:n mukainen perusoikeuksien edistämisvelvoite. Näiden velvoitteiden täyttämiseksi hallitus tutkii useita eri vaihtoehtoja niiden lausuntojen pohjalta, joita kunnat ovat jättäneet kuntarakennetyöryhmän raportista. Myös kyseinen raportti korostaa voimakkaasti kielellisten perusoikeuksien toteutumista kuntarakenneuudistuksessa.

Suomea, ruotsia ja saamea puhuvien henkilöiden kielellisten perusoikeuksien edistäminen on yksi kuntarakenneuudistuksen tarkoituksista. Tulevat kuntarakenteeseen liittyvät ratkaisut laaditaan niin, että kansalaisille ei pitäisi syntyä tarvetta olla huolissaan kielellisten oikeuksiensa suhteen taikka kiistellä kyseisten oikeuksien sisällöstä tai soveltamisesta. Myös yksikielisten kuntien muuttumista kaksikielisiksi ja sen muutoksen seurauksia käsitellään tämän prosessin yhteydessä. Valmisteltavaan lainsäädäntöön tulee myös sisältymään säännösehdotuksia tarpeellisista oikeusturvakeinoista, joita kansalaiset voivat käyttää tilanteissa, jotka heidän mielestään johtavat lainvastaisiin seurauksiin.

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 2012

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 378/2012 vp

Työelämään palaavan taloudellisen turvan takaaminen
 

Eduskunnan puhemiehelle
 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysseurantatutkimuksen mukaan äidin koulutustasolla havaittiin selkeä yhteys toimeentulo-ongelmiin ja lapsen hyvinvointiin. Erot olivat suurempia neuvolaikäisten lasten perheissä kuin kouluikäisten perheissä. Lapsiköyhyys oli yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa lapset ovat alle 3-vuotiaita. Riittävän ammattitaidon puuttuessa on olemassa selkeä lisäkoulutuksen tarve, käytännössä usein osa-aikaisesti perheen tilanteet huomioon ottaen.

Hallituksessa on nostettu esille kysymys työmarkkinoilta syrjäytymisestä ja eräistä sosiaalisen ja taloudellisen tuen muodoista. On esitetty mm. että kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään tulee edistää yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki.

Työttömyysturva ja kotihoidon tuki sekä eräät muut tukimuodot ovat välttämättömiä perheiden hyvinvoinnille. Nykyisessä järjestelmässä etuudet kuitenkin usein kumoavat toisensa, joten työelämävalmiuksien parantaminen saattaa leikata elämiselle välttämättömiä tukia. Helpoin tapa edistää työelämään palaamista olisi mahdollistaa muutaman kuukauden tai esim. puolen vuoden aika ennen työelämään siirtymistä siten, että kotihoidon tuki ja vastaavat etuudet säilyisivät työelämävalmennuksesta ja siihen mahdollisesti liittyvästä korvauksesta riippumatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä työelämään palaamisen helpottamiseksi ja työharjoittelun mahdollistamiseksi ilman, että toimeentulon kannalta välttämättömiä tukia heikennetään?

Helsingissä 9 päivänä toukokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd
Leena Rauhala /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitusohjelman mukaisesti kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään edistetään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä. Samalla valmistellaan toimenpidekokonaisuus, joka edesauttaa mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen ja lisää hoitojärjestelmän joustavuutta. Tähän liittyen selvitetään myös tarpeita ja -mahdollisuuksia kehittää perheiden taloudellisia tukia työllistymisen edistämiseksi.

Hallitus on rakennepoliittisessa kannanotossaan maaliskuussa 2012 esittänyt sosiaaliturvaan muutoksia, joiden tarkoituksena on purkaa rakennetyöttömyyttä luomalla uusia kannustimia työn vastaanottamiseen. Hallitus toteuttaa pitkäaikaistyöttömien aktivoinnissa hallitusohjelman mukaisen kokeilun, jossa päävastuu aktivoinnista siirtyy kunnalle. Kokeilun yhteydessä toteutetaan myös nk. työllistymisbonuskokeilu, jossa pitkäaikaistyötön saa työllistymisen jälkeen pitää yhden kuukauden ajan työmarkkinatuen. Lisäksi asumistuen tarkistusjaksoa pidennetään kokeiluluonteisesti kuuteen kuukauteen. Nämä toimenpiteet lisäväät sosiaaliturvan kannustavuutta, ja niiden vaikutukset arvioidaan hallituskauden lopulla.

Pitkäaikaistyöttömien kannustimia osallistua aktiivitoimiin lisätään säätämällä aktiiviajan korotusosat etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa. Keikkatöiden vastaanottamiseen liittyvien byrokratialoukkujen purkamiseksi selvitetään mahdollisuus ottaa käyttöön nk. työttömän verokortti.Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla budjettilakina hallituksen esitys työttömyysturvalain muutokseksi. Tähän esitykseen sisältyvät työttömyysturvaa koskevien muutosten lisäksi, myös tarvittavat toimeentulotukilain ja asumistukilain muutokset. Niillä työttömyysturvan korotusosa ns. aktiivilisä muutetaan etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa ja asumistuessa pitkäaikaistyöttömän työllistyessä sovellettua asumistuen tarkistamisen lykkäystä pidennetään 3 kuukaudesta kuuteen kuukauteen.

Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
 

KIRJALLINEN KYSYMYS
 

Kuntaliitosten vaikutus kuntien kielikysymyksiin

Eduskunnan puhemiehelle

Kuntaliitokset aiheuttavat kunnissa muutospaineita myös kielilain osalta. Uuteen tilanteeseen siirtyminen voi aiheuttaa huolta siitä, kuinka paljon rakenteellisia uudistuksia ja kustannuksia kielimuutoksista aiheutuu kunnille.

Vaikka kunta muuten olisi yksikielinen, se voi olla jäsenenä kuntayhtymässä vapaaehtoiselta pohjalta, kuten Lohja, joka on tällä hetkellä ainoa kunnanvaltuuston esityksestä valtioneuvoston asetuksella säädetty kaksikielinen kunta Suomessa. On myös tilanteita, joissa kunta ei ole halukas uudistukseen. Näin voi olla tilanteessa, jossa tavoitellussa viiden kunnan yhteenliittymässä vain yksi kunnista on kaksikielinen ja loput yksikielisiä.

Kielikiistoja voitaisiin välttää säätämällä kunnan osittaisesta kaksikielisyydestä. Tällöin säilytettäisiin ruotsinkielisten oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään ja toisaalta myös vapautettaisiin yksikieliset kunnat kaksikielisyyden velvoitteesta kuntia yhdistettäessä. Siten kokonaan suomenkielisillä alueilla ei olisi velvoitetta muuttaa koko kunnan rakenteita ja käytäntöjä ruotsinkielisiksi. Jokin uuden kunnan alue taas voisi säilyä kokonaan ruotsinkielisenä (esim. Pohjanmaalla) uuden kunnan suomenkielisestä enemmistöstä huolimatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä välttääkseen kuntaliitoksista aiheutuvat kielikiistat?

Helsingissä 16. päivänä toukokuuta 2012
 

Jouko Jääskeläinen/kd
 

KIRJALLINEN KYSYMYS

Työelämään palaavan taloudellisen turvan takaaminen

Eduskunnan puhemiehelle
 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysseurantatutkimuksen mukaan äidin koulutustasolla havaittiin selkeä yhteys toimeentulo-ongelmiin ja lapsen hyvinvointiin. Erot olivat suurempia neuvolaikäisten lasten perheissä kuin kouluikäisten perheissä. Lapsiköyhyys oli yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, jossa lapset ovat alle 3-vuotiaita. Riittävän ammattitaidon puuttuessa on olemassa selkeä lisäkoulutuksen tarve, käytännössä usein osa-aikaisesti perheen tilanteet huomioon ottaen.

Hallituksessa on nostettu esille kysymys työmarkkinoilta syrjäytymisestä ja eräistä sosiaalisen ja taloudellisen tuen muodoista. On esitetty mm., että kotihoidontukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään tulee edistää yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki.

Työttömyysturva ja kotihoidontuki sekä eräät muut tukimuodot ovat välttämättömiä perheiden hyvinvoinnille. Nykyisessä järjestelmässä etuudet kuitenkin usein kumoavat toisensa, joten työelämävalmiuksien parantaminen saattaa leikata elämiselle välttämättömiä tukia. Helpoin tapa edistää työelämään palaamista olisi mahdollistaa muutaman kuukauden tai esim. puolen vuoden aika ennen työelämään siirtymistä siten, että kotihoidon tuki ja vastaavat etuudet säilyisivät työelämävalmennuksesta ja siihen mahdollisesti liittyvästä korvauksesta riippumatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo tehdä työelämään palaamisen helpottamiseksi ja työharjoittelun mahdollistamiseksi ilman että toimeentulon kannalta välttämättömiä tukia heikennetään?

