Valtiopäivätoimet

Alla poimintoja valtiopäivätoimistani kaudella 2011–2015. Klikkaa esim. kirjallisen kysymyksen otsikkoa, niin pääset lukemaan sen.

PIKALINKIT UUSIMPIIN:

KK = kirjallinen kysymys
SKT = suullinen kyselytunti

KK 383/2014: Magneettimedian saaman tuomion noudattamisen valvonta

KK 320/2014: Hallituksen toimet alkoholin tuonnin rajoittamiseksi EU:ssa erityisesti Viron ja Suomen välillä
KK 257/2014: Vapaan tiedonkulun kehittäminen viranomaistyössä syrjäytyneiden nuorten auttamiseksi

KK 1170/2013: Suomen kanta Boko Haram -järjestöön
KK 1055/2013: Ihmiskaupan tunnistaminen ja estäminen Suomessa

KK 952/2013: Kilpailutuksen etujen toteutuminen sähkön siirtomaksuissa

KK 828/2013: Peliongelmaisten tukeminen

KK 606/2013: EU:n ja Suomen kanta Hizbollahin aseelliseen toimintaan
KK 533/2013: Kansalaisten oikeusturva ja korkeiden oikeudenkäyntikulujen kohtuullistaminen
KK 506/2013: Vanhemmuudesta aiheutuvien työnantajakustannusten tasaaminen
KK 397/2013: Oman uskonnon opetuksen laadullinen ja määrällinen turvaaminen
KK 261/2013: Avioerojen ennaltaehkäiseminen
SKT 32. 4.4.2013: N:o 33) Kehysriihen osinkoveropäätöksen korjaaminen
KK 188/2013: Erityisopetuksen tarve ja riskitilanteiden kartoitus


KIRJALLINEN KYSYMYS 489/2014 vp

Maahanmuuttajien laadukas kotouttaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Syyrian sisällissodan seurauksena syyrialaispakolaisten määrä on noussut Lähi-idän maissa 2,5 miljoonaan, heistä noin puolet on lapsia. Suomen hallitus päätti viime vuonna (2013) ottaa Suomeen 500 haavoittuvassa asemassa olevaa syyrialaispakolaista humanitäärisistä syistä.

Suomessa maahanmuuttajien kotoutumista ohjaa Laki kotoutumisen edistämisestä (30.12.2010/1386). Kotoutumisen tavoitteena on integroida maahanmuuttaja suomalaiseen yhteiskuntaan sekä tukea tämän oman kielen ja kulttuurin ylläpitämistä. Maahanmuuttajalapsille ja -nuorille voidaan järjestää kotoutumista edistäviä toimenpiteitä ja palveluja tarpeen mukaan. Kuntatasolla kotoutumisen edistäminen tarkoittaa esimerkiksi myönteisen vuorovaikutuksen edistämistä eri väestöryhmien välillä sekä maahanmuuttajaryhmien osallisuuden edistämistä.

Suomessa syrjäytymiselle altistavat eniten kouluttamattomuus, pitkäaikaistyöttömyys ja miessukupuoli. Syrjäytyminen uhkaa erityisesti maahanmuuttajanuoria. On arvioitu, että merkittävä osa somalinuorista on ilman työtä, koulutusta ja peruskoulun jälkeistä tutkintoa ja merkittävässä syrjäytymisvaarassa ovat kurdia, arabiaa ja thai-kieltä puhuvat nuoret. Kaikista syrjäytyneistä nuorista miehistä vieraskielisten osuus on 22 %.

Jos henkilö pitää asumis- ja turvapaikkamaansa arvo- ja normimaailmaa vääränä, hänen ei ole helppo integroitua osaksi yhteiskuntaa. Riski konflikteihin kasvaa, jos elämänkatsomukset poikkeavat kovin suuresti toisistaan. On vaara, että ulkopuolisuuden ja syrjäytymisen kokemukset saavat etsimään identiteettiä ja elämäntapaa oikeaksi koetusta uskonnollisesta yhteisöstä, osin myös internetin kautta.

Supon tietojen mukaan useita suomalaisia on lähtenyt Syyriaan osallistuakseen taisteluihin maan hallinnon joukkoja vastaan. Syyrian radikaaliryhmiin on lähtenyt ehkä 7–9 henkilöä. Osa heistä on palannut Suomeen, osa taas on ehtinyt matkustaa jo edestakaisin Suomen ja Syyrian välillä. Lähtijät ovat sekä maahanmuuttajataustaisia että kantasuomalaisia henkilöitä, jotka pääosin ovat nuorehkoja miehiä.

Organisoidun terrorismin uhka on matala, mutta haasteena ovat yksittäiset radikalisoituneet henkilöt, joilla on yhteyksiä ulkomaisiin järjestöihin. Viranomaisilla on tietoa suomalaisista, jotka ovat Suomeen palattuaan ryhtyneet rekrytoimaan muita nuoria ja järjestäneet heille yhteyshenkilöitä. Samalla kulkee tietoa verkostoista sekä rahoituksen keräämisestä mainituille tahoille.

Asiantuntijoiden mukaan ääri-islamismi on voimistumassa eri puolilla maailmaa. Syyrian ja Irakin alueella väkivaltaa ja tuhoa aiheuttavan Isiksen riveihin on liittynyt arviolta 2 500 länsimaista tullutta radikaalia islamistia. Jihadistien joukossa on myös etnisesti länsimaisia, esimerkiksi ruotsalaisia ja saksalaisia henkilöitä, eikä ainoastaan vain näissä maissa asuvia siirtolaisia. Epäillään, että kolme Syyriassa kuollutta suomalaista jihadistia olisi taistellut radikaalin ISIS-järjestön riveissä. Länsivallat pelkäävätkin ISIS:n kasvamista kansainväliseksi terroristijärjestöksi, jopa ohi al-Qaidan.

Ruotsin turvallisuuspoliisi Säpon mukaan Ruotsista on viimeisten 18 kuukauden aikana lähtenyt 30 jihadistitaistelijaa Syyriaan. Heidän joukossaan on ainakin kuusi nuorta somalinaista. Britanniassa ja Ranskassa yritetään estää nuorten muslimien radikalisoituminen. Uhkana on, että osa Syyriaan lähteneistä radikalisoituu taisteluissa, mikä vaikuttaa heidän elämäntapaansa heidän palattuaan kotimaahansa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten Lähi-Idästä ja muilta kriisialueilta Suomeen tulevat kiintiöpakolaiset kotoutetaan laadukkaasti niin, että he kokevat elämässään turvallisuutta, huolenpitoa ja arvostusta niin ettei synny henkistä ristiriitaa aatteellisena perintönä saadun arvomaailman ja meidän arvostustemme välillä ja niin ettei synny toisen ja kolmannen sukupolven radikalisoitumisongelmaa?

Helsingissä 17 päivänä kesäkuuta 2014

Jouko Jääskeläinen /kd
 

KIRJALLINEN KYSYMYS 383/2014

Magneettimedian saaman tuomion noudattamisen valvonta

Eduskunnan puhemiehelle

Magneettimedian päätoimittaja sai vuonna 2013 käräjäoikeudessa sakkotuomion kiihottamisesta kansanryhmää vastaan. Lehteä kustantava tavarataloyhtiö sai yhteisösakon. Tuomion kohteena olleita kirjoituksia pidettiin tyypillisenä ja vakavasti otettavana juutalaisvastaisena propagandana, jotka olivat omiaan herättämään suvaitsemattomuutta niiden kohteena olevaa kansanryhmää kohtaan.

Internetistä löydettävän aineiston perusteella näyttää siltä, että Magneettimedian verkkosivut jatkavat mm. holokaustin kieltävää kirjoittelua.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin viranomaiset aikovat ryhtyä, että oikeuden tuomiossa mainitun ja sopimattomaksi todetun aineiston julkinen levittäminen myös käytännössä loppuu?

Helsingissä 19 päivänä toukokuuta 2014

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Sananvapauden käyttämisestä joukkoviestinnässä annetun lain (460/2003) 22 §:n mukaan tuomioistuin voi tuomita menetetyksi julkaisun kaikki levitykseen tarkoitetut kappaleet niiden omistusoikeudesta riippumatta, jos on tehty kyseisen julkaisun sisältöön perustuva rikos ja jos tällainen seuraamus on tarpeen viestin levittämisen ehkäisemiseksi. Tuomioistuin voi määrätä sisällöltään lainvastaiseksi todetun verkkoviestin poistettavaksi yleisön saatavilta ja hävitettäväksi. Kysymyksen perusteluissa viitataan verkkosivuilla oleviin kirjoituksiin.

Hiljattain on täsmennetty lainsäädäntöä verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen sisältävän tuomion täytäntöönpanosta muuttamalla sakon täytäntöönpanosta annettua lakia (672/2002) ja sen nojalla annettua valtioneuvoston asetusta sakon täytäntöönpanosta (789/2002). Muutokset tulivat voimaan 1 päivänä kesäkuuta 2013 (L 348/2013; VNA 368/2013). Muutosten taustalla oli käytännössä ilmennyt epäselvyys siitä, mille viranomaiselle kuuluu verkkoviestin poistamis- ja hävittämismääräyksen täytäntöönpano. Uusien säännösten mukaan täytäntöönpanosta huolehtii viran puolesta Oikeusrekisterikeskus, jonka on haettava täytäntöönpanoa ulosottoviranomaiselta. Ulosottomies panee tuomion täytäntöön ulosottokaaressa (705/2007) säädetyssä järjestyksessä. Estettä ei ole myöskään sille, että yksityinen henkilö ottaa yhteyttä täytäntöönpanosta huolehtivaan viranomaiseen ja kiinnittää sen huomiota tuomion täytäntöönpanoon.

Edellä olevilla perusteilla katson, ettei hallituksen puolelta ole aihetta ryhtyä enempiin toimenpiteisiin.

Helsingissä 4 päivänä kesäkuuta 2014

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
 


KIRJALLINEN KYSYMYS 320/2014

Hallituksen toimet alkoholin tuonnin rajoittamiseksi EU:ssa erityisesti Viron ja Suomen välillä

Eduskunnan puhemiehelle

Viron ja Suomen välinen alkoholin verovapaa tuonti ns. omaan käyttöön on viime vuosina kasvanut mm. Suomen selkeästi korkeamman verotustason vuoksi. Tilanne on johtanut sekä säännösten eritasoiseen kiertämiseen että eräiden yritystoimintojen heikkenemiseen Suomessa. Suurin haitta luonnollisesti on kansanterveydellinen.

EU-lainsäädännöstä päätettäessä ei luultavasti ole voitu ottaa huomioon tilannetta, jossa vallitsisi sellainen verotustasojen ero kuin nyt on Suomen ja Viron välillä. Vapaan kaupan periaate kääntyy vastakohdakseen ja aiheuttaa sekä kansanterveydellisiä että kansantaloudellisia ja toimialakohtaisia ongelmia. Valvontaa lisättäessä joudutaan tilanteeseen, jossa ei voida olla varmoja uusien määräysten ja kontrollitoimien todellisesta vaikuttavuudesta.

Pidemmällä aikavälillä Suomen ja Viron taloudelliset ja verotukselliset erot epäilemättä tasoittuvat. Tarvittava aika on kuitenkin aivan liian pitkä, jotta nykyistä tilannetta voitaisiin pitää millään tavalla hyväksyttävänä, toivottavana tai eettisesti kestävänä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä sen turvaamiseksi, että EU-säännösten puitteissa voidaan rajoittaa tai verottaa alkoholin tuontia sellaisesta naapurimaasta, jonka hinta- ja verotustaso olennaisesti eroaa tuonnin kohteena olevan maan tasosta?

Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2014

Jouko Jääskeläinen /kd

Leena Rauhala /kd

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

EU:n perussopimukset edellyttävät, että tavaroiden ja henkilöiden vapaa liikkuvuus EU-maiden välillä taataan, eivätkä määrälliset tuontirajoitukset ole sallittuja. Hallitus on ehdottanut, että Suomessa otettaisiin käyttöön EU-lainsäädännössä sallitut ohjetasot. Hallitus on antanut eduskunnalle esityksen laiksi valmisteverotuslain muuttamisesta 30/2014 vp. Esityksen tavoitteena on helpottaa alkoholijuomien matkustajatuonnin verovalvontaa ja näin hillitä sääntöjenvastaista tuontia toisesta EU-jäsenvaltiosta. Esityksessä ehdotetaan, että käyttöön otettaisiin näyttöä varten määrälliset ohjetasot. Jos matkustaja toisi alkoholijuomia yli ohjetasojen määrän, hänen tuomisensa voitaisiin verottaa, jos hänen ei katsottaisi saattaneen todennäköiseksi, että tuotteet ovat hänen omaan käyttöönsä.

Alkoholin tuontiin voidaan puuttua käytännössä vain verovalvonnalla, jota voidaan suorittaa EU:n sisärajoilla vain tietyin edellytyksin. Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 36 artikla kuitenkin mahdollistaa perusteltujen kansallisten rajoitusten asettamisen esimerkiksi julkisen moraalin, yleisen järjestyksen tai turvallisuuden takaamiseksi. Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisut ovat myös laajentaneet oikeuttamisperusteita. Tuomioistuin on vahvistanut, että rajoitukset ovat hyväksyttäviä siltä osin kuin ne ovat välttämättömiä verovalvonnan turvaamiseksi. Näin ollen myös sisäliikenteessä on mahdollista puuttua tavaroiden ja henkilöiden liikkumiseen, mutta tällöin puuttumiskynnys on korkeampi kuin ulkorajoilla, joissa myös pistokoemaiset tarkastukset ovat mahdollisia.

Tulli voi puuttua yksityishenkilöiden toisesta jäsenvaltiosta maahan tuotavien valmisteveronalaisten tuotteiden tuontiin jo Suomen rajalla, jos on syytä epäillä, että tuotteet tuodaan kaupalliseen tarkoitukseen. Koska EU:n sisäliikenteessä ei ole tarkoituksenmukaista tarkastaa liikennevirtaa systemaattisesti, Tulli valitsee tarkastettavat kohteet ennalta tehtävään profilointiin ja riskianalyysiin tai puhutteluun perustuen. Ennen varsinaista tarkastusta voidaan siis suorittaa alustava puhuttelu, jossa selvitetään tuonnin tosiseikkoja. Jos maahantuoja kieltäytyy tarkastuksessa antamasta selvitystä tai ei pysty antamaan selvitystä tuotteiden hankinnasta omaan käyttöön, tuotteet saatetaan tapauskohtaisen kokonaisharkinnan perusteella katsoa tarkoitetuksi myyntiin, mikä voi johtaa tuotteiden verotukseen.

Tulli on selvittänyt viimeisen vuoden aikana alkoholin matkustajatuonnin muotoja sekä puuttunut selvästi lainvastaisiin menettelyihin. Tulli on esimerkiksi antanut tarkentavan ohjeen maaliskuussa 2014 siitä, mitkä ovat hyväksyttävät käytännöt laivalla Suomeen saavuttaessa, kun on kyse matkustajien verovapaasta alkoholijuomien tuonnista.

Helsingissä 14 päivänä toukokuuta 2014

Valtiovarainministeri Jutta Urpilainen

 


KIRJALLINEN KYSYMYS 257/2014

Vapaan tiedonkulun kehittäminen viranomaistyössä syrjäytyneiden nuorten auttamiseksi

Eduskunnan puhemiehelle

Eva:n raportin (2012) mukaan vuonna 2010 syrjäytyneitä eli työvoiman ja opiskelun ulkopuolisia 15–29 -vuotiaita nuoria oli yhteensä noin 51 300. Syrjäytyneistä nuorista työttömiä työnhakijoita oli 18 800 ja tilastojen ulkopuolella olevia 32 500.

Vuoden 2011 aikana TE-toimistoissa oli keskimäärin 29 233 työtöntä alle 25-vuotiasta työnhakijaa kuukaudessa, joista vajaakuntoisia oli 1 521 (5,1 %). Yleisin vajaakuntoisuuden syy oli mielenterveyden häiriöt (54,8 %). Ei-opiskelevia työttömiä oli 9 % ikäluokasta eli 57 700 nuorta. Työttömyysaste ei kuvaa luotettavasti nuorten elinoloja tai sitä, kuinka suuri osa nuorista on "syrjäytyneitä", avun tarpeessa tai työvoiman ulkopuolella.

On haasteellista tarjota nuorille apua ja tukea riittävän varhain, ennen kun ongelmat kärjistyvät. Sisäministeriön selvityksessä ”Perhe- ja lapsisurmien ehkäisy ja estäminen ja viranomaisten välinen tiedonvaihto” sivutaan samaa ongelmaa kuin syrjäytyneiden nuorten tunnistamisessa. Viranomaisten tieto syrjäytymisvaarassa olevista nuorista on tällä hetkellä hajallaan yksittäisillä ammattilaisilla mm. tietosuojasyistä.

Mikkelissä on kokeilussa Hollannissa kehitetty varhaisen tuen ns. liputusmalli (”Verwijsindex”), jossa keskitytään 13−29-vuotiaisiin nuoriin. Kun useampi ilmoitusvelvollinen viranomainen kirjaa syrjäytymisvaarassa olevan nuoren tiedot asiakasrekisteriin, järjestelmä jakaa tiedot näiden viranomaisten välillä ja mahdollistaa yhteistyön aikaisempaa varhaisemmassa vaiheessa. Sitran hanke perustuu nuorisolakiin, jonka mukaan viranomaisilla on ilmoitusvelvollisuus etsivälle nuorisotyölle, jos nuori jää perusopetuksen jälkeen ilman opiskelupaikkaa, alle 25-vuotias keskeyttää ammatillisen koulutuksen tai lukion tai nuori keskeyttää armeijan.

Etsivä nuorisotyö oli vuonna 2010 yhteydessä lähes 11 000 nuoreen, joista 76 % tavoitettiin viranomaisten tekemän pyynnön kautta ja loput nuorten sosiaalisten verkostojen kautta. Vantaalla Etsivä nuorisotyö sekä ohjaus- ja tukipiste Kipinä ovat tavoittaneet muutamaa nuorta lukuun ottamatta kaikki jatko-opiskelupaikkaa ilman jääneet nuoret. Vantaalla on kehitetty mm. nuorten tuettu oppisopimusmalli, jonka avulla nuoret kouluttautuvat kaupungin työtehtävissä. Valmistuneista 94 % on sijoittunut työhön Vantaan kaupungille tai muille työnantajille.