Helsingissä 9. päivänä toukokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen/kd Leena Rauhala/kd
 

 

Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro valtiontalouden vuosien 2013–2016 kehyskeskustelussa 11.4.2012, kansanedustaja Jouko Jääskeläinen

Kehysratkaisu sosiaalisesti oikeudenmukainen ja kasvua tukeva

Vaikeina taloudellisina aikoina hallitukselta odotetaan päätöksiä, jotka turvaavat oikeudenmukaisuuden toteutumisen ja antavat edellytyksiä talouskasvulle. Näihin odotuksiin on hallitus kehysratkaisullaan nyt vastannut.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää saavutettua neuvottelutulosta tyydyttävänä ja uskoo, että saavutettu ratkaisu vahvistaa edellytyksiä huolehtia heikoista samalla kun se kannustaa elinkeinoelämää. Kristillisdemokraatit on korostanut pk-yritysten kasvun ja työllistymisen edellytysten parantamista hallituksen kiireellisenä tehtävänä. Kasvun tukemiseksi hallitus ottaakin vuonna 2013 käyttöön verokannusteita. Nämä ovat tavoitteidemme mukaista politiikkaa.

Perhepolitiikalla kestävyysvajetta vastaan

70-luvun taitteessa tehdyillä väestöpoliittisilla ratkaisuilla on saatu aikaan se, että syntyneet ikäluokat ovat pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsisimme enemmän työn tekijöitä ja palveluiden tuottajia, eli lähimmäisiä niille, jotka hoivaa ja tukea tarvitsevat. Nyt kamppailemme kuntaremontin ja kymmenen miljardin kestävyysvajeen kanssa.

Taloutemme ongelma ei ole siinä, että kansainväliset pankit kiirehtisivät sulkemaan oviaan, kun suomalainen lainanhakija näkyy kadun päässä. Tästä tilanteesta ei oltu kaukana aikanaan 1990-luvun alussa. Suomalaisen talouspolitiikan keskeinen haaste on nyt pitkän tähtäimen kestävyysvaje. Rahoituksemme laadun arvioijat eivät epäile suomalaista sisua, vaan rakenteittamme tilaa kymmenen vuoden päästä. Väestörakenteemme muuttuu viidessätoista ja jo kymmenessäkin vuodessa niin paljon, että tekeviä käsiä ja jalkoja ei ole tarpeeksi suhteessa hoidon ja hoivan tarpeeseen ja terveeseen tuotantotoimintaan.

KD ryhmä muistuttaa, että talouspolitiikan keskeinen haaste on terve ja riittävä työvoiman tarjonta sekä innostaminen yritteliäisyyteen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Silloin kun on kyse kestävyysvajeesta, ei perhepolitiikasta pidä tinkiä. On aika vahvistaa perheitä, joissa tulevaisuuden tekijät kasvavat. Kotihoidon tuen leikkaajia ei löytynyt, vaikka niitä oppositiokin kovasti etsi. Hyvä näin. Päätös oli koko hallituksen ja siitä kiitos. Eikä ole paha asia, että perheiden asiassa selkeä käytännön järjen ääni kuului hallitusperheen pienimmältä.

Hallituksella hyvä yhteistyö

Helmikuussa arvioimme, että hallitus todennäköisesti tulee nostamaan veroja enemmän kuin mitä se voi leikata. Kaikki joutuvat joustamaan tavoitteistaan. Joudumme koskemaan arvonlisäveroon, joudumme koskemaan palkkaverotukseen, ja sopeutukset eivät ole viisi miljardia, vaan vähemmän. Pitää laskea, mikä kokonaisuus tuottaa parhaan tuloksen kansantalouden kannalta. Aika tavalla näin on tapahtunut. Kokonaisuuden harkinnasta ja tilanteen vaatimasta joustosta hallitus ja sen puolueet ansaitsevat kiitoksen.

Lisämääräraha nuorisotakuuseen toteuttaa hallituksen syrjäytymistä ehkäisevää ja työllisyysastetta parantavaa linjaa, mistä kristillisdemokraatteina olemme tyytyväisiä. Kasvuun tähtäävät toimenpiteet näemme välttämättöminä työllisyyden parantamiseksi. Hyvin tarpeellisena näemme myös poliisivoimille suunnatut lisämäärärahat, joilla turvataan poliisivoimien resurssit pidemmällä aikavälillä.

Valtionvelan BKT-suhde laskuun

Kehysratkaisu on linjassa hallituksen vahvan tahtotilan kanssa taittaa velkaantumisaste laskuun. Tasapainottamistoimien seurauksena – edellyttäen myös vakaata talouskehitystä - valtiontalouden alijäämä supistuu vuoden 2012 tasosta 7,5 mrd eurosta 2,6 mrd euroon vuonna 2016. Nyt esitettävät tasapainottamistoimet ovat maltillisia ja siten omalta osaltaan turvaavat riittävän talouden dynamiikan säilyttämisen. Erittäin tärkeää on se, että osaltaan myös tämän ratkaisun avulla pystymme säilyttämään parhaan mahdollisen luottoluokitusluokan.

Hallitus päätti 22.maaliskuuta vuoden 2015 tasolla laskettuna nettomääräisistä 1,2 mrd. euron menosäästöistä sekä 1,2 mrd. euron veronkorotuksista. Tämä vastaa hallituksen tavoitetta tasapainottamistoimien jakamisesta tasan menosäästöjen ja veronkorotusten suhteen, vaikka me emme olisi pitäneet pahana myöskään lievää verojen korostumista kokonaisratkaisussa.

Valtiontalouden menot ovat kehyspäätöksen mukaan hintakorjattuna 42 mrd euroa vaalikauden lopussa vuonna 2015. Kehyksen ulkopuoliset menot eli työttömyysturvamenot ja asumistuki, valtionvelan korkomenot, arvonlisäveromenot, finanssisijoitukset sekä ulkopuolisen rahoitusosuuden välittäminen ovat 11,7 mrd. euron kokonaisuus. Sitä nostavat miljardilla eurolla mm. finanssisijoitukset viennin jälleenrahoitukseen.

Menot kasvavat nimellisesti noin 1 % vuosittain ja reaalisesti ne laskevat noin 1 % vuodessa, kiitos hallituksen menosäästöjen. Menokurista huolimatta on hallitus päättänyt tehdä lisäpanostuksia tärkeiden tavoitteiden toteuttamiseksi kuten nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, työllisyys- ja koulutuspolitiikan aktivointiin sekä poliisin toiminnan turvaamiseen. Ikäsidonnaiset menot, valtionvelan korot ja vuosittaiset indeksikorotukset nostavat myös menoja, mutta tämä tapahtuu kehyksen ulkopuolella. Talouskasvu hidastunee kauden lopulla, joten menolöysäilyyn ei ole todellakaan varaa. Kehysratkaisun jälkeenkin pitää erityisesti julkisen sektorin hallinnon pystyä edelleen parantamaan tehokkuutta, niin että voimavaroja jää palvelujen tuottamiseen. KD ryhmänä toteamme, että säästämisestä ja kustannustehokkuuspohjaisesta ajattelutavasta täytyy tulla pysyvä olotila hallinnossa - niin valtionhallinnossa kuin myös kuntasektorilla.

Veromuutokset oikeudenmukaisia

Merkittävää on yhden prosenttiyksikön korotus arvonlisäverotuksessa sekä ansiotuloverotuksen ansiotaso- ja inflaatiotarkistuksista luopuminen vuosina 2013 ja 2014. Pidämme arvonlisäveron nostamista ikävänä mutta väistämättömänä toimenpiteenä. Myönteistä on, että yleiskorotuksesta huolimatta esimerkiksi ruuan ja lääkkeiden alempi arvonlisävero kyetään säilyttämään. Hyväksymme maltilliset veronkorotukset, jotka kohdistetaan tuloverotukseen ja jotka kompensoidaan pienituloisimmille työtulovähennysten lisäyksillä. Oikeudenmukaisuuden kannalta pidämme hyvänä suurituloisille suunnatun, väliaikaisen solidaarisuusveron käyttöönottoa, sillä taloudellisesti vaikeana aikana on tärkeää korostaa hyväosaisten vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista.

Kuitenkin talon seinustalla kasvaa velkavuori, joka vuonna 1985 oli vielä alle 10 miljardia mutta kehyskauden lopulla vain vähän alle 100 miljardia euroa. Tämä on kyllä aika käsittämätön kymmenenkertaistuminen. Hallituksen ja varmaan myös tämän eduskunnan suuri yhteinen tavoite kääntää valtionvelan BKT-suhde laskuun vuoteen 2016 mennessä. Alleviivaamme tätä.

Ennaltaehkäisevät toimet

Helmikuussa kristillisdemokraatteina totesimme myös sen, että on entistäkin vahvemmin vaadittava ja toteutettava ennalta ehkäisevää toimintaa kaikkialla siellä, missä kuluja aiheutetaan. Ennalta ehkäisyä tarvitaan alkoholipolitiikassa, liikuntapolitiikassa, terveydenhuollossa, työssä viihtymisessä, työpaikkakiusaamisen estämisessä jne. Muutoin ei kansallisen kotimme ulkoseinälle kasattu velkapino koskaan vajene, vaan peittää lopulta tulevaisuuden näköalat niin keittiöstä kuin olohuoneestakin. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 126/2012 vp

Omaisten vaikutusmahdollisuudet täysi-ikäisten lastensa tahdonvastaiseen hoitoon

Eduskunnan puhemiehelle

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteuttamisen lähtökohtina ovat perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä vapaaehtoisuuteen perustuva hoito ja huolenpito. Kuitenkaan läheskään kaikki, esimerkiksi akuutisti psyykkisesti sairastuneet, eivät kykene päättämään itse hoidostaan.

Ensimmäisinä psyykkisen sairauden huomaavat sairastuneen läheiset: perhe, lähisukulaiset ja ystävät. Sairastuminen ilmenee yksilön käyttäytymisen muutoksina: vetäytymisenä, taantumisena, todellisuuden tajun vääristymisenä ja kieltämisenä. Sairastuneella ei ole sairaudentuntoa, jolloin hän kieltäytyy myös tutkimuksista ja hoidosta.

Mieli 2009-ohjelmassa painotetaan perus- ja avopalvelujen järjestämistä sekä pakon käytön vähentämistä noin 40 prosentilla. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon resurssit eivät tällä hetkellä riitä nuorten mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseen ja hoitoon ohjaamiseen, jolloin monen nuoren tilanne saattaa pitkittyessään pahentua traagisin seurauksin. Avainasemassa ovat nuoren läheiset. He saattavat kokea voimattomuutta tilanteessa, jossa heidän toivomuksiansa ja hätähuutoansa ei oteta huomioon. Ongelma saattaa kärjistyä silloin, kun on kyse jo täysi-ikäisestä nuoresta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten lainsäädäntö tukee vanhempien mahdollisuutta halutessaan saada tahdonvastaista hoitoa vaikeassa elämäntilanteessa olevalle täysi-ikäiselle lapselleen jamiltä osin lainsäädäntöä tulisi tältä osin täsmentää?

Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 126/2012 vp:

Miten lainsäädäntö tukee vanhempien mahdollisuutta halutessaan saada tahdonvastaista hoitoa vaikeassa elämäntilanteessa olevalle täysi-ikäiselle lapselleen ja miltä osin lainsäädäntöä tulisi tältä osin täsmentää?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määrittää, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena, samoin jos laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Mielenterveyslain (1116/1990) mukaan täysi-ikäinen henkilö voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon tahdostaan riippumatta vain seuraavissa tapauksissa: hänen todetaan olevan mielisairas ja hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vaarantaisi vakavasti hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vaarantaisi vakavasti muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta. Lisäksi edellytetään, että mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä. Mielisairaudella tarkoitetaan sellaista vakavaa mielenterveyden häiriötä, johon liittyy selvä todellisuudentajun häiriintyminen ja jota voidaan pitää psykoosina. Ennen kuin päätös hoitoon määräämisestä tehdään, on selvitettävä tarkkailuun otetun potilaan oma mielipide. Jos tarkkailuun otettu on alaikäinen, hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa alaikäinen on ollut välittömästi ennen tarkkailuun ottamista, on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Mielenterveyslain mukaan terveyskeskuksen vastaavan lääkärin tai hänen määräämänsä lääkärin on tutkittava potilas hänen tilansa selvittämiseksi ja tarvittaessa laadittava tarkkailulähete ja toimitettava hänet sairaalaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus -työryhmä, jonka toimikausi päättyy lokakuun 2012 lopussa, on saanut toimeksiannon valmistella säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoittamisesta. Työryhmä selvittää myös, onko tarkoituksenmukaista uudistaa lakia potilaan asemasta ja oikeuksista tai muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä. Työryhmän toimeksianto koskee myös mielenterveyslain arviointia.

Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 37/2012 vp

Aluehallintovirastojen ohjeistuksen johdonmukaisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Ympärivuorokautisten yksityisten sosiaalipalvelujen tuottamista säätelee laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011). Ennen toiminnan aloittamista yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan on saatava lupa palvelujen tuottamiseen aluehallintovirastosta.

Kohteena olevassa lastensuojelulaitoshankkeessa perustajalle on jäänyt käsitys, että ennen luvan myöntämistä henkilöstöllä on oltava voimassa olevat työsuhteet. On kuitenkin olemassa tapauksia, joissa työntekijöiden palkkaamista ei ole vaadittu ennen luvan myöntämistä, vaan vireille laitetut työhakemukset ovat riittäneet luvan myöntämiseen. Näin ollen on mahdollista, ettei aluehallintovirastoilla ole tarkkaa, yhtenäistä ohjeistusta hakemusten käsittelyn suhteen.

Yhdenmukainen ja selkeä käsittelykäytäntö takaa sen, että alueellinen oikeusvarmuus toteutuu. Tällöin vältytään niin lastensuojelulaitosten perustajien kuin työntekijöidenkin aiheettomilta kuluilta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko aluehallintovirastoilla yhtenäinen ohjeistus hankelupien ja henkilökunnan palkkaamisen aikataulutuksesta, ja jos on, mikä se on, jajos yhtenäistä ohjeistusta ei ole, mitä hallitus aikoo tehdä aluehallintovirastojen ohjeistuksen yhtenäistämiseksi?

Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 37/2012 vp:

Onko aluehallintovirastoilla yhtenäinen ohjeistus hankelupien ja henkilökunnan palkkaamisen aikataulutuksesta, ja jos on, mikä se on, jajos yhtenäistä ohjeistusta ei ole, mitä hallitus aikoo tehdä alue-hallintovirastojen ohjeistuksen yhtenäistämiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain (603/1996) mukaan ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan on saatava aluehallintoviraston lupa ennen toiminnan aloittamista ja olennaista muuttamista. Lupaan voidaan asiakasturvallisuuden varmistamiseksi liittää välttämättömiä ehtoja palvelujen määrästä, henkilöstöstä, tiloista, laitteista ja tarvikkeista sekä toimintatavoista. Lupa myönnetään kirjallisesta hakemuksesta. Lastensuojelulain (417/2007) 80 §:n 2 momentin mukaan yksityisen lastensuojelulaitoksen perustamiseen, laajentamiseen ja toiminnan olennaiseen muuttamiseen antaa niinikään luvan aluehallintovirasto edellä mainitun yksityisen sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain mukaisesti. Muun ohella toimintayksiköiden terveydellisten ja muiden olosuhteiden sekä henkilöstön lukumäärän ja kelpoisuuden osalta yksityisen palveluntuottajan on täytettävä laissa säädetyt edellytykset ennen kuin lupa toiminnan harjoittamiseen myönnetään.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön alaisena aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnassa muun muassa valtakunnallisten valvontaohjelmien avulla. Sosiaalihuollon ohjauksen ja valvonnan valtakunnallinen koordinointi säädettiin Valviran tehtäväksi vuoden 2010 alusta lukien. Valvontaohjelmia on toistaiseksi laadittu muun muassa ympärivuorokautiseen hoitoon ja lastensuojeluun. Valviran tehtävänä on yhdenmukaistaa ohjeistus siten, että kaikissa aluehallintovirastoissa toimitaan lupa- ja valvontatoiminnassa yhdenmukaisella tavalla, jotta toiminnanharjoittajien yhdenvertainen kohtelu ja oikeusturva toteutuu kaikilla alueilla.

Aluehallintovirastojen yhteisessä strategia-asiakirjassa 2012-2015 on yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi asetettu mahdollisimman yhtenäiset lupa- ja valvontakäytännöt koko maassa. Kansalaisten yhdenvertaisuuden parantamiseksi alueellisissa lupakäytännöissä ja valvontatoiminnoissa Valviran koordinoivaa ja ohjaavaa roolia suhteessa aluehallintovirastoihin vahvistetaan. Kuten edellä on todettu keskeisiä yhteistyövälineitä ovat valvontaohjelmat ja lupahallinnon valtakunnalliset linjaukset. Tavoitteet ja niihin liittyvät toimenpiteet on konkretisoitu aluehallintovirastojen strategisissa tulossopimuksissa vuosille 2012-2015. Tavoitteet ovat yhdenmukaiset kaikille kuudelle aluehallintovirastolle.

Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2012

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja

15. KESKIVIIKKONA 29. HELMIKUUTA 2012 kello 14.03

Välikysymys puolustusvoimien uudistamissuunnitelmista VK 1/2012, Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että puolustustahtoa on. Olemme täällä vahvasti puolustaneet sekä omaa mielipidettämme, mikä on oikein, että omaa aluettamme, mikä on hyvin kunnioitettavaa. On selvää, että nyt kärsitään merkittäviä alueellisia menetyksiä ja niitä on korjattava näillä menettelyillä, joista täällä hallitus on tänään kertonut, jotka ovat tekeillä.