Yleisellä tasolla yhteistyö eri toimijoiden välillä toimii suurelta osin erittäin hyvin. Haasteitakin on. Eri tutkimusten ja raporttien mukaan viranomaisten tiedonvaihto- ja yhteistyökäytännöt saattavat vaihdella merkittävästikin eri kuntien alueella. Yhteistyön puutetta perustellaan eri alojen lainsäädännöllä ja salassapitosäännöksillä sekä alakohtaisilla tietojärjestelmillä, jotka ovat tulkinnanvaraisia ja vaikeasti sovellettavissa käytännön asiakastyöhön. Esimerkiksi sosiaalihuollon asiakaslaissa ei ole vielä erikseen säädetty moniviranomais- tai moniammatillisesta yhteistyöstä.

TE-toimistoille syksyllä 2011 tehdyn kyselyn mukaan viranomaisten yhteistyötä haluttiin lisätä mielenterveys- ja päihdepalvelujen sekä työnantajien, yrittäjäjärjestöjen ja yrityspalvelujen välillä. Yhteistyötä tarvittaisiin enemmän myös Kelan, TE-toimistojen työnantajapalvelujen, kunnan terveyspalvelujen sekä alueen oppilaitosten kanssa.

Hyvien näköalojen ja kokemusten ohella esim. Vantaalla palvelut koetaan pirstaleisiksi ja viranomaislähtöisiksi. Haasteita ovat TE-toimistossa tapahtuneet organisaatiomuutokset ja prosessien uudistamiset, joiden myötä nuorten erityispalvelut on sulautettu koko väestön prosesseihin, jolloin heidän tarpeensa eivät toteudu yhtä sujuvasti kuin aikaisemmin. Paremmalla organisoitumisella ja asiakaslähtöisyyttä parantamalla voitaisiin saada parempia tuloksia aikaan kuin nyt saadaan lisäämättä kuitenkaan resursseja. Tämä tarkoittaa myös kunnan ja valtion välisen saumattoman yhteistyön rakentamista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo lisätä ja vahvistaa vapaata tiedonkulkua viranomaisten kesken, jotta syrjäytymisvaarassa olevia nuoria voidaan auttaa ilman tiedonkulun rajoitteista johtuvaa viivettä ja tiedon puutetta?

Helsingissä 3 päivänä huhtikuuta 2014

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Jokaisella ihmisellä on oikeus yksityisyyteen; tämä periaate koskee myös avun tarpeessa olevia nuoria. Tästä periaatteesta on pidettävä kiinni, vaikka tekninen kehitys tuo meille uusia ja parempia työkaluja auttamiseen ja tukeen. Erityisesti varhaisessa tuessa eli ennaltaehkäisyssä olisi mielekästä jo heikkojen signaalien perusteella tarttua toimeen kevyellä ohjauksella ja neuvonnalla. Mitä varhaisemmassa vaiheessa nuorta voidaan auttaa, sitä enemmän nuorella on omia voimavaroja osallistua tilanteensa muuttamiseen. Nuoren osallistuminen parantaa myös palvelun oikeaa kohdentumista sekä vähentää keskeyttämistä. Kun nuori, joko yksin tai huoltajansa kanssa, pääsee tutustumaan tarvitsemansa palvelun sisältöön, niin sitä todennäköisemmin myös nuori ja hänen huoltajansa antavat nimenomaisen suostumuksensa viranomaisten väliseen tietojen siirtoon. Tällä tavalla toteutuu myös se, että sekä nuorella että palveluja tarjoavalla viranomaisella on samansuuntainen näkemys nuoren palvelutarpeesta. Ja näin jo ensimmäistä palvelua suunniteltaessa nuori voi kokea sitoutumista palveluun ja ennakoida mahdollista palvelujatkumoa.

Viranomaisten keskinäisen tietojenvaihdon tulee tapahtua siten, että se vahvistaa nuoren osallisuutta nuorta koskevassa palvelussa tai palvelukokonaisuudessa. Tarjottu palvelu onnistuu parhaiten, jos nuori kokee sen omaa tarvettaan vastaavaksi ja sitoutuu siihen. Palvelun tulee tukea nuorta oman elämäntilanteensa muuttajana siten, että nuori on muutoksen tekijä, ei kohde.

Tietoja vaihdettaessa on huomattava, että henkilötietolaissa (7 §) säädetään, että henkilötietoja voi käyttää vain siihen tarkoitukseen, johon ne on kerätty. Nuorille suunnattujen palvelujen ja niihin liittyvien tietojen siirtäminen on kunkin toimialan johtamiseen liittyvä asia. Paikallisten toimialojen samansuuntainen tavoitteen asettelu nuorten palvelujen saavutettavuuden parantamiseksi on johtamista, joka parhaimmillaan tukee asiakaspalvelussa olevien ammattilaisten mahdollisuuksia tarjota varhaista tukea nuorille ja joka yhtenäistää käytäntöjä palvelusiirtymissä. Nuorisolakiin lisättiin vuonna 2010 pykälä, joka velvoittaa viranomaiset monialaiseen verkostoyhteistyöhön (7 a §). Tämä nuorten ohjaus- ja palveluverkosto tehtävineen tarjoaa työvälineen yhteisten käytänteiden luomiseen. Verkostolle säädettiin neljä tehtävää, josta yksi on edistää nuorten palveluiden järjestämiseen liittyvän tietojen vaihdon sujuvuutta suunnittelemalla yhteisiä menettelytapoja viranomaisten kesken.

Valtakunnallisissa kyselyissä nuorten ohjaus- ja palveluverkostoista on raportoitu, että kun paikallisesti on luotu yhteistä näkemystä kunnan nuorten tarvitsemista palveluista, niin nuoren palveluun tai palvelusta toiseen siirtymisen aika on lyhentynyt. Samalla on yhtenäistetty tietojen siirtoon liittyvää suostumuksen pyytämistä ja asiakaskäytänteitä nuoria osallistaviksi.

Helsingissä 17 päivänä huhtikuuta 2014

Kulttuuri- ja asuntoministeri Pia Viitanen


PTK 3/2014

Pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2014 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä 5.2.2014

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies! Pääministerin puheessa oli monta tärkeää näkökulmaa EU:n kehittämisestä. Nehän kaikki koskettavat meitä, halusimme sitten sitä tai emme. Mutta myöskin eräs suuri kysymys, joka koskettaa meitä, haluttiin sitten tai ei, on jopa globaalimpi, ja se on kysymys verokilpailusta ja verotuksen tasosta.

Tiedämme hyvin, että Euroopan unionissa verotusasiat ovat kansallisia asioita, mutta silti näemme selvästi ongelmia tässä suhteessa. Eri valtiot joutuvat kilpailemaan toistensa kanssa, koska yritykset jossakin määrin ja jatkossa entistä enemmän myöskin yksityiset ihmiset ja eri verotuksen tasot tulevat tämän kansainvälisen kilpailun osaksi. Yhdyn tähän edustaja Zyskowiczin ajatukseen siitä, että pitää toki neuvoa keräämään veroja, pitää ohjata maksamaan veroja. Tämä koskee monia maita Euroopassa, koska verotasot ovat erilaisia. Mutta onko Suomi tekemässä jotakin, että Euroopan tasolla löydettäisiin yhteisiä pelisääntöjä niin, ettei tule sellaista haitallista verokilpailua, jonka takia joudumme sitten verotustasoja laskemaan niin, ettemme pysty omaa hyvinvointivaltiotamme hoitamaan?

Pääministeri Jyrki Katainen (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa puhemies!

Edustaja Jääskeläinen, jonka kanssa olimme tuolla Tansaniassa vienninedistämismatkalla, kysyi, miten voidaan haitallista verokilpailua EU:ssa välttää. Verotushan kuuluu kansalliseen toimivaltaan, eli siihen on aika hankala puuttua, mutta meillä on tavoite ollut tehdä semmoista käytännönläheistä koordinaatiota, mikä tarkoittaisi sitä, että suurin piirtein muutettaisiin verotuksen rakennetta samankaltaiseksi, tai jos nostetaan veroja tai lasketaan veroja, niin kutakuinkin samalta alueelta nostettaisiin tai laskettaisiin, koska sen vaikutus sitten Euroopan talouskasvuun on parempi.

Tästä Suomen asemasta pohjoisena maana EU:ssa: Meillä on aika hyvä asema tällä hetkellä nimenomaan pohjoisen ja arktisen alueen tuntijana. Aina kun EU:ssa jotakin tapahtuu tällä saralla, meiltä pyydetään arvioita tai puhujia tai osaamista. Ja näin me haluamme myös jatkossa tehdä: me haluamme asemoida itsemme pohjoisen tuntijaksi ja arktisen tuntijaksi myös Euroopan sisällä.


KIRJALLINEN KYSYMYS 1170/2013

Suomen kanta Boko Haram -järjestöön

Eduskunnan puhemiehelle

Boko Haram (Länsimainen koulutus on kielletty, 2002) on nigerialainen ääri-islamistinen terroristijärjestö, jonka taustalla vaikuttaa al-Qaida-ideologia. Sen tavoitteena on perustaa Pohjois-Nigeriaan islamilaista Sharia-lakia noudattava valtio, vaikka arviolta vain noin kolmasosa Nigerian väestöstä on muslimeja.

Yhdysvallat on virallisesti määritellyt Boko Haramin ja sen sivuhaaran Ansarun (2012) terroristijärjestöiksi syksyllä 2013. Järjestöillä uskotaan olevan yhteyksiä al-Qaidan pohjoisafrikkalaiseen haaraan AQIM:iin eli Islamilaisen Maghrebin al-Qaidaan. Ryhmittymien vastuulla ovat tuhansien siviilien kuolemat, ulkomaalaisten sieppaukset sekä hyökkäykset Nigerian armeijaa ja länsimaisia kohteita vastaan.

Myös EU on ottanut kantaa kristittyihin kohdistuneisiin hyökkäyksiin sekä Boko Haramin kristittyjä vastaan julistamaan uskonsotaan. Se tuomitsee jyrkästi Boko Haramin toteuttamat terroristi-iskut ja katsoo, että uskonnonvapaus on yleismaailmallinen perusarvo, johon Nigerian hallituksen tulisi myös sitoutua.

Kaikki "pohjoisessa" asuvat kristityt on määrätty muuttamaan etelään etnisen ja uskonnollisen puhdistuksen uhalla. Kidnappaaminen ja islamin uskoon pakottaminen on osa uutta epäinhimillistä strategiaa, jota Boko Haram käyttää tyhjentääkseen kristittyjen asuttamat alueet. Tästä esimerkkinä on nuorien kristittyjen naisten pakkokäännyttäminen.

BH:n kohteena ovat kristittyjen seurakunnat, yritykset, koulut ja kodit. Iskut ovat kohdistuneet Nigeriassa toimiviin länsimaisiin kohteisiin sekä myös Pohjois-Kamerunin rajan ulkopuolelle.

Sekä BH että Nigerian hallituksen turvallisuusoperaatiot ovat käyttäneet laitonta väkivaltaa ja syyllistyneet ihmisoikeusloukkauksiin. Kouluja, koteja ja kirkkoja on poltettu. Ihmisiä on kadonnut, heitä on kidutettu, teloitettu ja pidätetty ilman oikeudenkäyntejä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimenpiteisiin hallitus aikoo ryhtyä lisätäkseen kansainvälistä tukea ja painostusta Nigerian turvallisuustilanteen korjaamiseksi ja
miten Suomi aikoo edistää Boko Haram -liikkeen määrittelemistä EU:ssa terroristijärjestöksi Yhdysvaltojen antaman esimerkin mukaisesti?

Helsingissä 18 päivänä joulukuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd
Peter Östman /kd
Sauli Ahvenjärvi /kd

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi on syvästi huolestunut Nigerian turvallisuustilanteesta. Boko Haram -liikkeen iskut ovat lisääntyneet viime aikoina ja kohdistuneet voimakkaasti siviiliväestöön, kristittyihin, kirkkoihin ja kouluihin, mutta myös muslimit ovat olleet iskujen kohteina. Boko Haram -taistelijoiden paetessa turvallisuusjoukkoja, siviilit ovat joutuneet taistelujen keskelle. Boko Haramilla ei ole selkeää organisaatiota, iskuja tekevät yksittäiset solut hajanaisesti ja toisistaan riippumatta. Motiivina iskuille on sharia-lakiin pakottaminen ja länsimaisen opetuksen vastaisuus, mutta myös yhteiskunnan tasapainon järkyttäminen. Nigeria on pyrkinyt aktiivisesti saamaan tilanteen hallintaan turvallisuusjoukkojen avulla ja julistanut poikkeustilan kolmeen osavaltioon. Nigerialle kyseessä on sisäpoliittinen ongelma, jolla on terrorismin vastaiseen taisteluun ja radikalisoitumisen ehkäisemiseen liittyvä kansainvälinen ulottuvuus. Terroristijärjestöjen linkittyminen, esim. Boko Haram -liikkeen ja sen siiven Ansarun, yhteydet Al-Qaidaan ja Al-Shabaabiin herättävät globaalitasolla syvää huolta.

Suomi näkee tärkeäksi ratkaisujen etsimisen terrorismia ruokkiviin pohjimmaisiin syihin, köyhyyteen, taloudelliseen ja sosiaaliseen epätasa-arvoon, hyvän hallinnon puutteeseen ja vähemmistön oikeuksien loukkaamiseen. Ihmisoikeuksien turvaaminen on yksi parhaimmista keinoista etsittäessä kestäviä ratkaisuja terrorismin ja ääriliikkeiden torjuntaan. Kehitys ja ihmisoikeudet ovat turvallisuusulottuvuuden rinnalla keskeiset terrorismin vastaisessa toiminnassa. Kansainvälisen humanitaarisen oikeuden kunnioittamisen tulisi toteutua myös terrorisminvastaisessa taistelussa, jonka kaikkien toimien tulee olla kansainvälisen oikeuden mukaista, ml. ihmisoikeuksien, kansainvälisen humanitaarisen oikeuden ja pakolaisoikeuden mukaisia. Ihmisoikeuksia ei tule siirtää syrjään tärkeämpinä pidettyjen turvallisuusintressien vuoksi. Toimiva ja ihmisoikeusvelvoitteita noudattava rikosoikeusjärjestelmä on tärkeä terrorismin torjunnassa.

Suomi korostaa hyvää hallintoa ja oikeusvaltiopohjaista lähtökohtaa kaikkeen toimintaan. Koulutus ja taloudelliset mahdollisuudet vähentävät kiinnostusta radikalisoitumiseen. Kansalaisyhteiskunnan ja paikallisyhteisöjen osallistuminen ja toimintavapaus on omiaan vähentämään terrorismille otollisten olosuhteiden kehittymistä. Hallituksen tulee taata kansalaisyhteiskunnalle tila, jossa se voi toimia vapaasti ja mahdollistaa kansalaisyhteis-kunnan osallistuminen poliittiseen prosessiin ja dialogiin.

Suomi pyrkii vaikuttamaan Nigerian tilanteeseen diplomatian kautta kahdenvälisesti, EU-yhteistyössä ja kansainvälisellä tasolla. Suomi on yhteistyössään korostanut johdonmukaisesti ihmisoikeuksia, siviiliväestön, vähemmistöjen, haavoittuvien ryhmien oikeuksia ja naisten ja lasten asemaa sekä poliittisen vuoropuhelun tärkeyttä konflikteissa. Kansainvälisiä vaikutusmahdollisuuksia on toiminta YK:n puitteissa New Yorkissa (Nigerian on mm. YK:n turvallisuusneuvoston jäsen vuosina 2014-2015) ja YK:n ihmisoikeusneuvostossa Genevessä. UPR -tarkastelu on väylä tuoda esille ihmisoikeusrikkomukset, laittomat teloitukset ja rankaisemattomuus. (UPR -tarkastelussa 2013 Suomen Nigerialle esittämät suositukset koskivat lasten oikeuksia.) Suomi EU:n jäsenmaana osallistuu EU:n yhteiseen ulko- ja turvallisuuspolitiikkaan ja sen COTER -työryhmän toimintaan. Boko Haram-liikettä ei ole toistaiseksi listattu terroristijärjestöksi EU:n piirissä.

Kahdenvälisesti Suomi on tukenut UNODC:n kautta ihmiskaupan vastaista hanketta Nigeriassa (hanke päättynyt). Terrorismi, kuten muu järjestäytynyt rikollisuus ml. ihmiskauppa, on rajat ylittävä uhka, joka edellyttää alueen maiden koordinoitua toimintaa. Rajat ylittävä huume- ja asekauppa terrorismin rahoituslähteenä ovat kasvava ilmiö. Alueellinen yhteistyö, hyvien käytäntöjen jakaminen ja tiedonvaihto ovat keskeisiä pyrittäessä estämään terroristijärjestöjen linkittymistä ja terrorismin leviämistä yli rajojen. Myös terrorismin uhreja ja terrorismin vuoksi kotiseudultaan siirtymään joutuneita tulisi tukea ja auttaa.

Suomi tukee Nigerian kehitystä EU:n kehitysavun kautta. EU:n 11. Euroopan kehitysrahoituksen (EDF) ohjelmasta Nigerialle kohdennetaan seuraavan seitsemän vuoden aikana 511 MEUR, jolla tuetaan mm. rauhaa, turvallisuutta ja hyvää hallintoa. Myös tukea yhteistyölle ECOWASin (Economic Community of West African States, Nigeria on jäsen) kanssa ollaan kasvattamassa (1,2 MEUR:iin). Suomella ei ole kahdenvälistä kehitysyhteistyötä Nigerian kanssa.

Euroopan unioni kohdistaa terrorismin vastaisia talouspakotteita sellaisiin henkilöihin ja yhteisöihin, jotka luetellaan neuvoston yhteisen kannan 2001/931/YUTP liitteessä. Tällaisten henkilöiden ja yhteisöjen varat on jäädytettävä ja kaikenlaisten varojen luovuttaminen niille estettävä. Yhteisen kannan mukaan luetteloon voidaan lisätä sellainen järjestö, jota koskien jokin valtio on tehnyt luotettavaan ja uskottavaan näyttöön perustuvan kansallisen päätöksen, joka koskee terrorismirikosta tai sen yritystä. Listaaminen voidaan siis perustaa esimerkiksi jossakin valtiossa perustellusti tehtyyn päätökseen listata järjestö terroristiseksi järjestöksi taikka siellä aloitettuun terrorismirikosta koskevaan esitutkintaan tai tällaisesta rikoksesta annettuun tuomioon. Luetteloon lisääminen edellyttää lisäksi aina jäsenmaiden yksimielistä päätöstä EU:n neuvostossa.

Suomi pitää tärkeänä asian käsittelyä EU:ssa myös EU:n tiedusteluanalyysikeskuksen (INTCEN) muodostaman jäsenmaiden yhteisen tilannekuvan perusteella. Jos listaamisasiassa päätetään EU:ssa edetä, Suomi pitää tärkeänä myös sitä, että listaamisen oikeudellisten edellytysten täyttymisestä huolellisesti varmistaudutaan ennen listauspäätöksen tekemistä.

Helsingissä 7 päivänä tammikuuta 2014

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja


KIRJALLINEN KYSYMYS 1055/2013

Ihmiskaupan tunnistaminen ja estäminen Suomessa

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa ihmiskauppaan liittyviä ilmiöitä ja esiintyvyyttä on ollut vaikea hahmottaa. Tuoreen ihmiskaupparaportin mukaan Suomi on sekä ihmiskaupan läpikulku- että kohdemaa. Suomeen tulevat ihmiskaupan uhrit ovat usein seksikaupan tai työperäisen riiston uhreja. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä on havaittu mm. Maahanmuuttovirastossa ja Joutsenon vastaanottokeskuksessa, että seksuaalisen hyväksikäytön uhrien määrä on kasvanut maassamme.

Parittajat ja ihmiskauppiaat kontrolloivat naisia monin eri tavoin. Tyypillisiä kontrolloinnin muotoja ovat taloudellinen kontrolli (ns. velkaside), puhelinoperaattoreiden käyttö (asiakasmäärien valvonta), sääntöjen asettaminen ja liikkumisvapauden rajoittaminen sekä väkivalta ja uhkailu.

Asiantuntijoiden mukaan Suomessa ei tunnisteta uhreja ja ihmiskauppaan liittyvä lainsäädäntö on vaillinaista. Uhrin tunnistamisen jälkeen myös rikostutkinta on vaikeaa. Tuomioistuimeen on päätynyt tähän mennessä vain viisi ihmiskauppatapausta, eivätkä ne kaikki ole johtaneet tuomioon.

Asiaan perehtyneiden antamien lausuntojen mukaan lainsäädännössä pitäisi tarkentaa mm. sitä, milloin uhri ohjataan auttamisjärjestelmään ja ketkä sinne pääsevät. Rikoslakiakin pitäisi muokata, sillä pelkkä ihmiskaupan määritelmä ei riitä, ellei se toimi käytännössä. Viranomaisia pitäisi myös ohjeistaa ja kouluttaa lisää.

Ihmiskauppa on piilorikollisuutta, joka jää arvioiden mukaan suurimmaksi osaksi havaitsematta viranomaisten valvonnasta huolimatta. Erityisesti työsuojelutarkastuksissa työsuojeluviranomaisia on koulutettu tunnistamaan, miten ihmiskaupan uhrin tunnistaa ja miten epäiltyjen suhteen pitää toimia. Valvontakohteet valikoituvat sen mukaan, missä viranomaiset tietävät olevan keskimääräistä enemmän ulkomaalaista työvoimaa, mutta kohteena ei ensisijaisesti ole ihmiskauppa.

Eräiden suomalaisten tutkijoiden mukaan seksin oston täyskieltoa olisi selkeämpää noudattaa ja valvoa kuin nykyistä osittaista kieltoa. Se myös loisi nykyistä lakia paremmin seksikaupan vastaista asenneilmapiiriä.

Ruotsissa vallitsee suhteellisen suuri yksimielisyys siitä, että katuprostituutio on puolittunut seksin ostamista koskevan lain voimaantulon jälkeen. Sisätiloissa tapahtuvasta seksin myymisestä sen sijaan ei ole tietoa ennen tai jälkeen lain voimaantulon.

Ranskassa ministeriöiden edustajista koottu työryhmä on määritellyt kansallisen toimintasuunnitelman ja kriteerit, joiden perusteella uhrit voidaan tunnistaa. Raportti sisältää erityisen tarkistuslistan, johon on koottu ns. avainmittarit ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi. Suunnitelmaa ei tosin ole vielä pantu toimeen.

Seulonnan helpottamiseksi laadittiin useita eri kriteerejä: lähtö- ja kohdemaan välinen matkustusaika on liian pitkä eikä henkilöllä ole henkilöllisyystodistusta tai muita matkustukseen liittyviä asiakirjoja; henkilöllisyystodistus on työnantajan hallussa; henkilön palkasta otetaan isoja vähennyksiä, joita perustellaan vuokralla, vaatetuksella ja aterioilla; henkilö ei pääse perusterveydenhuollon ja lääkäripalvelujen piiriin ja liikkuu usein saattajan kanssa; työnantaja määrää tarkan asuinpaikan ja osoitteen ja ulkopuolinen/vieras henkilö ottaa yksilön vastuulleen/valvontaansa, eräitä mainitaksemme.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä ihmiskaupan estämiseksi Suomessa ja
aiotaanko käyttöön ottaa kriteereitä, joilla riskitapaukset voidaan yksinkertaisella tavalla poimia esille?

Helsingissä 15 päivänä marraskuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd
Leena Rauhala /kd
Sari Palm /kd

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Suomi toimii aktiivisesti ihmiskaupan ehkäisemiseksi ja torjumiseksi. Hallitus on sitoutunut kehittämään lainsäädäntöä ihmiskaupan torjumiseksi kaikissa muodoissaan, ihmiskaupan uhrien suojelemiseksi ja oikeusturvan parantamiseksi. Oikeusministeriö ja sisäasiainministeriö valmistelevat kuluvalla hallituskaudella lakimuutoksia, joiden tavoitteena on tehostaa ihmiskaupan vastaista toimintaa sekä parantaa uhrien asemaa ja heidän oikeuksiensa toteutumista.

Oikeusministeriössä valmistellaan parhaillaan muutoksia rikoslain ihmiskauppasäännöksiin. Tarkoituksena on saattaa ihmiskauppaa koskeva kriminalisointi vastaamaan paremmin Suomea sitovissa kansainvälisissä asiakirjoissa asetettuja ihmiskaupan kriminalisointivelvoitteita sekä selventää rajanvetoa parituksen ja ihmiskaupan sekä kiskonnantapaisen työsyrjinnän ja ihmiskaupan välillä. Ehdotettavien muutosten tavoitteena on muun muassa varmistaa aiempaa paremmin se, että tapaukset, joissa on viitteitä ihmiskaupasta, etenisivät rikosprosessissa ihmiskauppa -nimikkeellä. Hankkeessa laadittava hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle alkuvuodesta 2014.

Oikeusministeriö on myös tilannut selvityksen seksinoston kriminalisoinnista ja nykyisen seksinostosäännöksen toimivuudesta. Selvitys valmistui syyskuussa ja oikeusministeriössä pohditaan parhaillaan sen pohjalta mahdollisia jatkotoimenpiteitä.

Sisäasiainministeriön johdolla toimivassa poikkihallinnollisessa työryhmässä kehitetään ihmiskaupan uhrin auttamista koskevaa lainsäädäntöä. Työryhmän selvitys, jossa kuvataan kattavasti ihmiskaupan uhrin auttamisen nykytilaa ja analysoidaan voimassa olevan ihmiskaupan uhrin auttamista koskevan lainsäädännön toimivuutta, valmistui marraskuussa. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti 19.11.2013, että ihmiskaupan uhrien auttamista koskevan lainsäädännön kehittämistyötä jatketaan työryhmän johtopäätösten pohjalta. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän tarkempaa sääntelyä koskeva hallituksen esitys on tarkoitus antaa eduskunnalle syysistuntokaudella 2014.

Työryhmä pitää keskeisenä tavoitteena ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmän kehittämistä siihen suuntaan, että kaikki uhrit saavat yhdenvertaisesti oikean ja tarvitsemansa avun riippumatta siitä, onko heillä Suomessa kotikunta vai ei. Järjestelmän kehittämisen lähtökohtana on ihmisoikeusperustaisuus ja uhrikeskeisyys. Työryhmä ehdottaa, että ensi vaiheessa ihmiskaupan uhrien auttamista koskevassa sääntelyssä tunnistetut puutteet korjataan täydentämällä ja tarkentamalla kansainvälistä suojelua hakevan vastaanotosta annettua lakia. Säädösvalmistelutyössä varmistetaan, että kynnys auttamisjärjestelmään pääsemiseksi on vastaisuudessakin matalalla ja uhrien tunnistamista tekevien viranomaisten ja toimijoiden määrä mahdollisimman laaja. Lainsäädäntöön on muun muassa tarkoitus sisällyttää edellytykset auttamisjärjestelmään pääsemiseksi.

Tavoitteena on, että ihmiskaupan uhrien tunnistaminen ja auttaminen olisi vastaisuudessa ennustettavampi ja läpinäkyvämpi kokonaisuus. Ihmiskaupan uhrin virallisesta tunnistamisesta vastaavat viranomaistahot tulee nimetä sekä määrittää menettelyt, joilla uhri tunnistetaan ja ohjataan auttamisjärjestelmään. Muun muassa Euroopan neuvoston yleissopimukseen perustuva ihmiskaupan vastaisen toiminnan asiantuntijaryhmä GRETA ja kansallinen ihmiskaupparaportoija ovat pitäneet tunnistamista ja auttamista koskevan yhdenmukaisen toimintamallin tai menettelyn määrittämistä tärkeänä. Tämän ohella kansallista ihmiskauppaosaamista levitetään, ylläpidetään ja vahvistetaan alueellisella ja paikallisella tasolla.

Tavoitteena on myös kehittää valtakunnalliset indikaattorit ihmiskaupan uhrien tunnistamiseksi, joita tunnistamisesta vastaavien viranomaisten lisäksi myös järjestöt käyttävät. Indikaattorien tarkoituksena on toimia tunnistamistoiminnan laukaisevina tai lisäselvitystä edellyttävinä hälytysmerkkeinä mahdollisen uhrin kohtaavalle viranomaiselle tai kansalaisjärjestölle. Suomessa ei tällä hetkellä ole käytössä yhtä yhteisesti hyväksyttyä indikaattorilistausta, vaan eri toimijoilla kuten esitutkintaviranomaisella, Maahanmuuttovirastolla ja järjestöillä on käytössä toisiaan muistuttavia uhrien tunnistamiseen tarkoitettuja listoja.

Järjestöillä on keskeinen rooli ihmiskaupan uhrien tunnistamissa. Ne havaitsevat ja tunnistavat mahdollisia ihmiskaupan uhreja osana matalan kynnyksen neuvonta- ja tukipalveluitaan sekä etsivän työn kautta.

Tietoisuus ihmiskaupasta on lisääntynyt koko yhteiskunnassa ja sen eri toimijoissa. Ihmiskaupan uhrien auttamisjärjestelmässä on vuosina 2006-2013 (31.10.2013 asti) ollut 234 uhria ja käräjäoikeuksissa on tuomittu vuosina 2006-2012 yhteensä 19 rangaistusta ihmiskaupasta tai törkeästä ihmiskaupasta. Ihmiskaupan uhrien tunnistaminen on kuitenkin haasteellista ja edellyttää monialaista osaamista. Uhri ei aina itsekään tiedä tai ymmärrä, että häntä käytetään tai häntä on tarkoitus käyttää hyväksi. Uhrien tunnistamista voidaan edistää heidät kohtaavien toimijoiden jatkuvalla koulutuksella sekä yleisen tietoisuuden lisäämisellä ihmiskauppailmiöstä.

Myös ihmiskaupan vastaistapoikkihallinnollista seurantaa ja koordinaatiota kehitetään. Sisäisen turvallisuuden ministeriryhmä päätti 11.9.2013 asiaa selvittäneen työryhmän ehdotuksen mukaisesti perustaa ihmiskauppakoordinaattorin viran, joka sijoitetaan sisäasiainministeriön poliisiosastolle. Kun ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinointi osoitetaan yhdelle taholle, mahdollistaa se nykyistä tehokkaammat mekanismit suunnata ja seurata ihmiskaupan vastaista toimintaa poikkihallinnollisesti. Koordinaattorin tueksi esitettiin perustettavan sisäasiain-, oikeus-, sosiaali- ja terveys- sekä ulkoasiainministeriön edustajista koottava sihteeristö ja toimintaa ohjaamaan ministeriöiden ylimmän johdon ohjausryhmä. Lisäksi esitettiin perustettavaksi ihmiskaupan vastaisen toiminnan koordinoinnin verkosto. Siinä olisivat edustettuina ihmiskaupan kannalta keskeiset kansalaisjärjestöt, työmarkkinajärjestöt ja uhrien auttamista edustavat tahot kuten Joutsenon auttamisjärjestelmä.

Helsingissä 9 päivänä joulukuuta 2013

Sisäasiainministeri Päivi Räsänen


Ihmiskauppa estettävä Suomessa 19.11.2013

Kd:n kansanedustajat Jouko Jääskeläinen, Leena Rauhala ja Sari Palm jättivät 15.11.2013 kirjallisen kysymyksen ihmiskaupan tunnistamisesta ja estämisestä Suomessa.

Suomessa ihmiskaupan uhreja ei kyetä riittävästi tunnistamaan, vaikka etenkin seksuaalisen hyväksikäytön uhrien määrä on kasvanut. Myös ihmiskauppaan liittyvä lainsäädäntö on vaillinaista.

− Asiantuntijoiden mukaan lainsäädännössä pitäisi tarkemmin määritellä, milloin uhri ohjataan auttamisjärjestelmään. Myös rikoslakia pitäisi muokata ja lisätä viranomaisten koulutusta, Jääskeläinen listaa.

Ranskassa seulonnan avuksi on oltu kehittelemässä ns. avainkriteereitä, joiden perusteella uhrit on helpompi tunnistaa.

− Kyseessä on mitä ilmeisimmin ihmiskaupan uhri, jos henkilö liikkuu usein saattajan kanssa tai tällä ei ole henkilöllisyyspapereita. Naisuhreihin kohdistuu erityisesti taloudellista kontrollointia sekä väkivaltaa ja uhkailua.

Ruotsissa ongelmaan puututtiin lainsäädännön tiukentamisella. Kokemukset osoittavat, että katuprostituutio on puolittunut seksin ostamista koskevan lain voimaantulon jälkeen. Myös osa suomalaisista tutkijoista on sitä mieltä, että seksin oston täyskieltoa olisi selkeämpää noudattaa ja valvoa.

− Tällä kirjallisella kysymyksellä haluamme vauhdittaa hallitusta sen toimenpiteissä ihmiskaupan estämiseksi Suomessa sekä kysymme, aiotaanko käyttöön ottaa kriteereitä, joilla riskitapaukset voitaisiin yksinkertaisella tavalla poimia esille, Jääskeläinen pohtii.


13.11.2013 Vastaukset Jääskeläiselle ja Ahvenjärvelle

SÄHKÖN KILPAILUTUS EI RATKAISE KAIKKEA

Kansanedustajien Jouko Jääskeläinen (kd) ja Sauli Ahvenjärvi (kd) kirjallinen kysymys sähkön hinnan kilpailutuksesta ja suhteellisen korkeista siirtokustannuksista sai yllättävää suosiota. Ministerin lisäksi tietoa lähettivät myös sähköntuottajat. Kokonaiskuva hahmottuu varsin monelta puolelta. Sähkön hinnasta 40 % on energian hintaa, 30 prosenttia siirtokustannusta ja 30 prosenttia veroja. Kaikki ongelmat hoitavaa ratkaisua ei siis energian kilpailutus tuonut, kun muutakin on maksettava.

Julkisuudessa olleista kommenteista, joita käytimme kysymyksessä sekä mainituista vastauksista (tarkemmat tiedot lopussa) voisi vetää seuraavat johtopäätökset tässä varsin monimuotoisessa asiassa.

KILPAILUTUS LASKEE HIEMAN SÄHKÖN KULUJA, MUTTA EI KOHDISTU VERKON HINTOIHIN

SÄHKÖN KILPAILUTUKSEN VAIKUTUS PIENEMPI KUIN YLEISESTI LUULLAAN: HUOMATTAVA OSA MAKSETAAN KIINTEINÄ KUSTANNUKSINA

• Sähkön voi ostaa kilpailuttamaltaan energiayritykseltä, mutta siirtokulut maksetaan aina sille energiayritykselle, joka omistaa alueen sähköverkon.
• Sähköenergian tarjoajien (50) keskinäinen kilpailu toimii hyvin. Kuluttajat hyötyvät tilanteesta kilpailuttamalla sähköntoimittajansa.
• Siirtotariffien pitäisi olla alueellisesti kustannusvastaavia ja asiakasryhmien välisten erojen perusteltuja, mutta suurimmillaan siirtolaskuissa voi olla eroa jopa 600 euroa vuodessa.
• Tariffien lopulliseen hintaan vaikuttavat sähköverkkoyhtiöiden mukaan muiden vastaavien jakeluverkonhaltijoiden hintataso, tieto tulevasta kustannustason kehittymisestä, verkoston saneeraustarpeet, Energiamarkkinaviraston valvontamenetelmien mukainen suurin sallittu kohtuullinen tuotto, muutokset nykyisiin hintoihin sekä kiinteiden ja muuttuvien maksujen suhde.

SIIRRON KIINTEÄT KULUT SUURIN OSA SIIRTOKULUJA

VERKKOKULUT MERKITTÄVÄ OSA SÄHKÖLASKUA

• Yhä suurempi osuus kuluttajien maksamista sähkön siirtomaksuista on kiinteitä maksuja. Kiinteiden maksujen osuus on kasvanut viimeisten kolmen vuoden aikana etenkin alhaisemman kulutuksen tyyppikäyttäjillä (4 %). Kerrostalohuoneistossa asuvalla (2 000 kWh/v) kiinteiden maksujen osuus siirtomaksuista on jo yli puolet (53 %) ja pientaloasiakkaallakin (5 000 kWh/v) yli 42 %. Sähkön siirtohinnoissa on huomattavia alueellisia eroja. Maaseuturyhmän (60 %) sekä taajamaryhmän (56 %) asiakkailla kiinteiden maksujen osuus siirtomaksuista on noussut kuudessa vuodessa noin kymmenen prosenttia.
• Energiamarkkinaviraston selvityksen (12.9.2013) mukaan siirtohintojen kiinteiden maksujen osuus on jatkanut kasvuaan ja siirtymä kiinteisiin maksuihin on viime vuosina nopeutunut. Kiinteiden maksujen osuus keskimääräisellä pienellä kotitalouskäyttäjällä on jo ylittänyt puolet sähkön siirron verottomasta kokonaishinnasta.
• Vuoden 2014 alusta siirtohintoja nostetaan keskimäärin 8 prosenttia. Lisäksi sähköyhtiöiden tulevat kaapelointi-investoinnit ovat nostamassa sähkön siirtohintaa keskimäärin 10−15 prosenttia, maaseudulla jopa 30−40 prosenttia tulevien viidentoista vuoden aikana.
• Sähkön siirron kustannukset määräytyvät pääasiassa sähkön siirrossa käytettävän verkon pääoma-, käyttö, ja kunnossapitokustannusten mukaan. Vain pieni osuus sähkönsiirron kustannuksista on sidoksissa siirretyn sähkön määrän. Selvityksen puitteissa tehtyyn kyselyyn vastanneiden verkkoyhtiöiden kiinteiden kustannuksien todelliseksi osuudeksi arvioitiin 75−90 prosenttia.
• Sähköverkkotoiminnasta aiheutuvat kustannukset ovat pääosin kiinteitä. Yli 90 % jakeluverkon kustannuksista perustuu verkon rakentamiseen ja ylläpitoon. Vain alle 10 % perustuu edes jossain määrin siirretyn energian määrään. Silti 60 % siirtolaskusta perustuu siirretyn energian määrään.