Toinen asia: On aivan selvää, että meillä on itsenäinen puolustus tänään, meillä tulee olemaan jatkossa itsenäinen puolustus. Sekin on aivan selvä asia. Uskon, että hallitus ja oppositio ovat tästä täysin samaa mieltä. Emme se siitä tule tinkimään. Mutta kiinnittäisin huomiota vielä uudestaan siihen, mitä edustaja Ahvenjärvi totesi näistä kyberuhista, tietoliikenteen häirinnästä, sähköverkon uhkista ja näistä moderneista ongelmista, jotka pitää yli hallinnon rajojen hoitaa. Ne ovat tällä hetkellä paljon suurempia uhkia suomalaiselle turvallisuudelle ja jatkossa tulevat olemaan kuin joku yksittäinen asia, jota me itse voimme korjata.

Ja sanoisin kyllä tästä Afganistan-asiasta: On arvokasta, että Suomi on siellä turvaamassa siviilien toimeentuloa, selviämistä. Emme voi tässä asiassa laittaa kahta asiaa vastakkain.

Puolustusministeri Stefan Wallin:

Edustaja Jääskeläinen, tämä kyberpuoli, johon on viitattu myöskin aikaisemmin, se on tärkeä asia, ja huomasimme viime vuoden syksyllä itse asiassa, miten haavoittuvainen yhteiskunta on, esimerkiksi pankkijärjestelmä on, kun joku päättää vuodattaa vaikkapa julkisuuteen salaisia tietoja, koodeja, pankkitunnuksia tai muuta. Se on vaan pieni esimerkki siitä, mitä joku paha tahto voi saada aikaiseksi, jos käynnistää tällaisen laajamittaisen hyökkäyksen tätä järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan.

Tästä syystä tämä hallitusohjelma myöskin tähtää siihen, että meillä olisi syksyllä käytössä uusi kyberstrategia, jossa on ensimmäisen kerran koottu kasaan kaikki se asiantuntemus, jota on ollut kyllä pitkään olemassa myöskin Suomen rajojen sisällä tällä saralla, mutta joka on ollut aika pirstoutunutta. Nyt se kootaan yhteen, yhteen strategiaan, ja tämä on erittäin tärkeä dokumentti, tärkeä työkalu myöskin tämän asian kannalta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suullinen kyselytunti

5. PERJANTAINA 10. HELMIKUUTA 2012 kello 12.03

Pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2012 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä, Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella tosiasiat ovat joskus aika hurjia. Tämä veroasteen nousu ja velkaantumiskehitys on ihan todellinen, ja aion toistaa niin kauan kuin tässä eduskunnassa istun tätä ennalta ehkäisevän toiminnan merkitystä terveydenhuollossa ja muissakin kuntien palveluja vaativissa tilanteissa. On muistettava, että hallinnon rakenteelliset uudistukset eivät vähennä näitä palveluiden tarpeita, vaan palvelut pikemminkin lisääntyvät. Eli kannattaisi meidän nyt aktiivisesti toimia siellä, missä voidaan kustannuksia edeltä vähentää.

On paljon kannettu huolta siitä, mikä on hallituksen veropoliittinen linja. Minä luulen, että se on hyvin yksinkertainen. Se tuskin tulee olemaan puolet säästöjä ja puolet veronkorotuksia, vaan todennäköisesti hallitus tulee nostamaan veroja enemmän kuin mitä se voi leikata, koska emme voi köyhiltä ja kipeiltä enää kovin paljon ottaa. Tässä on niin paljon huutoa ilmassa jo muutenkin. On aivan selvä, että kaikki joutuvat joustamaan. Joudumme koskemaan arvonlisäveroon, joudumme koskemaan palkkaverotukseen, ja sopeutukset eivät ole 5 miljardia, niin kuin viisaat, oikein viisaat, sanovat, vaan vähän vähemmän, mutta silti hyvin paljon. Nyt pitäisi vaan laskea, mikä kokonaisuus tuottaa parhaan tuloksen kansantalouden kannalta, ettei tehdä tyhmyyksiä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 

Suullinen kyselytunti

87. TORSTAINA 15. JOULUKUUTA 2011 kello 10.02

N:o 82) Syrjäytymisvaarassa olevien työelämään palautuminen Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin työministeri Ihalaiselta: Hallitus on sitoutunut syrjäytymisen poistamiseen ja samalla myöskin työllisyyden hoitamiseen. Monet työelämän ja elämän taitevaiheessa olevat ihmiset, työkokeilussa olevat nuoret, kuntoutustukea saavat jne., tarvitsisivat työelämään palautuakseen positiivista syrjintää. Kysynkin hallitukselta: onko hallitus valmis ohjaamaan edelleenkin riittävästi määrärahoja syrjäytymisvaarassa olevien työelämään palautumisen turvaamiseen ja onko hallitus edelleen valmis jatkamaan myöskin tätä positiivista syrjintää, jossa voidaan ehkä usein aika pienillä määrärahoilla erityisellä tavalla tukea juuri heitä, jotka tarvitsevat erityistä tukea?

Työministeri Lauri Ihalainen:

Arvoisa puhemies! Kysymys on äärettömän tärkeä senkin vuoksi, että yhteiskunnan tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ja sivistystä mitataan siitä, että heikompia ei jätetä ja syrjäytymistä estetään. Tässä mielessä hallitus on keskittynyt erityisesti kahteen asiaan: siihen, miten nuorten ihmisten syrjäytymistä koulutuksesta ja työstä voidaan estää ja siihen, miten pitkittyvän työttömyyden kautta tapahtuvaan syrjäytymiseen voidaan puuttua.

Näihin molempiin, niin kuin hyvin tiedämme, on varattu sekä kohtuullinen määrä määrärahoja että on nyt ryhdytty myöskin toimenpiteisiin nuorten yhteiskuntatakuun rakentamiseksi ja tähän pitkittyvän työttömyyden estämiseksi niin, että rakennetaan niitä inhimillisiä polkuja kuntoutuksesta, koulutuksesta, työstä sen valon löytämiseksi, joka olisi se työpaikka, ja nostetaan ihmisiä myöskin jaloilleen niin, että he voivat olla täysivaltaisia kansalaisia tässä yhteiskunnassa. Tämä on äärettömän tärkeä asia, ja hallitus tekee varmasti voitavansa tämän syrjäytymisen estämiseksi, joka koskee erityisesti nuoria ja pitkittyvän työttömyyden kautta myöskin näitä ihmisiä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 

KIRJALLINEN KYSYMYS 214/2011 vp
Pasila-Riihimäki-rataosuuden kehittäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Liikennevirastolla on suunnitteilla Suomen junamäärältään vilkkaimman rataosuuden, Pasilan ja Riihimäen välin, kehittämishanke. Parannustyöt on suunniteltu toteutettavan kahdessa eri vaiheessa, joista ensimmäisessä on tarkoitus muun muassa nostaa rataosuuden välityskykyä rakentamalla ohitusraideosuus Kyrölän ja Purolan välille.

Pasilan ja Riihimäen välin kehittäminen on erittäin tärkeää sujuvan liikennöinnin varmistamiseksi. Raideliikenteen turvattu tulevaisuus on kannatettavaa sekä ekologisista että liikenteen sujumiseen liittyvistä syistä. Liikennevirasto julkistanee hankkeen yleissuunnitelman maaliskuussa 2012, minkä jälkeen päätetään kehittämis- ja parannustöiden aikataulusta. Ensivaiheessa erityisesti Keravan ja Järvenpään välisen radan muuttamista neliraiteiseksi sekä jatkossa edelleen Riihimäelle ulottuvan osuuden vahvistamista tulisi kiirehtiä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallituksella tarkoitus toteuttaa Pasila-Riihimäki-rataosuuden kehittämissuunnitelmat ja
millä aikataululla parannukset tehdään?

Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2011

Jouko Jääskeläinen /kd
Tapani Mäkinen /kok
Antti Lindtman /sd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 214/2011 vp:

Onko hallituksella tarkoitus toteuttaa Pasila-Riihimäki-rataosuuden kehittämissuunnitelmat ja millä aikataululla parannukset tehdään?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Rautatieliikenteen sujuvuuden ja toimintavarmuuden parantamiseksi Helsinki-Riihimäki-rataosuuden välityskyvyn lisääminen on tärkeää. Vuonna 2008 annetun liikennepoliittisen selonteon mukaan yhteysvälin kehittämiseen on perusteltua varautua vuoden 2011 jälkeisellä ajalla. Hankkeen yleissuunnitelma valmistuu keväällä 2012, minkä jälkeen on mahdollista aloittaa mahdollisten osaprojektien yksityiskohtaisempi suunnittelu.