VERKON KUSTANNUSTEN VALVONTA JA HINTOJEN LASKEMINEN

• Energiamarkkinavirasto valvoo verkkoyhtiöiden hinnoittelua neljän vuoden jaksoissa, jota koskeva hinnoitteluperiaatteet annetaan etukäteen viranomaispäätöksellä. Mikäli EMV havaitsee verkkoyhtiön ottaneen sallittua suurempaa tuottoa, joutuu yhtiö alentamaan siirtohintojaan seuraavalle valvontajaksolle. Valvontamallilla on pystytty tehokkaasti puuttumaan kohtuullisen tuoton ylittävään siirtohintojen perintään. Tähän asti valtaosa Suomen verkkoyhtiöistä on hinnoitellut palvelunsa alle sallitun. Sähkönjakelun toimitusvarmuuden parantamiseksi tehtävät verkkoinvestoinnit pakottavat verkkoyhtiöt tarkistamaan hinnoitteluaan.
• Viimeisen neljän vuoden aikana sähkön reaaliset verottomat siirtohintojen muutokset ovat pysyneet maltillisina. Vuoden 2009 aikana tapahtuneeseen siirtohintojen reaaliseen nousuun vaikuttivat muun muassa useiden verkkoyhtiöiden siirtohintojen nostaminen lähelle viranomaisen sallimaa tasoa. Tariffien nousuun vaikutti myös kantaverkkoyhtiön kasvaneet investointikustannukset. Vuoden 2013 alussa noin neljännes jakeluverkkoyhtiöistä on ilmoittanut siirtohintojen laskusta. Osa siirto-hintojen alennuksista on ollut merkittäviä, jopa yli kymmenen prosenttia. Pääsyynä siirtohintojen laskuun on ollut EMV:n valvontamallin antamat kannusteet.
• Sähkön siirtohinta on noussut kotitalousasiakkailla n. 13 % ja teollisuusasiakkailla vain pari prosenttia yleistä kustannuskehitystä enemmän.
• Verkkoyhtiöt ovat siirtäneet painotusta kiinteisiin maksuihin korottamalla perusmaksujaan. Tällä hetkellä verkkopalvelumaksussa kiinteiden maksujen osuus vaihtelee yhtiöstä ja asiakasryhmästä riippuen 25 - 58 % ollen keskimäärin 40 %.

SÄHKÖLASKUSSA HUOMIOTAVA: VEROT MAKSETAAN VERKON HINTOJEN YHTEYDESSÄ

Sähköveron korotus vuoden 2011 alussa nosti sähkön kokonaishintaa lähes 8 %. Sähkövero kerätään kokonaisuudessaan siirtolaskun yhteydessä, joten veronkorotus näkyy suoraan asiakkaan siirtolaskussa. Koska sähköverosta peritään lisäksi arvonlisäveroa, sähköveroon kokonaisvaikutus kotitalousasiakkaan siirtolaskuun oli 1.1.2011 noin 1,0 snt/kWh. Siirtolaskun suuruus kasvaa taas vuodenvaihteessa, kun sähköveroa korotetaan. Valitettavasti sähkövero yleisesti rinnastetaan siirtohintaan ja sähköveron huomattava korotus rinnastuu siirtohinnan korotuksena, mikä vääristää hintavertailujen tekemisen.

• Sähkönsiirron hinta koostuu kantaverkko-, alueverkko- ja jakeluverkon maksusta sekä sähkö- ja arvonlisäverosta. Verkkoyhtiö laskuttaa asiakkaalta nämä kaikki maksut ja tulouttaa sitten verot valtiolle, alueverkkomaksun alueverkkoyhtiölle ja kantaverkkomaksun kantaverkkoyhtiölle. Loppujen lopuksi jakeluverkonhaltijan osuus asiakkaan maksamasta sähkölaskusta on Suomessa keskimäärin vain noin 30 prosenttia. Sähköenergian osuus on 40 % ja verojen 30 %.
• Sähkön siirtomaksulla ylläpidetään sähköverkkoa (kunnostus-, kehittämis- ja uudistamistyöt, uuden verkon rakentaminen, vikojen korjaus, asiakkaiden puhelin- ja internetpalvelut ja sähkön kulutuksen mittaus sekä sähköverkon käytönvalvonta ja vikapalvelu). Lisäksi maksetaan korvaus valtakunnallisesta sähkön siirrosta ja katetaan myös sähköverkon häviökustannukset.

Vastaajina elinkeinoministeri Jan Vapaavuori sekä Kenneth Hänninen (Energiateollisuus)

Ks. ministerin vastaus (KK 952/2013) alla.


KIRJALLINEN KYSYMYS 952/2013

Kilpailutuksen toteutuminen sähkön siirtomaksuissa

Eduskunnan puhemiehelle

Sähkön hinnoittelussa tapahtui suuri periaatteellinen muutos, kun kuluttajat saivat laajan oikeuden kilpailuttaa sähkön hintaa. Vaikuttaa kuitenkin siltä, että saatu etu ei pääse täysimääräisesti toteutumaan, koska sähkön voi kyllä ostaa kilpailuttamaltaan energiayritykseltä, mutta siirtokulut maksetaan aina sille energiayritykselle, joka omistaa alueen sähköverkon. Sähkömarkkinalain 24 §:n mukaan verkkopalvelujen hinnoittelun tulisi olla tasapuolista ja kohtuullista. Tämä tarkoittaa esimerkiksi sitä, että saman asiakasryhmän sisällä tai samansuuruista sulaketta käyttävillä asiakkailla tulisi olla sama jakelumaksu. Siirtotariffien pitäisi siis olla alueellisesti kustannusvastaavia ja asiakasryhmien välisten erojen perusteltuja, mutta suurimmillaan siirtolaskuissa voi olla eroa jopa 600 euroa vuodessa.

Tariffien lopulliseen hintaan vaikuttavat sähköverkkoyhtiöiden mukaan muiden vastaavien jakeluverkonhaltijoiden hintataso, tieto tulevasta kustannustason kehittymisestä, verkoston saneeraustarpeet, Energiamarkkinaviraston valvontamenetelmien mukainen suurin sallittu kohtuullinen tuotto, muutokset nykyisiin hintoihin sekä kiinteiden ja muuttuvien maksujen suhde.

Yhä suurempi osuus kuluttajien maksamista sähkön siirtomaksuista on kiinteitä maksuja. Kiinteiden maksujen osuus on kasvanut viimeisten kolmen vuoden aikana etenkin alhaisemman kulutuksen tyyppikäyttäjillä (4 %). Kerrostalohuoneistossa asuvalla (2 000 kWh/v) kiinteiden maksujen osuus siirtomaksuista on jo yli puolet (53 %) ja pientaloasiakkaallakin (5 000 kWh/v) yli 42 %. Sähkön siirtohinnoissa on huomattavia alueellisia eroja. Maaseuturyhmän (60 %) sekä taajamaryhmän (56 %) asiakkailla kiinteiden maksujen osuus siirtomaksuista on noussut kuudessa vuodessa noin kymmenen prosenttia.

Energiamarkkinaviraston selvityksen (12.9.2013) mukaan siirtohintojen kiinteiden maksujen osuus on jatkanut kasvuaan ja siirtymä kiinteisiin maksuihin on viime vuosina nopeutunut. Kiinteiden maksujen osuus keskimääräisellä pienellä kotitalouskäyttäjällä on jo ylittänyt puolet sähkön siirron verottomasta kokonaishinnasta. Viime vuosien hinnankorotukset ovat kohdistuneet suurimmaksi osaksi kiinteisiin maksuihin, joten varsinkin pienkäyttäjien on vaikeampi vaikuttaa energiansäästötoimilla kokonaissähkölaskun suuruuteen. Energiamarkkinaviraston kyselyyn vastanneet yhtiöt arvioivat kiinteiden kustannuksien todelliseksi osuudeksi 75-90 prosenttia.

Vuoden 2014 alusta siirtohintoja nostetaan keskimäärin 8 prosenttia. Lisäksi sähköyhtiöt investoivat lisää kaapelointiin, mikä on nostamassa sähkön siirtohintaa keskimäärin 10-15 prosenttia, maaseudulla jopa 30-40 prosenttia tulevien viidentoista vuoden aikana.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus korjata tilannetta siten, että sähkön kilpailutuksen tuottama hyöty toteutuu myös sähköverkosta aiheutuvien maksujen osalta sekä
miten hallitus aikoo puuttua sähkön siirtohintojen kohtuuttomalta vaikuttavaan hintakehitykseen?

Helsingissä 16 päivänä lokakuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd
Sauli Ahvenjärvi /kd


Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Sähköenergian tarjoajia on Suomessa noin 50 ja kilpailu toimijoiden kesken toimii hyvin. Kuluttajat ovatkin päässeet hyötymään tilanteesta alhaisempien sähkönhintojen muodossa kilpailuttamalla sähköntoimittajansa. Sähkön siirto- ja myyntiliiketoiminta tulee sähkömarkkinalain mukaan erottaa toisistaan, jotta toisella liiketoiminnalla ei pystytä paikkaamaan toisen liiketoiminnan tappioita.

Koska rinnakkaisia sähköverkkoja ei ole kansantaloudellisesti järkevää rakentaa, on sähkön siirtotoiminta annettu yrityksille alueellisena monopolina eikä yhtiötä voida kilpailuttaa. Tästä syystä Energiamarkkinavirasto (EMV) valvoo sähkön siirtohintojen ja verkkoyhtiöiden tuottojen kohtuullisuutta perustuen laajaan tietoaineistoon. Mikäli EMV havaitsee verkkoyhtiön ottaneen sallittua suurempaa tuottoa neljän vuoden valvontajakson aikana, joutuu yhtiö alentamaan siirtohintojaan seuraavalle valvontajaksolle. EMV:n valvontamalli vaatii myös verkkoyhtiöitä tehostamaan toimintaansa operatiivisia kustannuksia alentamalla. Valvontamallin kehittäminen on jatkuvaa ja valvonnan tuloksia julkaistaan kattavasti EMV:n kotisivuilla. Valvontamallilla on pystytty tehokkaasti puuttumaan kohtuullisen tuoton ylittävään siirtohintojen perintään.

Kuten EMV selvityksessään (12.9.2013) toteaa, sähkön siirron kustannukset määräytyvät pääasiassa sähkön siirrossa käytettävän verkon pääoma-, käyttö, ja kunnossapitokustannusten mukaan. Vain pieni osuus sähkönsiirron kustannuksista on sidoksissa siirretyn sähkön määrän. Selvityksen puitteissa tehtyyn kyselyyn vastanneiden verkkoyhtiöiden kiinteiden kustannuksien todelliseksi osuudeksi arvioitiin 75-90 prosenttia.

Viimeisen neljän vuoden aikana sähkön reaaliset verottomat siirtohintojen muutokset ovat pysyneet maltillisina. Vuoden 2009 aikana tapahtuneeseen siirtohintojen reaaliseen nousuun vaikuttivat muun muassa useiden verkkoyhtiöiden siirtohintojen nostaminen lähelle viranomaisen sallimaa tasoa. Tariffien nousuun vaikutti myös kantaverkkoyhtiön kasvaneet investointikustannukset. Vuoden 2013 alussa noin neljännes jakeluverkkoyhtiöistä on ilmoittanut siirtohintojen laskusta. Osa siirto-hintojen alennuksista on ollut merkittäviä, jopa yli kymmenen prosenttia. Pääsyynä siirtohintojen laskuun on ollut EMV:n valvontamallin antamat kannusteet.

Helsingissä 5 päivänä marraskuuta 2013

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori

 


KIRJALLINEN KYSYMYS 828/2013 vp

Peliongelmaisten tukeminen

Eduskunnan puhemiehelle

Suomalaisten rahapelaaminen 2011 -väestökyselyn (THL) mukaan Suomessa on vähintään 110 000 ongelmapelaajaa. Heistä todennäköisiä peliriippuvaisia arvioidaan olevan 1 % väestöstä eli 40 000 henkilöä. Ongelmapelaajiin kuuluu niin työssä käyviä, vähävaraisia kuin ikäihmisiäkin, jotka jonottavat pelipaikoille eläkkeenmaksupäivinä. Rahapelaamisesta aiheutuu sosiaalisia, terveydellisiä ja taloudellisia haittoja pelaajalle, hänen läheisilleen ja yhteiskunnalle.Vuonna 2010 Peluuriin tulleista puheluista 86 prosenttia koski joko raha-automaattipelaamisen tai nettirahapelaamisen aiheuttamia ongelmia. Taustalla oli mielenterveysongelmia, yksinäisyyttä ja päihdeongelmia.

Rahapelejä on poikkeuksellisen laajalti saatavilla. Esimerkiksi raha-automaatteja on huoltoasemilla ja vähittäismyyntiliikkeissä noin 18 000. Suomalaiset käyttävät rahapeleihin keskimäärin 14 euroa viikossa, mutta yksilötasolla ongelmapelaajien menetykset voivat olla kymmeniätuhansia euroja. Kyselyn mukaan ongelmapelaajat käyttivät rahapeleihin keskimäärin 52,44 euroa viikossa ja todennäköiset patologiset pelaajat keskimäärin 85 euroa viikossa. Ns. ongelmapelaajat käyttivät kuukausittain keskimäärin 11,5 prosenttia nettotuloistaan rahapeleihin. Vuositasolla rahapeleihin kulutettu yhteissumma on noin 1,7 miljardia euroa.

Suomessa rahapelitoimintaa saavat harjoittaa vain arpajaislaissa mainitut rahapeliyhteisöt. Veikkaus Oy, Raha-automaattiyhdistys eli RAY ja Fintoto Oy saavat kukin toimeenpanna rahapelejä vain niille määrätyillä toimialueilla. Näin pyritään rajoittamaan peliyhteisöjen keskinäistä kilpailua, minkä uskotaan hillitsevän aggressiivista pelimarkkinointia.

Suomalaisten rahapelaaminen 2011 -kyselyssä kaksi kolmasosaa suomalaisista piti ongelmapelaamista merkittävänä ongelmana. Myös asiantuntijatasolla rahapeliongelmaan on havahduttu, mutta tuki- ja auttamisjärjestelmän kehitystyö on kesken eikä erilaisten hoitomuotojen vaikuttavuudesta ole vielä riittävästi tutkimustietoa. Myönteistä on, että arpajaislain uudistuksessa toteutettu 18 vuoden ikäraja on vähentänyt alaikäisten raha- ja ongelmapelaamista.

Täysi-ikäisten ongelmapelaajien kohdalla esimerkiksi vertaistuki ei välttämättä riitä. Moni ongelmapelaaja toivookin, että saisi mahdollisuuden elinikäiseen pelikieltoon. Henkilökohtainen, vapaaehtoisuuteen perustuva tunnistetietokortti rajoittaisi peliriippuvaisten pelaamista tehokkaasti.

Myös Pelirajat"on -hankkeen vertaisryhmille suunnatun kyselyn (tammikuu 2013) mukaan tiedottamisen ja vertaistuen ohella ongelmallista pelaamista pitäisi hoitaa Suomessa pelaamismahdollisuuksien konkreettisella rajoittamisella ja valvonnalla. Tähän tutkimukseen vastanneista kaikilla oli omakohtainen kokemus peliriippuvuudesta.

Monopoli- eli yksinoikeusjärjestelmässä peliyhteisöjen tehtävänä on pyrkiä ehkäisemään ja vähentämään pelaamisesta syntyviä haittoja ja ohjaamaan kohtuullisen suuri osa pelituotoista kansalaisten yhteiseksi hyväksi. Päävastuu haittojen torjunnasta on kuitenkin viranomaisilla.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä pelitarjonnan vähentämiseksi ihmisten arkiympäristöissä ja
kuinka se aikoo huolehtia ongelmapelaajien tukipalvelujen turvaamisesta sekä heitä tukevien säännösten kehittämisestä?

Helsingissä 24 päivänä syyskuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Arpajaislain 52 §:ssä todetaan, että arpajaisiin osallistumisesta aiheutuvia ongelmia on seurattava ja tutkittava sekä niiden ehkäisyä ja hoitoa on kehitettävä. Rahapelihaittojen mahdollisimman tehokkaaseen ehkäisyyn liittyen sosiaali- ja terveysministeriö on yhdessä sisäasianministeriön kanssa asettanut työryhmän 29.8.2013 rahapelien haittariskien arviointia varten. (STM071:00/2013) Työryhmän tehtävänä on käynnistää rahapelien haittariskien arviointi ja laatia ehdotus pelituotteisiin liittyvien haittariskien arvioinnin pysyvästä organisoinnista.

Työssä tullaan tarkastelemaan myös rahapelien tarjontaa julkisissa tiloissa ja arvioimaan tältä osin nykyjärjestelmän asianmukaisuus suhteessa pelihaittoihin. Pelituotteiden osalta huomio kiinnitetään erityisesti pelin tahtiin, pelituotteen peli- ja panosvalikoimaan, pelin palkitsevuuteen ja peliin liittyviin lisähoukutuksiin. Tässä yhteydessä selvitetään myös mahdollisesti tarvittavat arpajaislain ja muiden säädösten muutokset.

Rahapeliriippuvaisten hoidosta vastaa kunta. Sillä on velvollisuus vastata asukkaidensa terveyden edistämisestä sekä sosiaali- ja terveydenhuollon järjestämisestä alueellaan. Tehtyjen selvitysten mukaan ongelmapelaajia ohjataan kunnissa pääsääntöisesti sosiaalipalveluihin ja jonkin verran terveyspalveluihin. Joissakin kunnissa tarjotaan ongelmapelaajille, erityisesti rahapeliongelmaisille ja heidän läheisilleen tarkoitettuja palveluja. Viime aikoina erityisesti kuntien talous- ja velkaneuvontaan on hakeutunut pelaamisen vuoksi talousvaikeuksiin joutuneita.
Etenkin kuntien sosiaali- ja terveydenhuollon peruspalveluilla on merkittävä rooli, kun tunnistetaan ja otetaan puheeksi ongelmapelaamista sekä tarjotaan tuki- ja hoitopalveluita. Kuntien tietotaito ja osaaminen vaativat kehittämistä rahapeliongelmiin liittyvissä kysymyksissä.

Sosiaali- ja terveysministeriön hallinnonalalla Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) koordinoi rahapelihaittojen ehkäisyn ja hoidon kehittämistä. Osana tätä työtä kehitetään osaamista rahapeliongelmien ehkäisyssä ja hoidossa - ilman osaavia työntekijöitä pelaajat ja heidän läheisensä eivät saa asiantuntevaa apua rahapeliongelmiin. Alueellisesti tasa-arvoiset ja riittävät palvelut ovat tärkeitä rahapeliongelmien ehkäisyssä ja hoidossa. Ongelmapelaamista työssään kohtaava henkilöstö tarvitsee osaamista rahapeliongelmien ehkäisyssä, tunnistamisessa, varhaisessa tukemisessa, hoidossa ja kuntoutuksessa.

Ongelmapelaamisen tukipalveluja on kehitetty viimeisinä vuosina merkittävästi. Pääkaupunkiseudun kuntien, THL:n ja järjestöjen yhteistyönä on Helsinkiin perustettu Peliklinikka. Se palvelee ongelmapelaajia, heidän läheisiään ja ammattilaisia. Peliklinikan palvelut ovat maksuttomia, ja suuri osa palveluista toimii valtakunnallisesti. Peliklinikan lisäksi ongelmapelaajien ja heidän läheistensä palveluja on vahvistettu tänä vuonna kahdella uudella rahapeliongelman hoitoon erikoistuvalla yksiköllä Kokkolassa ja Päijät-Hämeessä. Yksiköt toimivat osana sosiaali- ja terveyspalveluita. Toiminnan tavoitteena on tukea sosiaali- ja terveydenhuollon palveluita ja palveluissa toimivia siten, että peliongelmaisille ja heidän läheisilleen taataan heidän tarvitsemansa apu ja palvelut. Samalla tällä toiminnalla pyritään yhtenäistämään peliongelmaisten hoitoonohjaukseen ja hoitoon liittyviä käytäntöjä suomalaisessa palvelujärjestelmässä.

Helsingissä 11 päivänä lokakuuta 2013

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen


KIRJALLINEN KYSYMYS 606/2013 vp

EU:n ja Suomen kanta Hizbollahin aseelliseen toimintaan

Eduskunnan puhemiehelle

Hizbollah nousi kansainväliseen tietoisuuteen 1980-luvun alkupuolella tekemiensä terroristi-iskujen ja harjoittamansa sissisodan takia, mutta sittemmin se profiloitui alueellaan vahvasti poliittisena puolueena. Järjestön kansainvälinen asema on noussut uudelleen ajankohtaiseksi erityisesti Syyrian sisällissodan tapahtumien vuoksi. On huolestuttavaa, ettei järjestön harjoittama terrori rajoitu enää vain Libanoniin, vaan se näyttäisi yltävän jopa EU:n alueelle, kuten tapahtumat Bulgarian viimekesäisessä bussi-iskussa antavat ymmärtää.

Yhdysvallat, Kanada ja Israel ovat jo kauan pitäneet Hizbollahia terroristijärjestönä. EU ei ole muodostanut asiasta vielä tähän mennessä yhteistä virallista kantaa, vaikka sen jäsenvaltiot Englanti ja Hollanti sekä myös Turkki ovat liittäneet järjestön aseistautuneen siiven terroristilistalle. Lissabonin sopimuksessa todetaan, että yhteinen turvallisuus- ja puolustuspolitiikka on erottamaton osa yhteistä ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Virallisen kannan puuttuminen saattaa vaikeuttaa entistä enemmän suojautumista Iranin kautta toteutettavaa ja koko Lähi-idän tilannetta ajatellen erittäin huolestuttavaa terrorismia vastaan. Hankalaksi tilanteen näyttää tekevän se, että Hizbollahia pidetään poliittisena puolueena, jolloin sen nimeäminen terroristijärjestöksi on ristiriitaista esimerkiksi Ranskan ja Italian tähän asti omaksuman näkökulman kannalta. Ratkaisun tekemistä hidastaa myös pelko levottomuuksien lisääntymisestä alueella sekä halu pitää yllä vakaita suhteita poliittisesti ja sotilaallisesti epävakaalla alueella. Tämä näkökulma kuitenkin todennäköisesti pikemminkin entisestään lisää eskalaatioriskiä alueella.

Britannian hallitus on ehdottanut, että Hizbollahin sotilaallinen siipi lisättäisiin Euroopan unionin terroristijärjestöjen luetteloon. Keskustelut EU:ssa päättyivät kuitenkin tuloksettomina vielä kesäkuun alussa. Silti on esitetty, että EU olisi tekemässä päätöstä vielä tämän kuun aikana siitä, nimeääkö se Hizbollahin terroristijärjestöksi.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten Euroopan Unionissa on edistytty Hizbollahin sotilaallisen rakenteen määrittämisessä terroristiorganisaatioksi sekä miten Suomi on edistänyt tätä tavoitetta ja toiminut mainitussa asiassa?

Helsingissä 26 päivänä kesäkuuta 2013

Jouko Jääskeläinen / kd
Peter Östman / kd
Leena Rauhala / kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Euroopan unioni kohdistaa terrorismin vastaisia talouspakotteita sellaisiin henkilöihin ja yhteisöihin, jotka luetellaan neuvoston yhteisen kannan 2001/931/YUTP liitteessä. Tällaisten henkilöiden ja yhteisöjen varat on jäädytettävä ja kaikenlaisten varojen luovuttaminen niille estettävä. Yhteisen kannan mukaan luetteloon voidaan lisätä sellainen järjestö, jota koskien jokin jäsenvaltio on tehnyt luotettavaan ja uskottavaan näyttöön perustuvan kansallisen päätöksen, joka koskee terrorismirikosta tai sen yritystä. Listaaminen voidaan siis perustaa esimerkiksi jossakin jäsenvaltiossa aloitettuun terrorismirikosta koskevaan esitutkintaan tai tällaisesta rikoksesta annettuun tuomioon. Luetteloon lisääminen edellyttää lisäksi jäsenmaiden yksimielistä päätöstä EU:n neuvostossa.

Euroopan unionin jäsenmaat ovat kesäkuussa 2013 Yhdistyneen kuningaskunnan aloitteesta keskustelleet asiantuntijatasolla Hizbollahin aseellisen siiven lisäämisestä tähän luetteloon. Keskustelut on käyty rakentavassa hengessä, mutta yksimieliseen ratkaisuun ei toistaiseksi ole päädytty. Suomi on osallistunut keskusteluun aktiivisesti ja korostanut erityisesti oikeudellisten edellytysten täyttymistä mahdollista listauspäätöstä tehtäessä.

Helsingissä 16 päivänä heinäkuuta 2013

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja


Kirjallinen kysymys 533/2013 vp

Kansalaisten oikeusturva ja korkeiden oikeudenkäyntikulujen kohtuullistaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Siviilioikeudenkäyntien keskimääräiset oikeudenkäyntikulut Suomessa voivat olla tällä hetkellä jopa 8000–9000 euroa. Noin joka toisessa jutussa osapuolten yhteenlasketut oikeudenkäyntikulut ovat suuremmat kuin riideltävä rahallinen intressi.

Suomen perustuslaki lähtee siitä, että tarpeen vaatiessa ihmisen täytyy voida viedä asiansa oikeuteen. Useimmiten ongelmat liittyvät asumiseen liittyviin riitoihin. Tuntiveloitukseen perustuvat oikeudenkäyntikulut ovat Suomessa nyt sillä tasolla, että se uhkaa oikeusturvaa. Yksityishenkilön koko omaisuus voi olla jutun lopputuloksesta kiinni. Potentiaalinen ongelma on, että oikeutta ei uskalleta hakea, koska tappio oikeudenkäynnissä romuttaisi talouden. Rahalla saa. Suomessa yritykset voittavatkin oikeudenkäyntinsä useammin kuin yksityishenkilöt.

Asianajajien tuntilaskutuksen mediaani sekä tuomioistuinasioissa että tuomioistuinten ulkopuolella käsiteltävissä asioissa on tällä hetkellä 200 euroa ilman arvonlisäveroa. Riidattomien velkomisasioiden oikeudenkäyntikuluja alennettiin syyskuun 2012 alusta lähtien. Tämä ei kuitenkaan ratkaise niiden keskituloisten tilannetta, jotka yrittävät hakea itselleen oikeutta esimerkiksi hometalokauppojen yhteydessä. Tyypillisen hometaloriidan kulut voivat olla käräjäoikeudessa 15 000 euroa per osapuoli, ja hovioikeudessa vielä lisää. Yhteensä hometaloriidan oikeuskulut voivat olla 50 000 euroa, jotka häviäjä maksaa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä kansalaisten oikeusturvan parantamiseksi ja oikeuskulujen kohtuullistamiseksi?

Helsingissä 12 päivänä kesäkuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Oikeusturva ja sen tuottaminen on tällä hetkellä hyvin ajankohtainen aihe. Oikeusministeriön asettama neuvottelukunta on helmikuussa 2013 antanut ehdotuksensa oikeudenhoidon uudistamisohjelmaksi vuosille 2013-2025. Ohjelma sisältää kymmeniä ehdotuksia oikeudenhoidon uudistamiseksi. Osa ohjelman sisältämistä ehdotuksista on sellaisia, joilla toteutuessaan saattaa olla vaikutuksia myös kansalaisille aiheutuviin oikeuskuluihin.

Oikeudenkäynnistä asianosaiselle aiheutuvia kuluja voivat olla esimerkiksi asianosaisen omat kulut ja avustajanpalkkiot, asianosaisen nimeämille todistajille maksettavat todistajanpalkkiot ja tuomioistuimen perimät käsittelymaksut. Lisäksi asianosainen, joka häviää riita-asian, on velvollinen korvaamaan kaikki vastapuolensa tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset oikeudenkäyntikulut, jollei toisin säädetä. Yksittäisissä asioissa oikeudenkäyntikulut kokonaisuudessaan saattavat muodostua varsin suuriksi, vaikka tuomioistuinten perimät käsittelymaksut ovat nykyisellään varsin vähäisiä.

Oikeuskulut eivät kuitenkaan aina jää asianosaisen itsensä vastattaviksi. Oikeusapulain mukaista julkista oikeusapua annetaan valtion varoin henkilölle, joka tarvitsee asiantuntevaa apua oikeudellisessa asiassa ja joka taloudellisen asemansa vuoksi ei kykene itse suorittamaan sen hoitamisen vaatimia menoja. Oikeusapua annetaan korvauksetta tai osakorvausta vastaan henkilölle, jonka käyttövara ja varallisuus eivät ylitä valtioneuvoston asetuksella vahvistettavaa määrää. Kansalaisilla on myös mahdollisuus varautua oikeudellisen avun tarpeeseensa oikeusturvavakuutuksella.

Oikeusavun kehittäminen on otettu hallitusohjelmaan. Oikeuspoliittinen tutkimuslaitos on selvittänyt julkisen oikeusavun kohdentumista ja julkaisee vielä tämän vuoden aikana tutkimuksen toisen osan, joka koskee oikeusturvavakuutusta. Oikeusministeriö ottaa selvitykset huomioon arvioidessaan oikeusavun kattavuutta.

Julkinen oikeusapu ja oikeusturvavakuutukset eivät korvaa vastapuolen oikeudenkäyntikuluja, jos oikeusapua saava henkilö tai vakuutuksenottaja häviää asiansa tuomioistuimessa. Vastapuolen oikeudenkäyntikulujen osalta lähtökohta kuitenkin on, että hävinneen asianosaisen korvausvelvollisuus ulottuu vain tarpeellisiin toimenpiteisiin ja kohtuullisiin kuluihin. Mikäli toimenpiteiden tarpeellisuus ja kulujen kohtuullisuus eivät korvausvaatimuksessa toteudu, vaatimus voidaan riitauttaa. Nykyisenkin lain mukaan tuomioistuin voi myös viran puolesta alentaa asianosaisen maksettavaksi tuomittavien oikeudenkäyntikulujen määrää, jos niiden tuomitseminen täysimääräisesti olisi kokonaisuutena arvioiden ilmeisen kohtuutonta. Korvauksia oikeudenkäyntikuluista voidaan myös jättää kokonaan tuomitsematta, jos asia on ollut siten oikeudellisesti epäselvä, että kantajalla on ollut perusteltu syy oikeudenkäyntiin. Pääsääntö kuitenkin on ja kuuluukin olla, että oikeudenkäynnin hävinnyt henkilö on velvollinen korvaamaan vastapuolelle oikeudenkäyntiin liittyvistä tarpeellisista toimenpiteistä johtuvat kohtuulliset kulut.

Joissain tapauksissa riitainen asia saattaa olla ratkaistavissa myös muutoin kuin riita-asian oikeudenkäynnissä. Oikeudenkäynnissäkin tuomioistuin on velvollinen jo asian valmistelussa selvittämään, onko asiassa edellytyksiä sovinnolle. Nykyään on voimassa myös laki riita-asioiden sovittelusta ja sovinnon vahvistamisesta yleisissä tuomioistuimissa. Sen mukaan asia, joka ei ole tuomioistuimessa oikeudenkäyntiasiana käsiteltävänä, voidaan ottaa soviteltavaksi riidan osapuolen tai osapuolten hakemuksesta. Tuomioistuinsovittelulla pyritään asian sovinnolliseen ratkaisuun. Tuomioistuinsovittelun edellytyksenä on, että asia soveltuu soviteltavaksi ja sovittelu on tarkoituksenmukaista osapuolten vaatimuksiin nähden. Tuomioistuinsovittelua on toistaiseksi käytetty oikeusturvakeinona melko vähän.

Helsingissä 27 päivänä kesäkuuta 2013

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson


Kirjallinen kysymys 506/2013 vp

Vanhemmuudesta aiheutuvien työnantajakustannusten tasaaminen

Eduskunnan puhemiehelle

Perheiden ja vanhemmuuden tukeminen on varautumista ja panostamista tulevaisuuteen. On koko perheen etu, että toinen vanhemmista voi halutessaan jäädä kotiin hoitamaan alle 3-vuotiasta lasta niin, että työhönpaluu on turvattu myös vanhempainvapaajakson päättyessä. Näistä vanhempainvapaista aiheutuu työnantajalle kustannuksia, joista osan yhteiskunta korvaa.

Myös vanhempainvapaan jälkeen lasten sairastumisesta ym. syistä kertyy kustannuksia, kun lapsen huoltaja jää kotiin hoitamaan esimerkiksi alle 10-vuotiasta lasta. Työ- ja virkaehtosopimuksista riippuen nämä kulut kohdentuvat osin myös työnantajalle. Samoin eri vaiheissa mahdolliset sijaisten hankkimisesta johtuvat ylimääräiset kulut jäävät työnantajan kontolle.

Jotta kaikki työnhakijat ja työnantajat olisivat tasaveroisessa asemassa, tulisi näitä vanhemmuudesta aiheutuvia kuluja tasata eri toimijoiden kesken. Suomen Yrittäjänaiset ry:n kansalaisaloitteen mukaan ylimääräiset, vaille korvattavuutta jäävät työnantajan palkka- ja lomarahakulut sekä sairaan alle 10-vuotiaan lapsen hoitokulut sekä muut vastaavat kuluerät ovat selvästi yli 10 000 euroa kutakin työsuhdetta kohden.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo huolehtia vanhemmuudesta aiheutuvien palkkaus- ym. kulujen tasapuolisesta jakautumisesta?

Helsingissä 5 päivänä kesäkuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Kirjallisessa kysymyksessä on nostettu esiin hyvin tärkeä asia, johon on pitkään yritetty löytää ratkaisua. Kysyjä nostaa esiin kolme keskeisintä perhevapaista työnantajille aiheutuvaa kuluerää, nimittäin raskaudenaikaiset sairauspoissaolot, äitiyslomalla kertyvät lomarahat sekä sairaan lapsen hoitokulut.

Selvitysmies Janne Metsämäki toteaa raskaudenaikaisten sairauspoissaolojen osalta raportissaan (Perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvauksen kehittäminen, STM 2005:16) seuraavaa: "Tarkkoja tietoja raskauden aikaisista poissaoloista ei ole. Tilastojen perusteella on kuitenkin pääteltävissä, että odottavat äidit eivät sairasta keskimääräistä enempää odotusaikana". Selvitysmies toteaa edelleen: "Raskauden aikaisten sairauspoissaolojen osalta voi olla vaikea määritellä, mitkä poissaolot johtuvat raskaudesta ja mitkä muista syistä". Selvitysmiehen raporttiin liittyen on myös hallituksen esityksessä eduskunnalle vanhempainpäivärahoja ja työnantajakustannusten korvaamista koskevan lainsäädännön muuttamiseksi (HE 112/2006 vp) todettu: "Jos raskaana oleva työntekijä on sairauslomalla ennen äitiysvapaan alkamista, työnantajalla on velvollisuus maksaa palkkaa vähintään omavastuuajalta. Raskauden aikaisista sairauspoissaoloista ei kuitenkaan ole olemassa tarkkaa tilastotietoa. Olemassa olevien tietojen perusteella voidaan kuitenkin päätellä, että odottavat äidit eivät sairasta raskausaikana enemmän kuin työntekijät keskimäärin. Näin ollen työnantajille ei syntyisi erityistä vanhemmuuteen liittyvää kustannusta sairauspoissaolojen vuoksi".

Lomaraha eli lomaltapaluuraha on useimmissa työsuhteissa käytössä oleva lisäpalkkio. Lomarahan maksaminen ei perustu vuosilomalakiin vaan joko työehtosopimukseen, työpaikalla noudatettuun käytäntöön tai työsopimukseen. Työntekijällä ei siten ole ilman eri sopimusta oikeutta lomarahaan.

Alle 10-vuotiaan lapsen vanhemmilla on oikeus tilapäiseen hoitovapaaseen enintään 4 päivää lapsen sairastuessa äkillisesti. Myöskään tältä ajalta työnantajalla ei ole lakiin perustuvaa palkanmaksuvelvollisuutta. Vastuu sopimuksen kustannuksista kuuluu lähtökohtaisesti sopijapuolille itselleen. Jos siis työehtosopimusten tai työsopimuksen osapuolet ilman lain velvoitusta sopivat, että kyseisen alan työnantajan tulee maksaa palveluksessaan olevalle työntekijälle palkkaa tai lomarahaa perhevapaan ajalta, palkanmaksuvelvollisuus kuuluu yksinomaan kyseiselle alan työnantajalle. Valtio ei ole työehtosopimuksissa osapuolena. Perhevapaiden palkallisuus on sopimusehto, joka otetaan huomioon asianomaisen alan työehtosopimuksen muista osista neuvoteltaessa.