Rautatieliikenteen palvelutason kannalta tämän tulisi olla yksi lähivuosien kärkihankkeista. Tulevan hallituskauden hankkeista ja niiden aikataulutuksesta on tarkoitus päättää ensi keväänä eduskunnalle annettavan liikennepoliittisen selonteon yhteydessä. Selonteossa linjataan myös pitkäjänteisemmin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen jälkeisiä liikennehanketarpeita.

Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2011

Liikenneministeri Merja Kyllönen

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Täysistunnon pöytäkirja

64. TORSTAINA 3. MARRASKUUTA 2011 kello 16.01

N:o 47) Suomen kanta Palestiinan Unesco-jäsenyyteen

Jouko Jääskeläinen /kd: Arvoisa herra puhemies! Unesco hyväksyi maanantaina Palestiinan täysjäsenekseen. Asiasta käydyn kansainvälisen keskustelun ja YK:n äänestyksen perusteella voidaan todeta, että EU-maista muun muassa Ruotsi ja Saksa vastustivat Palestiinan täysjäsenyyttä Unescossa. (Hälinää - Puhemies koputtaa) Pohjoismaista Tanska pidättäytyi äänestämästä. Ruotsin pääministeri Reinfeldt perusteli Ruotsin äänestyskäyttäytymistä toteamalla, että tässä vaiheessa tarvittaisiin ensin rauhansopimus. Ruotsin kielteinen kanta Palestiinan jäsenhakemukselle Unescoon oli Ruotsin hallituksen yhteinen päätös.

Kysyn: millä perusteella ja millä menettelyllä Suomi päätyi äänestämään tässä asiassa Palestiinan jäsenyyden puolesta, kun toisenlaiseen ratkaisuun olisi ollut rauhanpyrkimyksen kannalta kestävät perustelut?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja: Herra puhemies! Rauhanprosessin seisahtuminen Lähi-idässä on huolestuttanut kaikkia. Siihen on monia syitä. Yksi on jatkuva siirtokuntien laiton rakentaminen. Tämä on myöskin aiheuttanut sen, että palestiinalaiset pyrkivät muita teitä vahvistamaan asemaansa, he ovat kääntyneet YK:n ja YK:n erityisjärjestöjen puoleen jäsenyyshakemuksilla. Tämä on sinänsä täysin ymmärrettävää ja oikeutettua, koska kaikkien konfliktien osalta YK on se oikea paikka, jossa niitä pitää käsitellä.

Mutta toinen asia on, onko se aina kuitenkaan viisasta ja rauhanprosessia eteenpäinvievää. Suomi on suorissa kontakteissaan, kuten myös EU:n kanssa yhteistyössä, esittänyt palestiinalaisille sen näkemyksen, että näiden hakemusten eteenpäinvieminen ei tässä tilanteessa välttämättä heidän asiaansa parhaalla mahdollisella tavalla tue.

Kun kuitenkin näin on sitten tapahtunut, jouduttiin ottamaan kantaa näihin kysymyksiin. Suomen lähtökohta aina on se, että me haluamme, että EU:lla olisi yhteinen kanta, jossa kaikki jäsenvaltiot olisivat mukana, ja tämän mukaisesti olisimme olleet valmiita menettelemään. Valitettavasti muutamat jäsenvaltiot kuitenkin ilmoittivat heti kättelyssä, että ne eivät tule yhteisestä kannasta riippumatta muuta tekemään kuin äänestämään vastaan. Tällöin joudumme, kuten jokaisessa jäsenvaltiossa, pohtimaan - toki pitää tehdä läheistä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa ja monien EU-maiden kanssa - Suomen kantaa, joka johdonmukaisesti, kahden valtion mallin mukaisesti, on lähtenyt siitä, että palestiinalaisten valtion muodostusta on tuettava. Tämän mukaisesti myöskin menettelimme yhdessä 10 EU-jäsenvaltion kanssa tässäkin äänestyksessä.

Puhemies Eero Heinäluoma: Kiinnitän ministereiden huomiota minuutin aikarajoitukseen vastauspuheenvuoroissa.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki: Arvoisa puhemies! Olin Unescon valtuuskunnan puheenjohtajana, ja käsittelimme tätä asiaa juuri sillä tavalla kuin ulkoministeri Tuomioja kuvasi. Pyrimme hakemaan yhteistä EU:n näkemystä. Kun sitä ei löytynyt, niin silloin katsoimme, että kun Suomi haluaa edistää rauhaa alueella kahden valtion kautta, me näemme, että koko maailmanrauhan kannalta on tärkeätä, että tämä Lähi-idän kriisipesäke saadaan hoidettua ja se tapahtuu sillä tavalla, että palestiinalaiset ja Israel voivat elää rauhassa vierekkäin. Kun tuemme Palestiinan YK-jäsenyyttä, niin tältä kannalta oli loogista, ja seisomme voimakkaasti sen takana, että äänestimme tällä tavalla.

Jouko Jääskeläinen /kd: Arvoisa herra puhemies! Pysyvän rauhantilan saavuttamisen kannalta kulttuurityöllä sekä lasten ja nuorten kasvatuksella on keskeinen rooli. Tuoreimmat arviot palestiinalaisalueilla käytettävistä oppikirjamateriaaleista kertovat, että Israelin juutalaisiin ei suhtauduta niissä neutraalisti. Käytännössä on käynyt ilmi, että tämän osapuolen on vaikea myöntää edes kansainvälisen yhteisön tekemiä päätöksiä Israelista suvereenina valtiona. Kysyisin edelleen äskeiseen liittyen: mitä Suomi aikoo tehdä Unescossa, jotta nämä epäkohdat pikaisesti korjataan?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja: Herra puhemies! Unescohan on tietysti muiden vastuulla, mutta joka tapauksessa tämäkin kysymys on ollut sellainen, jota jo muutama vuosi sitten, myös edellisen ja sitä edeltäneiden hallitusten aikana, on selvitetty osana Suomen kehitysyhteistyötä palestiinalaisten kanssa. Ja on silloin kiinnitetty perustellusti huomiota siihen, että sellaisia oppikirjoja tai muuta materiaalia, jotka ovat ristiriidassa rauhanomaisten pyrkimysten kanssa ja lietsovat vihaa, ei voida hyväksyä. Ymmärtääkseni silloin näissä selvityksissä kyllä päädyttiin myöskin yhteistyössä muiden kanssa siihen, että tällaista ei esiintyisi. Totta kai, tämä on tietysti asia, jota pitää kaikkialla Lähi-idän toimijoilta aina vaatia ja seurata tarkoin myöskin sellaista vihapuhetta, jota saattaa esiintyä toisellakin puolella.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 148/2011 vp
Vammaisten työnteko

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa arvioidaan olevan 24.8.2011 julkaistun VATES-säätiön toteuttaman ja Sitran rahoittaman selvityksen mukaan noin 200 000 vammaista, joista työelämään pyrkiviä on noin puolet. Viimeisten kahden vuoden aikana vammaisista noin kolmannes on tehnyt töitä, ja tämän tutkimuksen mukaan työkykyisiä on noin 70 000. Toisen tutkimuksen mukaan työhön hyvin kykenevistä vammaisista vain 60 prosenttia tekee töitä. Kansainvälisesti vertaillen Suomessa vammaiset käyvät Työterveyslaitoksen mukaan harvemmin töissä kuin muualla Euroopassa.Pääministeri Kataisen hallitusohjelma asettaa tavoitteeksi kehittää vammaisten mahdollisuuksia työntekoon. Vammaisten työllistymisen edistäminen on erittäin tärkeää, sillä VATES-säätiön tutkimuksen mukaan 75 prosenttia vammaisista pitää työllistymistä hyvin yleisesti tärkeänä oman hyvinvointinsa kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy kehittääkseen vammaisten työnteon mahdollisuuksia?

Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 2011

Jouko Jääskeläinen /kd
Leena Rauhala /kd
Peter Östman /kd
Sauli Ahvenjärvi /kd
Sari Palm /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 148/2011 vp:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy kehittääkseen vammaisten työnteon mahdollisuuksia?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Osattomuus työelämästä on yksi merkittävimmistä syistä vammaisten henkilöiden köyhyyteen. Hallitus käynnistää poikkihallinnollisen syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän toimenpide-ohjelman, jossa heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työelämäosallisuuden tukemisella on keskeinen asema. Hallitus jatkaa myös Suomen vammaispoliittisen ohjelman toimeenpanoa. Sen yhtenä pääkohteena on vammaisten henkilöiden työllistymisen edistäminen. Ohjelman toimenpiteinä ovat mm. rekrytointivaiheen palveluiden ja ratkaisujen kehittäminen vammaisille henkilöille, työnantajien eläkevastuun ja vammaisten henkilöiden työllistämisen suhteen selvittäminen ja keinojen miettiminen työllistymisen esteiden purkamiseksi sekä työssä olevien vammaisten henkilöiden riittävien tulkkauspalveluiden saatavuuden varmistaminen.