Sosiaali- ja terveysministeriön asettama laajapohjainen Vanhempainvapaatyöryhmä (STM, Selvityksiä 2011:12) jätti mietintönsä keväällä 2011. Sen tehtävänä oli selvittää mahdollisuudet vanhempainvapaajärjestelmän uudistamiseksi. Selvitystyössään työryhmän tuli ottaa huomioon hallitusohjelman tavoitteet vanhemmuudesta työnantajalle aiheutuvien kustannusten korvaamisen parantamisesta, kustannusten tasapuolisemmasta jakamisesta mies- ja naisvaltaisten alojen työnantajien kesken ja yhteiskunnan rahoitusosuuden lisäämisestä. Vanhempainvapaatyöryhmä kuuli työnsä aikana myös Suomen Yrittäjänaiset ry:tä. Työryhmän muistioon on kirjattu esimerkkilaskelma 3 000 euroa kuukaudessa ansaitsevan työntekijän perhevapaasta työnantajalle aiheutuvista nettomenoista, kun otetaan huomioon työntekijän palkka äitiysvapaan ajalta, perhevapaan ajalta ansaittu vuosilomapalkka, lomaraha ja palkan sivukustannukset. Laskelman mukaan perhevapaakustannukset ovat yhteensä 16 537,50 euroa, josta korvaukset työnantajalle ovat 11 271,68 euroa. Nettomenot ovat laskelman mukaan 5 265,82 euroa eli kustannuksista tasataan 68,2 prosenttia. Kokonaan tasaamatta jäävä osuus muodostuu työnantajan pakollisista sosiaaliturvamaksuista ja lomarahasta. Laskelma näyttää eroavan kansalaisaloitehankkeessa mainitusta kustannusten määrästä sen vuoksi, että viimeksi mainitussa vanhemmuuden kustannuksiin sisältyy kustannuksia, jotka eivät aiheudu yksinomaan perhevapaista. Laskelman johtopäätöksenä voidaan pitää, että työnantajille korvataan melkein 70 prosenttia sellaisista perhevapaakustannuksista, joille voidaan riittävällä tarkkuudella arvioida kustannukset.

Vanhempainvapaatyöryhmä tarkasteli työnsä aikana muun muassa vanhempainvapaiden rahoitusjärjestelmän kehittämistä sairausvakuutuksesta erillisen vanhempainvakuutuksen pohjalta. Siitä korvattaisiin työnantajien kustannukset, maksettaisiin työntekijöiden vanhempainpäivärahat ja siihen koottaisiin kaikki työnantajalle maksettavat tasauksen muodot. Työryhmä tarkasteli myös Ruotsin vanhempainvakuutusta. Ruotsin yleisen sosiaaliturvavakuutuksen piiriin kuuluvat muun muassa perhe-etuudet ja vanhempainvakuutus. Vanhempainvakuutuksesta maksetaan muun muassa työntekijöiden vanhempainpäivärahat ja tilapäisen hoitovapaan päivärahat. Myöskään Ruotsin vanhempainvakuutus ei korvaa työnantajille sijaisen palkkaamisesta tai perehdyttämisestä aiheutuvia kuluja. Järjestelmä eroaa kuitenkin merkittävästi perusteiltaan suomalaisesta järjestelmästä, sillä Ruotsissa työnantaja ei maksa palkkaa vanhempainvapaan ajalta. Vanhempainvapaatyöryhmä katsoikin, ettei Ruotsin malli ole suoraan siirrettävissä Suomeen ja ettei perhevapaista työnantajille aiheutuvien kustannusten tasaamiseksi ole välttämätöntä muodostaa sairausvakuutuksesta erillisesti hallinnoitua vanhempainvakuutusta, johon koottaisiin kaikki työnantajalle maksettavat korvaukset. Ensisijainen ratkaisua vaativa kysymys ei olekaan se, millä tavalla rahoitusta hallinnoidaan, vaan se, kuinka järjestelmä rahoitetaan. Rahoituspohjan muuttaminen valtion osuutta lisäävästi on mahdollista toteuttaa myös nykyisen järjestelmän puitteissa.

Vanhempainvapaatyöryhmä hahmotteli myöhempää päätöksentekoa varten vaihtoehtoisia tapoja korvata nykyistä paremmin työnantajille aiheutuvia suoria kustannuksia. Siihen liittyen työryhmä tarkasteli myös tilapäisestä sairaan lapsen hoidosta työnantajille aiheutuvia kustannuksia. Selvitysmies Metsämäen raportin mukaan äidit ja isät käyttivät tilapäistä hoitovapaata lähes yhtä useasti. Siten erityistä tarvetta kustannusten tasaamiseen ei näyttäisi olevan. Uudistuksen kustannuksiksi työryhmä arvioi 76 miljoonaa euroa vuodessa. Työryhmä katsoi, että jos tätä vaihtoehtoa harkitaan, asiaa on tarpeen selvittää edelleen, koska järjestely vaatisi voimassaoleviin korvausmalleihin verrattuna uusia hallinnollisia, lainsäädännöllisiä ja kustannusvastuuta koskevia ratkaisuja.

Perhevapaakustannuksia on tasattu lainmuutoksilla useaan otteeseen siten, että nykyisin suurin osa kustannuksista korvataan. Perhevapaista aiheutuvat suorat kustannukset eivät näyttäisi olevan merkittävä kustannuserä, kun otetaan huomioon työnantajien saamat korvaukset. Perhevapaiden tasaisempi jakaminen äidin ja isän kesken tukee myös äitien asemaa työmarkkinoilla. Isyysvapaata on viimeksi uudistettu vuoden 2013 alusta voimaan tulleella lainmuutoksella, jolloin isälle tuli oikeus isyysrahaan 54 arkipäivältä. Sekin tasaa työnantajille perhevapaista aiheutuvia kustannuksia. Uudistuksen vaikutuksia seurataan ja niiden perusteella tehdään aikanaan tarvittavat johtopäätökset.

Kysyjä on oikeassa, että perhevapaista työnantajille aiheutuvia kustannuksia on tasattava. Hallituksen tavoitteena on jatkaa työnantajille perhevapaista aiheutuvien kustannusten korvaamisen mallien kehittämistä ja toimeenpanoa. Työtä jatketaan sosiaali- ja terveysministeriössä.

Helsingissä 26 päivänä kesäkuuta 2013

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko


Kirjallinen kysymys 397/2013 vp

Oman uskonnon opetuksen laadullisesta ja määrällisestä turvaamisesta

Eduskunnan puhemiehelle

Oppilaiden oman uskonnon opetuksesta säädettiin eduskunnassa vuonna 2003 voimaan tulleen uskonnonvapauslain uudistamisen yhteydessä. Vuonna 2010 peruskouluikäisistä 92,9 % osallistui evankelisluterilaisen uskonnon opetukseen, 1,3 % ortodoksiseen, 3,2 % elämänkatsomustiedon opetukseen ja 1,9 % muiden uskontojen opetukseen. Suomessa uskontokäsitys perustuu enemmistön eli evankelisluterilaisen kirkon opetuksille.

Vuonna 2012 evankelisluterilaiseen kirkkoon kuului 77,2 % suomalaisista eli 4,171 miljoonaa henkilöä. Jäsenmääränsä perusteella Suomi näyttäisi olevan yksi maailman luterilaisimpia maita. Kiinnostus uskontoa kohtaan yleisesti ja kristillistä näkemystä kohtaan tietenkin vaihtelee.

Keskustelun kohteeksi ovat viime aikoina nousseet erityisesti uskonnonopetuksen kustannukset ja toisaalta ajatus kaikille yhteisen uskontotiedon merkityksen korostamisesta. Keskustelun perusteella jossakin määrin ongelmalliselta näyttäisi, että oman uskonnon opetus lisää yhteiskunnan haasteita ja kustannuksia sekä asettaa pätevyysvaatimuksia. Esimerkiksi islamin opetuksen tasosta ja pätevien opettajien puutteesta keskustellaan vilkkaasti.

Evankelisluterilainen uskonnonopetus vastaa hyvin uskonnonopetuksen yleistavoitteita, eikä se ole teologisessa mielessä tunnustuksellisena oppiaineena. Muissa uskonnonopetuksen opetussuunnitelmissa on ehkä enemmän oman ryhmän asemaa korostavia piirteitä.

Pirstaloituneessa postmodernissa maailmassa kasvatustavoitteet ovat usein moninaiset ja jopa keskenään ristiriitaiset. On myönnetty, että lasten kasvattamisesta on monia teorioita. Samalla on muistettava, että traditiot eivät aina kestä nopeasti muuttuvassa maailmassa. Kuitenkin uskonnonopetuksella on maassamme erityisen pitkät ja vakaat juuret. Ne muistuttavat suomalaisia siitä, että monissa historiallisissa tilanteissa vakaumus on ollut tärkeä voima arjen elämässä. Sotiemme veteraanien kertomukset muistuttavat, että vaikeissa tilanteissa rukoiltiin kansan ja isänmaan puolesta. Kysymys ei ole vain menneestä historiasta, sillä kristillinen usko ja arvopohja ovat edelleen tärkeitä suomalaisen yhteiskunnan arvoperustalle sekä tavattoman merkittävä yhteisöllisyyden perusta. Kristillisen uskon yhteiskunnallisen ulottuvuuden voi tiivistää opetukseen siitä, että tehtävämme on rakastaa lähimmäistä kuten itseämme. Tätä tarvitaan yhä monikulttuurisemmaksi ja individualistisemmaksi käyvässä maailmassamme. Uskonnon opetus on siinä avainasemassa.

Vaikka aikuiset suhtautuisivat uskontoon välinpitämättömästi, nuoret ja lapset kuitenkin joutuvat jatkuvasti kasvokkain erilaisten uskontojen ja katsomusten kanssa. Näistä voidaan mainita niin kotimaasta kuin nuorille luontaisista kansainvälisistäkin vaikutteista kirkkorakennukset ja hautausmaat, pukeutuminen ja ruokavalio, kuvataide ja musiikki, tv-ohjelmat ja mainokset, juhlapyhiin liittyvät tavat ja perinteet sekä perheen ja suvun juhlat syntymästä kuolemaan.

Olemme osa yhdentyvää Eurooppaa, mutta oman kulttuurin ja hengellisyyden vaaliminen on myös Suomessa tärkeää ja merkityksellistä. Uskonto kytkeytyy merkittävällä tavalla oman ja laajemmin eurooppalaisen kulttuurimme syvärakenteisiin. Ihmisellä on sisäinen tarve hengellisyyteen. Tiedollisesti ja historiallisesti tutun oman uskonnon hylkääminen johtaa helposti erimuotoiseen henkisyyteen ja uususkonnollisuuteen turvautumiseen. Arvovaltaiset puheenvuoron käyttäjät ovat muistuttaneet, että siellä, missä ei ole lainkaan annettu uskontoon liittyvää kasvatusta ja opetusta, uskonnollista tyhjiötä täyttävät erilaiset usein tietämättömyyteen ja taianomaiseen ajatteluun liittyvät ilmiöt.

Suomalaisuuteen mielletään vahvasti kristinusko ja erityisesti luterilaisuus. Varhaiskasvatuksen piirissä on vaara, että monikulttuurisuuden lisääntyessä kristillinen tapakulttuuri sekä juhlaperinne ja juhlapyhiin liittyvä uskontokasvatus ovat vaarassa hävitä päivähoidosta. On esitetty huoli, että ns. enemmistö on turhankin valmis luopumaan omista traditioistaan vähemmistön kunnioittamisen sekä suvaitsevaisuuden vaatimuksen nimissä. Omista tavoista ja perinteistä luopuminen tulkitaan suomalaisen kulttuurin ja kristinuskon vähättelyksi, mitä muista taustoista ponnistavat ja maahan tulleet suinkaan eivät itse meiltä edellytä.

Varsin laajasti myönnetään, että kasvun alkuvaiheissa olevan lapsen ajatusmaailma ei kykene vastaanottamaan ja käsittelemään yhtäaikaisesti monta erilaista uskonnollista käsitystä. Lapsen uskonnollinen ajattelu kehittyy noin kaksi vuotta myöhemmin kuin muu ajattelun kehitys. Peruskouluikäisten lasten uskonnollinen ajattelu on konkreettisoperationaalista, jolloin uskonnollisia käsitteitä osataan käsitellä jo objektiivisemmin, mutta niiden symbolis-metaforista luonnetta ei vielä ymmärretä. Varsin vakiintuneen käsityksen mukaan vasta kolmestatoista ikävuodesta lähtien abstrakti uskonnollinen ajattelu kehittyy sellaiselle tasolle, että lapsi tunnistaa symbolien merkityksen sekä pystyy tarkastelemaan käsitteitä yleisestä erityiseen.

Kaikille yhteinen uskonnonopetus häivyttäisi esimerkiksi merkittävien kristillisten juhliemme, kuten pääsiäisen ja joulun, merkityksen. Muissa uskontokunnissa ja katsomusopeissa on omat juhlansa, jotka luontevalla tavalla tuodaan esille näiden katsomusten mukaisessa opetuksessa ja opetussuunnitelmissa. Uskonnonopetuksessa ei voi olla kysymys vain ymmärtämisestä, vaan myös kokemuksellisuudesta ja oikeudesta kokea pyhää.

Tutkimusten mukaan kotien uskontokasvatus on vähentynyt. Jos koulujen oman uskonnon opetusta karsittaisiin tai sen sisältö muutettaisiin yleiselle tasolle, tämä todennäköisesti heikentäisi myös arvoulottuvuutta keskustelussa ja ajattelussa. Jokaisessa lapsessa ja nuoressa luontaisesti olevaa hyvän ja pyhän kokemisen tilaa ja siihen liittyvää ymmärtämisen eli intuition kykyä tulee kunnioittaa. Samalla lapsi sisäistää uskonnolliset tavat ja traditiot vähitellen nähdessään aikuisten toiminnan eri tilanteissa. Uskonto on osa kulttuuria ja uskonnolliskatsomuksellinen orientaatio on myös osa kulttuurikasvatusta.

Joissakin julkisissa kannanotoissa on esitetty muutosta uskonnonopetukseen. Näiden visioiden mukaan osa uskonnonopetuksesta opetettaisiin tulevaisuudessa yhteisenä oppiaineena kaikille oppilaille ja osa opetettaisiin eriyttäen. Yhteisesti opetettavassa osassa opetettaisiin uskonnonopetuksen yleissivistävät elementit, ja eriyttävässä osassa opetettaisiin kunkin oppilaan omaan uskontoon ja katsomukseen liittyvät elementit.

Suvaitsevaisuuskasvatus on monikulttuurisessa Suomessa luonnollisesti tärkeää. Kuitenkin, kun lapsi tunnistaa oman kulttuurinsa perinteet ja arvot, hän kykenee ymmärtämään myös muita uskontoja ja muista uskonnoista olevia ihmisiä tai ainakin voi suhtautua niihin myönteisemmin. Omasta kulttuuriperinnöstä kannattaa olla tietoinen ja ylpeä niin, ettei suvaitessaan muita hävitä omia juuriaan ja perinteitään.

Kun uskonnonopetusta jatkossa kehitetään, olisi erittäin tärkeä tuntea eri maissa toteutettujen ratkaisujen heikkouksia ja vahvuuksia. Kokemus on osoittanut, etteivät lapset esimerkiksi naapurimaassamme Ruotsissa välttämättä saa riittävästi tietoa omasta uskonnostaan eivätkä muista uskonnoista. Seurauksena voi olla "uskontosokeus". Englannissa on käyty laajaa keskustelua siitä, ettei moniuskontoinen malli välttämättä palvele oppilaiden sosialisaatiota omaan traditioonsa eikä anna heille riittäviä valmiuksia ymmärtää uskonnon roolia englantilaisessa kulttuuriperinnössä. Valmius todelliseen dialogiseen kompetenssiin syntyykin vain oman uskonnon perusteellisesta tuntemisesta. Jos riittävät perustiedot omasta uskonnosta puuttuvat, kunnollista uskontojen välistä dialogia ei synny ja pahimmillaan jopa rasistiset ilmaukset lisääntyvät.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus turvaa resurssit ja myönteisen työskentelyilmapiirin korkeatasoiselle oman uskonnon opetukselle koululaitoksessamme?

Helsingissä 15 päivänä toukokuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd
Leena Rauhala /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Perusopetuslain (628/1998) 13 §:ssä (muutettu lailla 454/2003) säädetään uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksesta. Pykälän mukaan perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää oppilaiden enemmistön uskonnon mukaista uskonnon opetusta. Opetus järjestetään tällöin sen mukaan, mihin uskonnolliseen yhdyskuntaan oppilaiden enemmistö kuuluu. Tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvat oppilaat osallistuvat oman uskontonsa opetukseen. Oppilas, joka ei kuulu tähän uskonnolliseen yhdyskuntaan, voi huoltajan ilmoitettua asiasta perusopetuksen järjestäjälle osallistua mainittuun uskonnonopetukseen.

Vähintään kolmelle evankelis-luterilaiseen kirkkoon tai vähintään kolmelle ortodoksiseen kirkkokuntaan kuuluvalle oppilaalle, jotka eivät osallistu oppilaiden enemmistön uskonnon mukaiseen uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta.

Muuhun kuin edellä mainittuihin uskonnollisiin yhdyskuntiin kuuluvalle vähintään kolmelle oppilaalle, jotka eivät osallistu oppilaiden enemmistön uskonnon mukaiseen uskonnon opetukseen, järjestetään heidän oman uskontonsa opetusta, jos heidän huoltajansa sitä pyytävät.

Jos oppilas kuuluu useampaan kuin yhteen uskonnolliseen yhdyskuntaan, oppilaan huoltaja päättää, minkä uskonnon opetukseen oppilas osallistuu.

Uskonnollisiin yhdyskuntiin kuulumattomalle oppilaalle, joka ei osallistu oppilaiden enemmistön uskonnon mukaiseen uskonnon opetukseen, opetetaan elämänkatsomustietoa. Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuuluvalle oppilaalle, jolle ei järjestetä hänen oman uskontonsa opetusta, opetetaan huoltajan pyynnöstä elämänkatsomustietoa. Perusopetuksen järjestäjän tulee järjestää elämänkatsomustiedon opetusta, jos opetukseen oikeutettuja oppilaita on vähintään kolme.

Uskonnolliseen yhdyskuntaan kuulumaton oppilas voi huoltajan pyynnöstä osallistua myös sellaisen perusopetuksen järjestäjän järjestämään uskonnon opetukseen, joka oppilaan saaman kasvatuksen ja kulttuuritaustan perusteella ilmeisesti vastaa hänen uskonnollista katsomustaan.

Opetustoimen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun asetuksen (986/1998) 21 a §:n (693/2003) mukaan muuta kuin evankelisluterilaista tai ortodoksista uskontoa perusopetuksessa tai lukiossa opettavalta henkilöltä edellytetään, sen lisäksi, mitä asetuksessa muutoin säädetään opettajalta vaadittavasta kelpoisuudesta, asianomaisessa uskonnossa suoritetut korkeakouluopinnot tai muulla tavoin hankitut riittävät tiedot ja asianomaisen uskonnon tuntemus.

Perusopetuksen evankelisluterilaisen uskonnon opettajien kelpoisuustilanne on Opetushallituksen Opettajat Suomessa 2010 -julkaisun mukaan hyvä: 91,6 % opettajista oli kelpoisia tehtäväänsä. Ortodoksisen uskonnon opettajistakin 76,6 % oli kelpoisia tehtäväänsä. Muiden uskontojen opettajista vain 18,1 % oli kelpoisia tehtäväänsä.

Opettajankoulutusta on tarjottu, mutta kaikkia tarjottuja opiskelijapaikkoja ei ole saatu täytetyksi. Ministeriön erillisrahoituksella käynnistettiin vuonna 2007 pienryhmäisten uskontojen opettajien koulutus Helsingin yliopistossa. Koulutuksen vuosittaiset hakija- ja osallistujamäärät ovat olleet vähäisiä, vain muutamia henkilöitä, mutta koulutus jatkuu edelleen. Uskontotieteessä on tarjolla pienryhmäisten uskontojen aineenopettajalinjalla perus-, aine- ja syventävät opinnot. Opettajan pedagogisissa opinnoissa pienryhmäisten uskontojen opettajaksi opiskelevilla on oma kiintiönsä.

On totta, että uskonto on osa kulttuuria ja uskonnolliskatsomuksellinen orientaatio on myös osa kulttuurikasvatusta. Opetushallituksen vahvistamien perusopetuksen opetussuunnitelman perusteiden (2004) mukaan uskonnon opetuksessa tarkastellaan elämän uskonnollista ja eettistä ulottuvuutta oppilaan oman kasvun näkökulmasta sekä laajempana yhteiskunnallisena ilmiönä. Uskontoa käsitellään yhtenä inhimilliseen kulttuuriin vaikuttavana pohjavirtana. Uskonnon opetuksessa korostetaan oman uskonnon tai elämänkatsomuksen tuntemista sekä valmiutta kohdata muita uskontoja ja katsomuksia, etenkin suomalaisessa yhteiskunnassa vaikuttavia katsomusperinteitä. Muiden uskontojen opetuksessa noudatetaan evankelisluterilaisen ja ortodoksien uskonnon opetussuunnitelmien perusteiden periaatteita, erityisesti kaikille uskontosidonnaisille ryhmille laadittuja tavoitteita. Muiden uskontojen opetuksesta on annettu opetussuunnitelmien perusteet erillisillä päätöksillä.

Uskonnon opetuksesta säädetään perusopetuslaissa (628/1998) ja valtioneuvoston asetuksessa perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta (422/2012). Perusopetuksen valtakunnalliset tavoitteet ja tuntijako sekä opetussuunnitelman perusteet uudistetaan noin kymmenen vuoden välein. Valtioneuvosto antoi kesäkuussa 2012 asetuksen perusopetuslaissa tarkoitetun opetuksen valtakunnallisista tavoitteista ja perusopetuksen tuntijaosta.

Opetushallitus käynnisti syksyllä 2012 valtioneuvoston asetuksen pohjalta opetussuunnitelman perusteiden valmistelun esiopetusta, perusopetusta ja lisäopetusta varten. Opetussuunnitelman perusteiden tehtävänä on tukea esiopetuksen ja koulun kehittämistä kasvuyhteisöinä ja entistä parempina oppimisympäristöinä. Perustetyössä on tavoitteena vahvistaa kasvun ja oppimisen jatkumoa sekä oppijan kehitysvaiheen huomioon ottamista. On tärkeää, että uusissa opetussuunnitelman perusteissa painotetaan vahvasti lasten kasvatusta eettisesti vastuulliseen yhteiskunnan jäsenyyteen, yhteisöllisyyteen ja hyviin tapoihin. Uudet opetussuunnitelmat otetaan käyttöön yhdessä uuden tuntijaon kanssa syksyllä 2016.

Tulevaisuudessa on syytä pohtia ja selvittää edelleen, miten laadullisesti ja määrällisesti korkeatasoinen uskonnonopetus turvataan.

Helsingissä 6 päivänä kesäkuuta 2013

Opetusministeri Krista Kiuru


Kirjallinen kysymys 261/2013 vp

Avioerojen ennaltaehkäiseminen

Eduskunnan puhemiehelle

Suomalaiset ovat johtaneet eurooppalaisia avioerotilastoja jo yli 20 vuoden ajan. Vuonna 2011 avioeroon päätyi 13 469 avioliittoa. Nyt uutena ilmiönä näyttäisi olevan pienten lasten vanhempien lisääntyneet avioerot. Tästä antavat viitteitä päiväkotien lausunnot ja lastenvalvojien asiakaskäynnit. Esimerkiksi Helsingissä lastenvalvojat ratkaisevat yhä useammin alle 3-vuotiaiden lasten huoltajuussopimuksia vanhempien erotilanteissa.

TT Hanna Ranssi-Matikaisen väitöskirjassa tärkeimmäksi erokriisin syyksi nousee elämän kokonaisvaltainen kuormittavuus. Perheiden arki on muodostunut koti- ja ansiovanhemmuuden väliseksi kilpailuasetelmaksi. Lisäksi pariskunnat kärsivät kommunikaatiovaikeuksista, tukiverkostojen vähyydestä ja rinnakkaissuhteista. Eurooppalaisen avioerotutkimuksen näkökulmasta avioerosta on tullut nyky-yhteiskunnassa aiempaa hyväksytympi ratkaisu ihmissuhdeongelmiin. Syynä voivat olla myös yhteiskunnan riittämättömät resurssit: kunnat eivät pysty enää tarjoamaan esimerkiksi riittäviä kodinhoitopalveluja lapsiperheille, mikä kuitenkin saattaisi helpottaa oleellisesti väsymisen kierrettä pienten lasten perheissä.

Vanhempien avioerolla on niin välittömiä kuin välillisiäkin vaikutuksia. THL:n (2011) tutkimuksen mukaan tämä saattaa näkyä negatiivisesti lasten myöhemmissä parisuhteissa. Tämä ilmeni erityisesti niiden 30-vuotiaiden naisten ja miesten avio- tai asumuserojen lukumäärässä, jotka olivat kokeneet vanhempiensa avioeron alle 16-vuotiaina.

Perheyhteisön hyvinvointia ja parisuhteiden ongelmien hoitamista edistäisivät erilaiset ennaltaehkäisevät tukitoimet, joista Ranssi-Matikainen mainitsee muun muassa oma-apuryhmät sekä vertaistuen. Muita tukimuotoja voisivat olla ns. perheiden kriisi- ja muutosvaiheita varten perustetut neuvolat, joissa vanhemmat voisivat käsitellä arjen haasteita ammatillisessa ohjauksessa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Kuinka hallitus aikoo toimia lisätäkseen ennaltaehkäiseviä toimia avioliittojen ja perheiden tukemiseksi ja
löytyykö tähän työhön riittävästi resursseja?

Helsingissä 4 päivänä huhtikuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Hallituksen perhepolitiikan kolme ydintä ovat palvelut, tulonsiirrot sekä perheen ja työn yhteensovittaminen. Perhepolitiikalla lapsille luodaan turvallinen kasvuympäristö ja vanhemmuutta tuetaan. Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut kehittämään perheiden palveluja ja etuuksia ottaen huomioon perheiden erilaiset tarpeet. Laadukkaiden julkisten palveluiden sekä sosiaaliturvan resurssien riittävyys varmistetaan hyvin hoidetulla julkisella taloudella.

Lapsiperheiden kotipalvelujen, perhetyön ja perheasioiden sovittelun kehittäminen ovat sosiaalihuoltolakiuudistuksen tärkeitä osa-alueita. Vanhemmuuden tukea, lasten vanhempien parisuhdeneuvontaa sekä erosovittelua kehitetään hallitusohjelman linjausten mukaisesti. Lastensuojelun ja perheiden tukipalveluiden toimivuutta selvittävä ryhmä esittää ehdotukset tarvittavista kehittämistoimista 14.6.2013. Väliraportissaan 5.12.2012 selvitysryhmä ehdotti pitkäjänteistä ja kokonaisvaltaista uudistamisohjelmaa, jonka lähtökohtana on lapsiperheiden ja lasten tuen tarve.

Valtioneuvoston asetus neuvolatoiminnasta, koulu- ja opiskeluterveydenhuollosta sekä lasten ja nuorten ehkäisevästä suun terveydenhuollosta (338/2011) velvoittaa kunnat tarjoamaan kaikille perheille mahdollisuuden osallistua määräaikaisiin terveystarkastuksiin. Lasta odottavan perheen laajassa terveystarkastuksessa äidin ja sikiön terveydentilan tutkimisen lisäksi selvitetään perheen hyvinvointia haastattelulla ja tarvittaessa muilla menetelmillä. Myös alle kouluikäisen lapsen ja oppilaan laajaan terveystarkastukseen sisältyy lapsen vanhempien haastattelu ja koko perheen hyvinvoinnin selvittäminen niiltä osin kuin se on tarpeellista. Neuvonta ja tarkastukset on järjestettävä siten, että lapsen ja perheen erityisen tuen tarve tunnistetaan mahdollisimman varhaisessa vaiheessa ja tarpeenmukainen tuki järjestetään viiveettä.

Hallitus on ohjelmassaan sitoutunut tukemaan pienten lasten vanhempien mahdollisuutta perheen ja työn joustavaan yhdistämiseen. Päivähoito säilyy subjektiivisena oikeutena ja päivähoitojärjestelmää kehitetään tarjoamaan perheille mahdollisuuksia sen joustavampaan käyttöön. Isyysvapaa piteni 1.1.2013 alkaen siten, että vain isän käyttöön tarkoitettua vapaata on jatkossa 54 arkipäivää. Tavoitteena on lisätä isien pitämiä perhevapaita ja jakaa näin vanhempien hoitovastuuta tasapuolisemmin. Muutos tarkoittaa käytännössä kahden viikon pidennystä vanhempainvapaaseen. Jatkossakin isä voi pitää 18 isyysvapaapäivää yhtä aikaa äidin vapaan kanssa. Työn ja perhe-elämän yhteensovittamisen parantamiseksi otetaan käyttöön joustava hoitoraha ja tuntiperusteinen päivähoito 8.2.2013 muistionsa esittäneen työryhmän linjausten pohjalta.

Perheiden palveluja kehitetään aktiivisesti myös Kaste 2012-2015 -ohjelmassa Kaste I -ohjelmassa luotujen hyvien käytäntöjen mukaisesti. Perhekeskustoimintaa laajennetaan perheiden, kuntien, järjestöjen ja muiden toimijoiden yhteistyönä. Perhekeskusten tavoitteena on edistää varhaista puuttumista ja perheiden pulmien ennalta ehkäisyä. Sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeiden valtionavustusten seuraava hakuaika päättyy 30.9.2013.

Helsingissä 24 päivänä huhtikuuta 2013

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson 


Suullinen kyselytunti

32. TORSTAINA 4. HUHTIKUUTA 2013 kello 16.00
N:o 33) Kehysriihen osinkoveropäätöksen korjaaminen
Jouko Jääskeläinen /kd

Arvoisa herra puhemies! Kehysriihessä päätetyt uudistukset sekä yhteisöveron että osinkoveron osalta tehtiin siksi, että parannettaisiin yritysten kilpailukykyä Suomessa, samoin lisättäisiin investointeja, ja sitä varten, että yritykset voisivat työllistää entistä enemmän ihmisiä. Tämähän on ollut hyvin välttämätön päätös, jotta voisimme saada aikaan kestävää talouskasvua, ja nyt tämän hallituksen erittäin rohkean päätöksen jälkeen on aivan aiheellista odottaa yrityksiltä erityisesti työllistäviä toimenpiteitä.

Kysyisinkin: miten hallitus aikoo seurata ja valvoa sitä, että verouudistukset tuovat näitä toivottuja vaikutuksia sekä työllistymisen että investointien suhteen ja että erityisesti suomalainen työllisyys lähtee kasvuun nyt olevan pienen notkahduksen jälkeen?

Pääministeri Jyrki Katainen:

Arvoisa herra puhemies! Hallitushan ei tietysti voi pakottaa ketään työllistämään toista tai tekemään investointeja, mutta sen me tiedämme, että tällä hetkellä me menetämme työpaikkoja, ja se ei johdu pelkästään taloussuhdanteista, vaan se johtuu monesta muusta kysymyksestä, lähinnä rakenteellisista ongelmista, eli että Suomeen ei katoavien alojen tai työpaikkojen rinnalle synny uutta, tänne ei investoida, ja sen takia juuri tämä koko verouudistus tehdään, jotta ilmapiiri muuttuisi, jotta ihan konkreettiset, kouriintuntuvat mahdollisuudet investoida ja palkata toisia ihmisiä töihin paranisivat. Minä uskon, että tällä on positiivinen vaikutus.

Suomi on ollut vähän alisuoriutuja muutaman vuoden ajan. Koulutetuin kansakunta, vakaa, stabiili hyvinvointiyhteiskunta, hyvä innovaatiojärjestelmä, mutta me emme saa sijoitetulle, tälle pääomalle riittävää tuottoa eli työpaikkoja, verotuloja, ja sen takia tämä uudistus tehdään. Minä uskon, että tämä toimii.


Kirjallinen kysymys 188/2013 vp

Erityisopetuksen tarve ja riskitilanteiden kartoitus

Eduskunnan puhemiehelle

Suomalaisen kattavan ja hyvän neuvolajärjestelmän jatkoksi on esitetty ajatus kahdesta muusta koko ikäluokan läpikäyvästä ns. tarkistuspisteestä. Tavoitteena olisi poimia esille ne tilanteet, joissa tarvitaan erityisiä ennalta ehkäiseviä toimia tai puuttumista ehkä jo syntyneisiin syrjäytymisilmiöihin. Tämän Opetusalan ammattijärjestön OAJ:n esittämän ajatuksen mukaan kolmas vaihe olisi siinä vaiheessa, kun täysi-ikäisyys on saavutettu.

Opetusalalla ja vähintäänkin edunvalvontajärjestön taholla on kannettu erityistä huolta myös siitä, että erityisopetuksen uudistus ei ole parantanut erityistä tukea tarvitsevien opiskelijoiden asemaa eivätkä laissa luvatut oppimisen tukitoimet ole toteutuneet. Opetusryhmät eivät ole pienentyneet, vaikka niissä opiskelee entistä enemmän erityistä tukea tarvitsevia oppilaita. Oppilaiden oikeudet mahdollisimman varhaiseen ja välittömään tukeen jäävät oleellisilta osin toteutumatta.

Viime eduskuntakaudella uusitun perusopetuslain mukaan tavoitteena oli vähentää varsinaiseen erityisopetukseen siirtoja ja tehostaa tukiopetusta joustavissa opetusryhmissä. Läheskään kaikissa kunnissa tämä ei toteudu varojen puutteen takia. Myös oppilashuollon resurssit koetaan riittämättömiksi. Oppilaat ovat eriarvoisessa asemassa eri kunnissa ja eri kouluissa.

Suurissa ryhmissä oppilaille ei ole mahdollista antaa tarvittavaa tuki- tai erityisopetusta. On esitetty, että esi- ja perusopetuksen ryhmien koosta säädettäisiin laissa, mutta varsinainen huoli kohdistuu resurssien riittävyyteen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallitus valmis edistämään ajatusta nuorten hyvinvoinnin erityisestä koko ikäluokan läpikäyvästä tarkistuspisteestä yläasteella sekä
miten hallitus turvaa erityistä tukea tarvitsevien oppilaiden oikeuden mahdollisimman varhaiseen ja välittömään tukeen koulussa?

Helsingissä 13 päivänä maaliskuuta 2013

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Oikeus opetukseen, oppimisen ja koulunkäynnin tukeen on jokaisella oppilaalla. Koulun arjen, toimintatapojen ja tuen rakenteiden suunnittelu ja toimeenpano on ennaltaehkäisevää työtä ja osa laadukasta opetusta sekä kasvun ja kehityksen tukea. On tärkeää, että tähän osallistuvat kaikki kouluyhteisössä toimivat. Opetuksen järjestäjä vastaa kaikissa tapauksissa siitä, että oppilaan oikeus opetussuunnitelman mukaiseen opetukseen sekä oppimisen ja koulunkäynnin tukeen toteutuu.

Terveyden ja hyvinvoinnin tarkistuspisteitä koulussa on jo olemassa. Kouluterveydenhuolto osana oppilashuoltoa on lakisääteistä ja maksutonta perusterveydenhuollon ehkäisevää palvelua. Koko ikäluokan kattavat terveystarkastukset muodostavat kouluterveydenhuollon toiminnan rungon ja mahdollistavat jokaisen oppilaan ja hänen perheensä tapaamisen. Tarkastuksissa arvioidaan monipuolisesti oppilaan fyysistä ja psykososiaalista terveydentilaa suhteessa ikään ja kehitysvaiheeseen ja pyritään löytämään mahdolliset sairaudet sekä terveyttä ja hyvinvointia uhkaavat tekijät.

Kouluterveydenhuoltoon kuuluvat vuosittaiset terveystarkastukset, joista 1., 5. ja 8. luokan terveystarkastukset ovat laajoja. Laajassa terveystarkastuksessa kouluterveydenhoitaja ja lääkäri arvioivat yhdessä oppilaan terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi aina myös koko perheen hyvinvointia ja vanhemmat kutsutaan mukaan. Tarkastukseen sisältyy vanhempien haastattelu sekä opettajan arvio oppilaan selviytymisestä koulussa ja tarvittaessa tehdään yhteistyötä muiden oppilashuollon toimijoiden kanssa. Terveyden edistämisen lisäksi tavoitteena on tunnistaa mahdollisimman varhaisessa vaiheessa oppilaan ja hänen perheensä erityisen tuen tarpeet ja järjestää tarvittava tuki sekä seurata tilanteen edistymistä yhdessä laaditun suunnitelman mukaisesti. Tarkastuksista poisjäävien tuen tarve selvitetään, koska tiedetään, että tarkastuksista poisjääneiden riski syrjäytymiseen on suurempi kuin niihin osallistuneilla.