Vaikka työllisyyspalvelut ovat työ- ja elinkeinohallinnon vastuulla, voidaan vammaisten henkilöiden työllistymisedellytyksiä tukea myös oikein kohdennetuilla sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluilla. Tärkeää onkin eri sektoreiden yhteistyö palvelukokonaisuuksien rakentamisessa. Meneillään olevassa sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistuksessa kehitetään heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden, mukaan lukien vammaiset henkilöt, parissa tehtävää aikuissosiaalityötä ja työelämäosallisuutta tukevia palveluita. Myös kuntoutusjärjestelmää on tarkoitus uudistaa työkykyä tukevammaksi.

Hallitus painottaa osatyökykyisten työmahdollisuuksien parantamista työurien pidentämi-sessä. Tämä edellyttää etenkin terveyden edistämisen sekä työterveyshuollon, kuntoutuksen ja työelämän kehittämistä. Työn vastaanottamisen kannusteiden parantamiseksi etsitään keinoja parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta. Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osa-aikatyöhön parannetaan edistämällä osittaisen sairauspäivärahan, osittaisen kuntoutustuen ja osatyökyvyttömyyseläkkeen käyttöä.

Hallitus kehittää vammaisten henkilöiden työnteon mahdollisuuksia toteuttamalla toimintaohjelman osatyökykyisten työmarkkinoille osallistumisen edistämiseksi yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Nuorten vammaisten henkilöiden yhteiskunnallista osallisuutta tuetaan nuorten yhteiskuntatakuun kautta varmistamalla, että myös vammaiselle nuorelle löytyy työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka. Niin kutsuttujen välityömarkkinoiden toimintaa parannetaan lisäämällä kuntien, yritysten, sosiaalisten yritysten ja kolmannen sektorin mahdollisuuksia osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseen. Käynnistettävässä kuntakokeilussa, jossa työllisyyden hoito siirretään pitkään työttömänä olleiden osalta kuntien vastuulle, on syytä tukea myös vammaisten henkilöiden työllistymistä yhdistämällä tehokkaammin sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja työllisyyspalveluita.

Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 2011
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Täysistunnon pöytäkirja

52. TORSTAINA 13. LOKAKUUTA 2011 kello 10.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2012
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 59/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Toteaisin edustaja Pertti Virtaselle ja miksei muillekin: Kun itse olen saanut nähdä, kun kansalaisjärjestön kautta valtion rahoilla etiopialainen kylä tai kaupunki melkein saa uutta vettä tai lapset kokoontuvat kouluun, jossa puolet on tyttöjä ja on uudet wc:t, että he voivat ylipäänsä tulla kouluun, niin ymmärtää, että kyllä tätä apua Afrikassakin ja monessa muussa paikassa vielä tarvitaan.

Kysyisinkin ministeriltä tässä kohdin. Kansalaisjärjestöt tekevät hyvin arvokasta työtä, siinä kanavoituu myöskin yksityistä rahaa ja sitten usein henkilökuntaresursseja sinne. Pystytäänkö nyt tässä uudessa tilanteessa mielekkäällä tavalla vahvistamaan kansalaisjärjestöjen roolia kehitysyhteistyössä? Miten se tapahtuu? Tiedämme, että joskus suuret projektit eivät onnistu hyvin, joskus pienet voivat kuitenkin onnistua hyvin.

Kehitysministeri Heidi Hautala:
Edustaja Jääskeläinen, ymmärrän, että teistä on tulossa mahdollisesti kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja. Olen siitä hyvin iloinen, koska teillä on kokemusta kehitysyhteistyöstä. Se kysymys kansalaisjärjestöjen toiminnasta: Uskon, että paitsi että voimme hallitusohjelman mukaisesti kanavoida järjestöille enemmän rahoitusta, myöskin voimme tuoda järjestöjä lähemmäksi meidän esimerkiksi kahdenvälistä kehitysyhteistyötä kohdemaissamme, vaikkapa juuri Itä-Afrikassa, missä meillä on viisi pääkumppanimaata. Tämä voisi muutenkin lisätä kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja tehokkuutta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja

52. TORSTAINA 13. LOKAKUUTA 2011 kello 10.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2012
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 59/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Asuntoministeri Kiuru, te olette hyvin napakasti käynyt korkotukilainoituksen kimppuun, sitä kehittämään. Siitä kiitokset.

Haluaisin myöskin kysyä vapaarahoitteisen asuntotuotannon puolesta kysymystä, joka koskee varmaan vanhenevaa väestöä ja monia syrjäisempiä seutuja, joissa asuntojen arvot sinänsä eivät nouse hyvin korkealle, olisi tarpeita energiatehokkuuden parantamiseen ja muihinkin korjaustoimintoihin liikkumisen suhteen, hissien suhteen jne. Onko tässä valtiovallalla mitään instrumentteja? Ei varmaan kannata ajatella, että ne ovat vapaarahoitteisia, selvitkööt itse, vaan ne ovat ihan oikeasti sosiaalisesti perusteltuja kohteita. Mitä toimenpiteitä valtiovalta voi tällä puolella nyt tukea? Onko keinoja olemassa?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru:
Edustaja Jouko Jääskeläinen kysyi myös sitä, tuleeko vapaarahoitteisella puolella joitakin toimia. Siihen vastaus on se, että kyllä meillä on ollut näitä toimia, me olemme tukeneet kaikkea asumista ja erityisesti sen asumisen energiatehokkuutta ja asumisen korjaamiseen tulevia kustannuksia olemme kompensoineet korjausavustuksilla. Nyt kuitenkin on sanomattakin selvä, että suunta on laskeva sillä tavalla, että energia-avustusten puolella meillä ei ole enää sellaisia määrärahoja käytössä. Mutta on kuitenkin tärkeää, että me jatkamme tätä suuntausta, ja hallitusohjelmakirjaukseen on laitettu, että kompensaatio tarkoittaa tämän tulotason arvioimista, ja tätä kautta myös se puoli lisääntyy, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu Jääskeläisen esittämällä tavalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon päiväkirja

51. KESKIVIIKKONA 12. LOKAKUUTA 2011 kello 10.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2012
HE 59/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Edustaja Palm käytti erittäin tärkeän puheenvuoron tästä alueellisesta harkinnasta niin, että saadaan mahdollisimman hyvin nämä alueelliset vahvuudet tähän mukaan. Syrjäytyminen tietysti on hyvin vakava kysymys, ja luulen, että ammatillinen koulutus, se juuri tähän kohtaan auttaa paljon.

Itse olen aina ollut vahvan, alueellisesti tasapainoisen kehityksen kannalla, mutta haluaisin tässä ministeriä kyllä kiittää siitä, että tämä suurmetropolialue saa nyt lisää näitä ammatillisen koulutuksen paikkoja. Kai se todellinen ongelma on siinä, että 8 000 henkilöä vähenee tästä väestä. Ei tarvita näin paljon paikkoja. Me olemme pitkään täällä metropolialueella olleet aika hiljaa ja toivoneet, että aina meille jotakin tulisi. Jos pieni nykäisy tulee eteenpäin tässä asiassa, niin siitä ei pidä ainakaan moittia, koska täälläkin tarvitaan juuri ammatillista koulutusta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja

51. KESKIVIIKKONA 12. LOKAKUUTA 2011 kello 10.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2012
Hallituksen esitys HE 59/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministeri Gustafssonille hyvin täsmällisestä, tärkeitä lukuja paljon sisältäneestä puheenvuorosta! Haluaisin tähän yhteyteen liittää nyt myöskin kysymyksen kädentaidoista. Nythän tämä perusopetuksen tuntijakosuunnitelma on tietysti tekeillä kädentaidoista. Ne ovat tärkeä asia myöskin oppilaille, ja siihen liittyy myöskin tämä arvokasvatuskysymys, joka hallitusohjelmaan on kirjattu.
Mikä arvio ministerillä on aikataulusta, miten nopeasti nämä uudet tunnit saamme, ja mikä niitten budjettivaikutus tulee olemaan?

Opetusministeri Jukka Gustafsson: Arvoisa puhemies! Jatkan edelliseltä kierrokselta.
Edustaja Jääskeläinen kysyi taito- ja taideaineiden, kädentaitojen perään. Pidän tässä nyt tehtävässä tuntijakouudistuksessa kenties kaikkein tärkeimpänä asiana, oikeasti, että taito- ja taideaineitten asema lisääntyy. Se pitää sisällään myöskin kädentaidot. Pidän tärkeänä myöskin tämän arvokasvatuksen aseman vahvistamista koko peruskoulussa: missä määrin se toteutuu tuntijaolla, missä määrin sitten ikään kuin tämmöisellä opetussuunnitelmatasoisella vahvistamisella. Mutta minusta meidän lapset ja nuoret ansaitsevat ja tarvitsevat vahvemman arvokasvatusperustan. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Puheenvuoro vuoden 2012 talousarvion lähetekeskustelussa maanantaina 10.10.2011

Jouko Jääskeläinen /kd: Kehyksen reunaehdot ratkaisevat taloudellisen kestävyytemme

Talousarvio vuodelle 2012 kertoo, että taloudellinen ja sosiaalinen kestävyytemme ei ole kaikin osin kestävällä tasolla. Seitsemän miljardin alijäämä ja kasvava valtionvelka ei ole hyvä perusta seuraaville vuosille. Silti hallitus ansaitsee kiitoksen hyvästä ja tietoisesta pyrkimyksestä kulkea toiseen suuntaan kuin mitä monissa kovin velkaantuneissa Euroopan monissa on monina alijäämien vuosina tehty. Velkasuhteen (velka suhteessa bruttokansantuotteeseen) kasvu on saatava taitetuksi velkasuhteen pienenemiseksi, vielä tämän hallituskauden aikana.

Talouden kehityksen kannalta olennaista on kehyksen viitekehys ja ne reunaehdot, joihin ei välttämättä omin taloudellisin ratkaisuin ollenkaan päästä käsiksi.

Kansainväliset kriisit ovat rapauttaneet taloutta

Kansainvälisesti hyvän kehityksen edellytyksenä ovat vakaa rauhantila, taloudellinen tasapaino ja ympäristöpoliittisesti kestävän kehityksen tila. Kansainvälisen kehityksen nykyisiin kielteisiin piirteisiin liittyvät pitkään jatkuneet paikalliset konfliktit, joilla aika usein on laajempia liittymäkohtia. Ne ovat saattaneet jopa ratkaisevasti ja kielteisesti vaikuttaa kansainvälisen talouden veturin Yhdysvaltojen kestävyyteen.

Talous ja ympäristö kulkevat käsi kädessä

Eurooppalainen taloudellinen tilanne ei todellakaan ole vakaa. Euron käytöstä ovat puuttuneet etukäteen riskejä vakauttavat toimenpiteet. Pelkät noudattamatta jääneet säännöt eivät riitä, vaan vakausmaksuja olisi pitänyt kerätä jo järjestelmän alusta asti. Nyt niitä kerätään jälkikäteen ja suurella riskillä.

Päätökset ilmastopolitiikassa ja yksittäisissä ympäristöpoliittisissa ratkaisuissa aiheuttavat välillä yksittäiselle toimijalle ongelmia, joskus taas parhaatkaan ponnistelut eivät tuota lainkaan riittäviä ympäristön kestävyyttä parantavia tuloksia.

Nurin kääntynyt väestöpyramidimme

Väestöpolitiikkaamme on tuottanut kansainvälisesti ja historiallisesti ainutlaatuisen ja nimenomaan kielteisessä mielessä poikkeavan tilanteen. Seuraavat kaksi- ja kolmekymmentä vuotta järjestämme palveluita maassa, jossa työhön tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin eläkkeelle siirtyvät. Tämä on ollut meiltä suuri virhe ja kaikkien selvitysten mukaan juuri nämä rakenteelliset tekijät ovat mitä olennaisin kestävyyteemme vaikuttava seikka. Siksi kristillisdemokraatit ovat taistelleet lapsilisien, kotihoidon tuen, hyvien päiväkerhojen ja lapsiperheiden paremman aseman puolesta. Näin tulemme jatkamaan.

Jaksaako palvelusektori?

Jaksamisvaje tulee olemaan todellinen kunnissa ja palvelusektorilla. Kunnat eivät pysty taistelemaan työvoimasta samoilla periaatteilla kuin parhaat yksityisen puolen toimijat. Siksi on syytä kiinnittää huomiota niihin laadullisiin tekijöihin, joilla kunnallisen palvelusektorin työntekijöitä voidaan innostaa, tukea ja ikääntymisen eri vaiheissa myös kuntouttaa. Toivomme parhainta menestystä työmarkkinaratkaisuihin, niin että löydetään tasapainoinen ratkaisu myös laadullisten tekijöiden kohdalla.

Elämän laadulliset tekijät

Ennalta ehkäisevät elementit ovat talouden kestävyyden kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Terveydenhuollon kustannukset ovat luonnostaan väestön ikääntymisen vuoksi merkittävässä nousussa. Liikunta, terveet elämäntavat, päihteetön kulttuuri - siinä on joitakin keskeisiä tekijöitä tässä kamppailussa. Ajatellut kuntatalouden säästöt kuntamuutokset myötä jäävät kakkostilalle, jos pystymme vähentämään alkoholin käyttöä vaikkapa kahdellakymmenellä prosentilla. Vantaalaisen arvioinnin mukaan pahin turvallisuusuhka liittyy miesten liialliseen alkoholin käyttöön kotiympäristössä.

Tarvitsemme vahvan kolmannen sektorin

Hallitusohjelma korostaa Suomea kansalaisten Suomena, kansalaisjärjestöjen ja kolmannen sektorin merkitystä. Tukipolitiikalla ja tätä toimintaympäristöä helpottamalla voimme saada paljonkin uutta hyvinvointia. Kestävyysvajeemme ei kestä kaikkien sosiaalisten ja taloudellisten ratkaisujen siirtämistä viranomaisten hoidettavaksi. Siksi tarvitsemme laajan sisällön ja laajan toteuttamisnäkökulman taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

27.9.2011 täysistunnon puhe ERVV-keskusteluun

Jouko Jääskeläinen /kd: "Kiirehtiminen loi riskin"

Kun toistakymmentä vuotta sitten Euroopassa lähdettiin eurohankkeeseen, ei tuntunut ajankohtaiselta tai tarpeelliselta varautua niihin ongelmiin, joita tänään näemme ja koemme. Euroon liittyviltä edellytettiin tiettyjä asioita, mutta esimerkiksi mitään taloudellista varautumista ei toteutettu ja toisaalta sääntöjen rikkomisen seurauksia ei selkeästi määritelty. Euron käyttöönottoon liittyi kolme kriteeriä. Valuuttaa ei saanut devalvoida muutaman edellisen vuoden aikana, maan valtiontalouden vuosittainen alijäämä ei saa olla yli kolmea prosenttia kansantuotteesta eikä valtionvelka voi olla yli 60 prosenttia bkt:sta. Näitä kriteerejä on nyt surutta rikottu niin suurissa kuin pienissäkin jäsenmaissa ilman todellisia sanktioita. Tilanne on jälkikäteen arvioiden melkein sama kuin autoliikenteessä, jossa ei kerättäisi vakuutusmaksuja tai rangaistaisi liikennesääntöjen rikkomisesta. Koko kriisi olisi voitu välttää, jos yhteisesti sovituista pelisäännöistä olisi pidetty kiinni.

Tänään näemme, että edes jäsenyys rahaliitossa ei voi suojella markkinavoimilta maata, joka toistuvasti ja jatkuvasti rikkoo näitä talouden perussääntöjä. Siksi voimme tänään todeta, että jo varhaisessa vaiheessa olisi pitänyt luoda selkeät pelisäännöt perusasioista. Kysymys on siitä, mikä on sijoittajien rooli ongelmatilanteissa sekä miten käy tuollaisessa tilanteessa pääomille ja korkotasolle. Merkittävää on se, mikä on nyt vahvasti esille nostettujen vakuuksien merkitys ja rooli kriisitilanteissa sekä miten toteutetaan ja rajataan euromaiden sekä muiden eu-maiden vastuut. Nyt korjaamme tilannetta ongelmien toteuduttua ja se on aina tuskallista.

Estämme ja rajaamme kriisiä

Menneitä virheitä emme voi enää korjata, mutta voimme vielä estää kriisin eskaloitumisen vuoden 2008 kaltaiseksi luottolamaksi. Tänään käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä täsmennetään viime eduskunnan hyväksymiä ERVV:n sääntöjä tilanteen vaatimalle tasolle. Mahdollisuus ostaa joukkovelkakirjalainoja jälkimarkkinoilta, mahdollisuus rahoittaa kriisin rajamailla olevia maita etukäteen sekä takauksen kokonaisvastuun selkeä nousu eivät ole helppoja ratkaisuja, mutta ne ovat selkeästi parempia kuin ajautuminen jäsenmaiden velkaantumisen kautta rahoituskriisiin, sitä kautta yritysten kriisiin ja lopulta jokaista yksittäistä kansalaista koskevaan lamaan.

Päätökset näissä merkittävissä vakauden palauttamiseen tähtäävissä asioissa tehdään yksimielisyysperiaatteella. Vakuusasiassa Suomi on ollut tunnetulla tavalla aktiivinen. Näin tulee jatkaa edelleen. Äärimmäisessäkin tilanteessa vastuumme on rajoitettu tasolle, joka selkeästi alittaa kaikki ne uhkakuvat, joita eurooppalainen ja maailmanlaajuinen lama seurauksena rahoitusmarkkinoiden epävakaudesta voisi tuottaa.

Omista toimistaan vastuulliset jäsenmaat

Tätä sopimusta ei ole tehty sen vuoksi, että saataisiin aikaan eurooppalainen liittovaltio. Liittovaltiossahan ei tällaisia pohdintoja käytäisikään, vaan päätökset olisivat keskitettyjä. Nyt on saatu aikaan jäsenmaiden yksimielisyydellä ratkaisu, joka hyvin hankalassa tilanteessa paikkaa todella vakavia uhkakuvia. Nyt perustyö eli itse kunkin euromaan oman talouden kuntoon saattaminen jatkuu edelleen ja vakavasti. Sen tarpeesta myös meitä itseämme ajatellen kertoo suomalainen ja aivan kotimaisin toimin aikaansaatu budjetin alijäämä.

Yhteisvastuullisia velkakirjoja emme tarvitse ja yhteisen taloushallinnon tavoittelu ei vakauta vaan vaikeuttaa asioiden rakentavaa ja vapaaehtoiseen sitoutumiseen perustuvaa hoitamista.

Edellä mainituilla syillä ja valtiovarainvaliokunnan lausunnossa mainituilla syillä kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen esitystä tilapäisen vakuusrahaston sääntöjen muuttamisesta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja

36. TIISTAINA 20. SYYSKUUTA 2011 kello 14.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle Belgian, Saksan, Viron, Irlannin, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Italian, Kyproksen, Luxemburgin, Maltan, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin, Slovenian, Slovakian, Suomen ja Euroopan rahoitusvakausvälineen välisen ERVV-puitesopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä ja laiksi Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 31/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro):

Herra puhemies! On merkittävää, että tässä päätösmekanismissa vaaditaan yksimielisyyttä. Se on erittäin merkittävä asia. Miksi tämä kokonaisuus on niin vaikea? Yksi vaikeus on siinä, että reaalitalous ja numeroiden talous ovat kovin erkaantuneet toisistaan. Toinen vaikeus on siinä, että tämä kaikki olisi pitänyt miettiä jo vuonna 1998, kun euroa lähdettiin tekemään: mitkä ovat mekanismit, jos joku ei toimi niiden mukaan, miten rangaistaan tai miten palkitaan ja miten varaudutaan. Ja varmaan se kolmas vaikeus on siinä, että Suomi, niin kuin useimmat muutkaan maat, ei halua tästä mitään liittovaltiota taikka yhtä valtiota, vaan kansakunnat itsenäisyytensä säilyttäen haluavat tämän yhteisen projektin hoitaa.

Edustaja Niikko täällä kysyi kustannuksia. 14 miljardia, jos niin pahasti kävisi, se Suomen velkataakkaa varmaan lisäisi, mutta kannattaa miettiä sitä vaikutusta, jos tämä järjestelmä hajoaa. Sen vaikutus olisi Suomen talouselämälle kyllä erittäin tuhoisa. Silloin ei olisi kysymys vain jostakin vakuudesta vaan koko siitä prosessista, ja hallituspuolueina yritämme kaikin tavoin korjata tätä kurssia.
 

---

Puheenvuoro Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman käsittelyssä 28.6.2011 eduskunnassa. Jouko Jääskeläinen /kd

Kansalaisnäkökulma

Jyrki Kataisen hallitusohjelma ei ole vain hallinnon ohjelma, vaan myös kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen työtä motivoiva ohjelma. Sana ’kansalais’ ja sen eri muotoilut esiintyvät ohjelmassa 59 kertaa.

- Kansalaisjärjestöjen tekemä arvokas työ täydentää yhteiskunnan palveluita ja lisää hyvinvointia.
- Hallitus kasvattaa kansalaisjärjestöjen osuutta kaikesta kehitysyhteistyöstä. - tärkeä linjaus tiukkojen resurssien aikana
- Hallitus tukee vapaata kansalaistoimintaa ja sivistystyötä. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä vapaaehtois- ja vertaistuen, auttamistyön ja erityispalvelujen tuottajina vahvistetaan, resursointia parannetaan sekä varainhankintaa ja verovapautta selkeytetään. Tärkeää on taata kolmannen sektorin toimintaedellytykset kaikkein heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden ja ryhmien elämänmahdollisuuksien tukijana. - erinomaista
- Liikunnassa: Edistetään matalan kynnyksen seuratoiminnan kehittämistä ja toimenpiteitä, joilla seura- ja kansalaistoimintaa voidaan entistä paremmin paikallisesti tukea.
- Nuorisotoiminnassa: Huolehditaan kansalaisjärjestöjen lasten, nuorten ja vanhempien vertais- ja vapaaehtoistoiminnan edellytyksistä.
- Julkisen päätösvallan valmistelua avataan kansalaisille tietoverkkoja hyväksi käyttäen.
- Sosiaalisen median ja muun interaktiivisen tieto- ja viestintäteknologian käyttöä hallinnon ja kansalaisten välisessä kanssakäymisessä lisätään asiakaslähtöisesti.
- Raha-automaattiyhdistyksen avustukset sosiaali- ja terveysjärjestöille kohdennetaan kansalaisten omaehtoista selviytymistä ja hyvinvointia edistäviin kohteisiin.
- Kansalaisia kannustetaan vastuulliseen terveyskäyttäytymiseen hyödyntämällä muun muassa Terveyden edistämisen politiikkaohjelman tuottamia hyviä käytäntöjä. - aivan välttämätöntä
- Hallitus suhtautuu vakavasti kansalaisten Euroopan unionin toiminnasta esittämään kritiikkiin ja pitää kansalaisyhteiskunnan laaja-alaista osallistumista Eurooppa-asioiden käsittelyyn sekä niistä tiedottamista tärkeänä - tarpeellista

Kansalaiset eivät siis ole vain kohde, vaan nimenomaan toimija. Itse asiassa koko hallinto on kansalaisia varten.

Kansalaisten yhteenliittymistä tärkein, perhe, saa myös monta mainintaa. Niitä on yhteensä 52 kappaletta.

- Perheiden hyvinvointia ja jokaisen (kansalaisen) yhteiskunnallista osallisuutta lisätään.
- Ihmisten omaa vastuuta itsestään, perheistään ja yhteisöistään tuetaan.
- perheväkivallan estämiseen ja hoitamiseen paneudutaan ja maahanmuuttopolitiikan osiossa annetaan yleinen linjaus akuuttiin perheenyhdistämiskysymykseen
- Mahdollisuutta perheen ja työn joustavaan yhdistämiseen tuetaan.

Pääosa perhesanoista tietenkin liittyy sosiaalipolitiikan kohdalla. Perhe- työ ja kohtuullinen sosiaaliturva ovat merkittäviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. On hyvä asia, että lapsilisiin tai kotihoidon tukeen ei puututa. Näin siis hallituksen linjauksissa. Niille sopii toivottaa menestystä.

Velkaantuminen on kansakunnan koetinkivi. Sana ’velka’ johdannaisineen esiintyy 12 kertaa, näistä monet yksityistalouksien auttamisen kohdalla.

Kaikki varmaankin tunnemme viisikon seikkailut, mutta nyt on edessä uutta. Uuden Kuusikon seikkailukohteista ylivoimaisesti vaikein jakso varmaankin on nimeltään velkaantumisen uhka. Ellemme tulevien vuosien aikana saa kansallista ja valtiomme velkaantumista tiukkaan kuriin, ei tulevilla hallitusneuvottelijoilla ole meistä paljonkaan hyvää sanottavaa.

Tänä päivänä valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen on entistä tärkeämpi luku. Ikääntyvänä maana meillä ei ole varaa tuudittautua optimistiseen ajatukseen siitä, että kaikki menee hyvin, vaikka mitään merkittävää ei tehtäisi.

Jokaisella kehitysjaksolla on omat vaikeutensa arvioida menossa olevaa kehitystä. Esimerkkeinä olkoot vaikka 80-luvun muutos idässä, viime vuosien muutos Nokian kohdalla ja viime kuukausien muutos Välimeren eteläpuolisilla alueilla. On syytä muistaa, että Japani ei ole maailmantalouden veturi, Yhdysvallat ei ole talouden kuningas, Eurooppa on vanheneva maanosa ja vaikuttavimmat muutokset sijoitustoiminnassa tulevat lähivuosina idästä. Varsinkin Kiina on aktiivinen toimija.

Muutoksen nopeutta on mahdoton arvioida. Joka tapauksessa se tulee vaikuttamaan rahamarkkinoiden ja kansainvälisen politiikan kokonaisuuteen. Tämä näköala kannattaa pitää mielessä.

Tämän kaiken keskelle paljon voimia ja iloa uudelle hallitukselle!

---