Oppilas- ja opiskelijahuollon lainsäädäntöä uudistetaan parhaillaan. Toiminnan painopiste halutaan siirtää ennaltaehkäisevään koko yhteisöä koskevaan toimintaan. Uudistus on tarpeen, sillä koulujen välillä on edelleen suuria eroja. Myös lukioiden ja ammatillisten oppilaitosten oppilas- ja opiskelijahuollossa on puutteita. Oppilas- ja opiskelijahuollon suunnitelmallisuutta lisättäisiin sitomalla opiskeluhuollon suunnitelmat osaksi lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelmia, joiden laatiminen on jo nyt kuntien tehtävänä. Tavoitteena on, että merkittävä osa niistä lapsista ja nuorista, jotka nyt ovat lastensuojelun asiakkaita, saisivat jatkossa nopeammin avun jo oppilas- ja opiskelijahuollossa. Esitys koskee esiopetusta, perusopetusta, lukiokoulutusta ja ammatillista koulutusta ja se on tarkoitus antaa keväällä 2013.

Kunnat ovat edistyneet perusopetuslain muutosten soveltamisessa päämäärän suuntaisesti, omassa tahdissaan ja omalla tavallaan. Kunnat näyttävät myös olleen erilaisissa lähtöasetelmissa lainsäädännön toimeenpanon suhteen. Kansallinen tehostetun ja erityisen tuen kehittämistoiminta käynnistyi 233 kunnassa keväällä 2008 ja jatkuu vuoteen 2011. Opetus- ja kulttuuriministeriö jakoi kyseiseen toimintaan yhteensä yli 50 miljoonaa euroa valtionavustuksia. Tukea kohdennettiin myös opettajien täydennyskoulutukseen kolmiportaisen tuen toimeenpanon kehittämiseksi. Vuoden 2013 loppuun mennessä opetus- ja kulttuuriministeriö antaa eduskunnalle selvityksen kolmiportaisen tuen toimeenpanosta ja toteutumisesta.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on jakanut valtionavustuksia mm. perusopetuksen ryhmäkokojen pienentämiseen vuosina 2010-2013 yhteensä 170 miljoonaa euroa. Viimeksi maaliskuussa 2013 ministeriö jakoi 60 miljoonaa euroa valtionavustusta yhteensä 239 opetuksen järjestäjälle. Opetuksen järjestäjä voi käyttää valtionavustusta vain opettajien palkkakustannuksiin, resurssiopettajien lisäämiseen eli opettajien samanaikaisopetuksen järjestämiseen luokassa, jakotunteihin tai ryhmien jakamiseen pysyvästi. Lisäksi opetus- ja kulttuuriministeriö myönsi yli 23 miljoonaa euroa valtionavustusta koulutuksellista tasa-arvoa edistäviin toimenpiteisiin vuosille 2013-2014. Valtionavustus kohdennetaan toimiin, joilla tuetaan haasteellisessa toimintaympäristössä toimivia kouluja ja kavennetaan koulujen välisiä eroja. Avustuspäätöksissä huomioitiin erityisesti koulut, joiden koulunkäyntialueilla väestön koulutustaso on heikko ja työttömyysaste sekä maahanmuuttajien väestöosuus korkea. Nämä kaikki yhdessä rakentavat peruskoulua paremmaksi oppimisen ja kasvun paikaksi kaikille oppilaille.

Helsingissä 2 päivänä huhtikuuta 2013

Opetusministeri Jukka Gustafsson


Kirjallinen kysymys 971/2012 vp

Kuntien ulkoistama perintätoiminta

Eduskunnan puhemiehelle

Teoriassa vähävaraisten toimeentulotukiasiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon kulut maksetaan kunnan sosiaalitoimen puolesta. Käytännössä vähävaraisten terveyskeskus- ja sairaalakäynneistä aiheutuvat maksut ehtivät valitettavan usein lähteä perintään ennen kuin ne on maksettu. Esimerkiksi sosiaalitoimessa hakemukseen liitetyt maksamattomat laskut saatetaan siirtää maksettaviksi vasta seuraavassa kuussa, jolloin perintäkulut jäävät asiakkaan maksettaviksi.

Kuntien tapa ulkoistaa maksamattomat sosiaali- ja terveydenhuollon maksut perintäyhtiöiden perittäviksi on muodollisesti oikein, mutta arjen realiteettien kannalta arveluttavaa ja usein myös lisäongelmia aiheuttavaa. Kuntien vaivannäköä käytäntö ehkä näennäisesti säästää, mutta kostautuu kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kohdalla.

Perintäyhtiöiden tapa tehdä liiketoimintaa köyhimpien kansalaisten kustannuksella tuntuu jopa epäeettiseltä ja herättää myös kysymyksen siitä, toteutuuko kuluttajan oikeusturva, kun velalliselta peritään moninkertaisesti velkaa suurempia perintäkuluja. Paremmalta tuntuisi menettely, jossa vähävarainen tai tilapäisesti tiukassa taloustilanteessa oleva kansalainen voisi yksinkertaistetulla menettelyllä pyytää jatkoaikaa maksatukseen.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus ohjeistaa kuntien palveluista suoritettavien maksujen perimistä niin, että maksaja voi tarvittaessa saada lisäaikaa suoritukseensa sekä muutoinkin välttyä kohtuuttomien perintäkulujen maksamiselta?

Helsingissä 11 päivänä joulukuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Saatavien perinnästä säädetään laissa saatavien perinnästä (513/1999, perintälaki). Lakia sovelletaan myös perittäessä julkisoikeudellisen oikeushenkilön saatavaa tai julkisen tehtävän hoitamiseen liittyvää saatavaa yksityishenkilöltä. Perinnässä ei lain mukaan saa käyttää hyvän perintätavan vastaista tai muutoin velallisen kannalta sopimatonta menettelyä. Laissa on myös säädetty kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääristä. Kuluttaja-asiamies valvoo perintälain säännösten noudattamista kuluttajasaatavien osalta.

Perintälakiin on ehdotettu muutoksia, jotka eduskunta on hyväksynyt marraskuussa 2012 ja joiden on tarkoitus tulla voimaan maaliskuussa 2013. Uudistuksen tavoitteena on, että perintälain säännökset nykyistä tehokkaammin varmistavat hyvän perintätavan noudattamisen ja estävät kohtuuttoman suurten perintäkulujen perimisen velalliselta. Uudistuksella alennetaan kuluttajasaatavien perintäkulujen enimmäismääriä ja lisätään velallisen vaikutusmahdollisuuksia. Lisäksi kuluttaja-asiamiehen mahdollisuuksia puuttua hyvän perintätavan vastaisiin menettelyihin parannetaan. (HE 57/2012 vp, LaVM 14/2012 vp)

Perintälain muutoksilla vastataan käytännössä esiintyneisiin ongelmiin. Uudistus koskee myös kuntia ja parantaa siten myös kysymyksessä tarkoitettujen velallisten asemaa. Oikeusministeriö seuraa uudistuksen soveltamista. Mahdollista tarvetta uusille toimenpiteille arvioidaan sen jälkeen, kun on saatu käytännön kokemusta uudistetun sääntelyn toimivuudesta.

Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2012

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson


Kirjallinen kysymys 949/2012 vp

Nuorisotakuun toteutuminen ja vammaiset nuoret

Eduskunnan puhemiehelle

Vammaisten henkilöiden työllisyysaste on merkittävästi alhaisempi kuin muulla väestöllä. Erityisesti nuorille ensimmäisen työpaikan löytyminen ja työuran aloittaminen on vaikeaa, jolloin uhkana on pysyvä työttömyys. Vaikeavammaiset nuoret sijoittuvat koulutuksen käytyään paikkoihin, joihin he voivat siirtyä myös ilman kyseistä koulutusta. Vain noin 300 kehitysvammaista on löytänyt tavallisen työpaikan, jossa he ovat samassa asemassa kuin muutkin työntekijät.

1.1.2013 voimaan astuva nuorisotakuu tarjoaa peruskoulunsa päättäneelle koulutuspaikan sekä alle 25-vuotiaille että alle 30-vuotiaille vastavalmistuneille koulutus-, harjoittelu-, työpaja- tai työpaikan kolmen kuukauden sisällä työttömäksi ilmoittautumisesta. Tällä hetkellä noin kolmetuhatta koulutettua kehitysvammaista olisi heti valmis töihin, jos siihen tarjoutuisi mahdollisuus.

Vaikeavammaisten henkilöiden koulutus- ja työllistymispalveluiden järjestäminen edellyttää kokonaisvaltaisia rakenteellisia muutoksia. Erityisesti siirtymävaiheen tukipalveluiden järjestäminen toiselta asteelta eteenpäin vaatii muutoksia. Muita haasteita ovat tehottomat työvoimapoliittiset toimet ja työhön ohjaavien ihmisten puute.

Suomen vammaispoliittisen ohjelman (VAMPO 2010-2015) mukaan opetus- ja kulttuuriministeriöllä on päävastuu ammatillisen koulutuksen yhdenvertaisuuden ja esteettömyyden edistämisessä. Ministeriöltä odotetaan toimia mm. vammaisille nuorille suunnatun opinto- ja ammatinvalinnanohjauksen järjestämiseksi sekä ammatillisen erityisopetuksen ja työelämän välisten yhteyksien vahvistamiseksi. Valmisteilla on myös esteetöntä opiskelijavalintamenettelyä koskeva suositus ja opas.

Lisäksi ongelmaksi on koettu se, että hyvin opinnoissa menestyneet mutta oppimisedellytyksien heikentymistä koskevan diagnoosin saaneet nuoret ohjataan erityisoppilaitoksiin, vaikka he itse haluaisivat kulkea normaalin oppimispolun. Tällainen tilanne saattaa syntyä esimerkiksi silloin, kun autistinen oppilas halutaan ohjata erityisoppilaitokseen vahvasta opiskelumotivaatiosta huolimatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten turvataan vammaisten mahdollisuus heidän kykyjään vastaavan opiskelu- ja työpaikan saamiseen nuorisotakuun edellyttämällä tavalla sekä
miten turvataan oppimisrajoitteisten nuorten mahdollisuus saada heitä motivoiva ja heidän tavoitetasonsa mahdollistama opiskelupaikka terveydentilaa koskevan diagnoosin sitä estämättä?

Helsingissä 30 päivänä marraskuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitus toteuttaa yhteiskuntatakuun vuoden 2013 alusta lukien niin, että jokaiselle alle 25-vuotiaalle nuorelle ja alle 30-vuotiaalle vastavalmistuneelle tarjotaan työ-, harjoittelu-, opiskelu-, työpaja- tai kuntoutuspaikka viimeistään kolmen kuukauden kuluessa työttömäksi joutumisesta. Osana yhteiskuntatakuuta toteutetaan koulutustakuu. Jokaiselle peruskoulun päättäneelle taataan jatkomahdollisuus lukioissa, ammatillisessa koulutuksessa, oppisopimuskoulutuksessa, työpajassa, kuntoutuksessa tai muulla tavoin.

Hallitusohjelman mukaan ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita uudistetaan siten, että perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevat valitaan ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa. Oppilaitosta vaihtaville opiskelijoille ja aiemman tutkinnon suorittaneille vahvistetaan erillisvalintoja, ammatillista lisäkoulutusta, oppisopimuskoulutusta ja näyttötutkintokoulutusta.

Toisen asteen koulutukseen pääsyn turvaaminen on yksi keskeinen nuorisotakuun toimenpide. Tähän pyritään mm. varmistamalla ammatillisen peruskoulutuksen riittävä tarjonta, uudistamalla ammatillisen koulutuksen opiskelijavalintoja, toteuttamalla nuorten aikuisten osaamisohjelma sekä kehittämällä nuorten oppisopimuskoulutusta. Koulutuspaikan turvaamisen ohella nuorisotakuun toteutuminen edellyttää, että lisäksi toteutetaan muita laaja-alaisia toimia, joilla tuetaan koulutuksen aloittaneiden tavoitteellista opiskelua ja tutkinnon suorittamista sekä sijoittumista työelämään tai jatko-opintoihin. Keskeisiä kehittämishankkeita tähän liittyen ovat ammatillisen tutkintojärjestelmän kehittäminen, koulutuksen järjestämismuotojen käytön joustavoittaminen, työvaltaisten opiskelumenetelmien kehittäminen mukaan lukien nuorten oppisopimuskoulutus, erityisopetuksen kehittäminen, opinto-ohjauksen ja opiskeluhuollon kehittäminen, koulutuksen järjestäjien laadunhallinnan vahvistaminen ja palvelukyvyn parantaminen sekä ammatillisen koulutuksen rahoitusjärjestelmän kehittäminen. Ammatillisessa opettajankoulutuksessa, erityisesti täydennyskoulutuksessa, yhtenä painopisteenä korostuu joustavien koulutuspolkujen toteuttamisen tukeminen sekä erityisopetus.

Ammatillisessa koulutuksessa vammaisuuden, sairauden, kehityksessä viivästymisen, tunne-elämän häiriön tai muun syyn vuoksi erityisiä opetus- tai opiskelijahuollon palveluja tarvitsevien opetus annetaan erityisopetuksena. Ammatillista erityisopetusta järjestetään ammatillisissa erityisoppilaitoksissa, yleisissä ammatillisissa oppilaitoksissa, kansanopistoissa, aikuiskoulutusta tarjoavissa oppilaitoksissa sekä oppisopimuskoulutuksena.

Ammatillisen peruskoulutuksen yhteydessä voidaan vammaisille opiskelijoille järjestää valmentavaa ja kuntouttavaa opetusta ja ohjausta. Koulutuksen tarkoituksena on antaa erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille valmiuksia ammatilliseen koulutukseen, työhön sijoittumiseen ja oman elämän hallintaan. Vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus on tarkoitettu paljon erityistä tukea tarvitseville opiskelijoille, jotka tarvitsevat valmennusta opiskeluvalmiuksien, toimintakykyyn edistymisen, ammatinvalinnan ja työelämävalmiuksien osalta ennen ammatilliseen peruskoulutukseen siirtymistä. Osalla vaikeavammaisista opiskelijoista on tavoitteena ammatillisen perustutkinnon sijaan työhön ja itsenäiseen elämään valmentautuminen. Vammaisten valmentava ja kuntouttava opetus ja ohjaus sekä erilaiset valmistavat koulutukset toimivat nivelvaiheen koulutuksena perusopetuksen ja ammatillisen peruskoulutuksen välillä. Ammatillisen erityisopetuksen tarkoituksena on myös tukea aikuisena vammautuneen tai sairastuneen opiskelijan uudelleenkouluttautumista ja siirtymistä takaisin työelämään.

Opiskelemaan hakevan näkökulmasta valmistavien koulutusten ja muun valmistavan toiminnan hajanaisuus on ongelma. Erilaisista toimintamuodoista ei aina synny sellaista kokonaisuutta, joka tarjoaisi erilaisista opinnollisista ja muista lähtökohdista tuleville hakijoille joustavan polun perusasteelta jatko-opintoihin. Perusasteen lisäopetus ja valmistavat opinnot ovat hakijan näkökulmasta edelleen liiaksi sektoroituneita ja valmistavat tietynlaiseen jatko-opintopolkuun.

Opintoihin ja työelämään valmistavaa toimintaa kehitetään koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2011-2016 mukaisesti lisäämällä yhteistyötä perusopetuksen lisäopetuksen, ammatillisen koulutuksen valmistavien ja valmentavien koulutusten sekä työpajatoiminnan ja etsivän nuorisotyön yhteistyötä vahvistamalla ja selkeyttämällä. Eri toimijoiden yhteistyöllä halutaan vahvistaa nuorten saamaa tukea ja ohjausta niin, että nuoret nykyistä nopeammin ja varmemmin sijoittuvat jatko-opintoihin ja työllistyvät.

Opiskelijamäärä ammatillisessa erityisopetuksessa on kasvanut viime vuosina huomattavasti. Vuonna 2011 ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista noin 21 200 oli erityisopetuksessa (näistä ammatillisissa erityisoppilaitoksissa noin 4 400 opiskelijaa). Tämä on noin 14 % ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijoista. Esimerkiksi vuonna 2001 erityisopiskelijoita oli noin 9 600 ja vuonna 2006 noin 16 900.

Ammatillisen erityisopetuksen opiskelijamääriä on voitu lisätä varsin merkittävästi ammatillisen koulutuksen opiskelijamäärien lisäyksen yhteydessä. Valtion ammatilliset erityisoppilaitokset siirtyivät vuoden 2009 alusta osaksi yksityisiä erityisopetuksen järjestäjiä. Siirtoprosessin yhteydessä voimavaroja uudelleen kohdentamalla voitiin ammatillisen erityisopetuksen opiskelijamäärää lisätä yhteensä 1 195 opiskelijalla, mikä on poikkeuksellisen suuri yhdellä kertaa tehty lisäys. Lisäykset kohdennettiin seuraavasti: ammatillisiin erityisoppilaitoksiin 255 opiskelijaa, ammattiopistoihin, joille myönnettiin rajattu erityistehtävä erityisopetuksen järjestämiseen, 190 opiskelijaa sekä yleisiin ammattiopistoihin, jotka ovat muutoin keskeisiä erityisopetuksen järjestäjiä, 750 opiskelijaa.

Vaikeimmin vammaisten koulutukseen pääsyä on edistetty selkeästi viime vuosien aikana kehittämällä ammatillisen erityisopetuksen järjestämisverkkoa sekä lisäämällä opiskelijapaikkoja lähes 600:lla. Ammatillisen koulutuksen kokonaisvolyymiin tehdyt lisäykset ovat tukeneet myös niiden opiskelijoiden koulutukseen pääsyä, joiden tuen tarve on lievempi kuin vaikeimmin vammaisilla. Vaikeimmin vammaisten koulutukseen pääsyssä on edelleen jonkin verran ongelmia tehdyistä lisäyksistä huolimatta, erityisesti pääkaupunkiseudulla. Koulutukseen pääsyyn liittyvät ongelmat eivät johdu aina riittämättömästä koulutustarjonnasta. Ongelmat johtuvat myös riittämättömistä tuki-, avustus- ja asumispalveluista sekä asenneongelmista.

Ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijamääriä on hallitusohjelman sekä koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman linjausten mukaisesti tarkoitus vähentää ja uudelleensuunnata alueellisen ja alakohtaisen työvoimatarpeen ja väestökehityksen mukaisesti vuosien 2013-2016 aikana. Osana tätä kokonaisuutta tarkastellaan myös ammatillisen erityisopetuksen alueellista saatavuutta.

Hallitusohjelman mukaisesti myös ammatillisen peruskoulutuksen opiskelijaksi ottamisen perusteita uudistetaan siten, että perusasteen päättäneet ja ilman toisen asteen tutkintoa ja koulutuspaikkaa olevat valitaan ensin toisen asteen opiskelijavalinnassa. Tässä yhteydessä täsmennetään ns. joustavan valinnan käyttöä siten, että se suuntautuisi pääasiallisesti tilanteisiin, jossa hakijalla on esimerkiksi oppimisvaikeuksia tai erilaiset sosiaaliset syyt antaisivat perusteen käyttää joustavaa valintaa koulutuspaikan turvaamiseksi hakijalle. Lisäksi joustavaa valintaa voitaisiin käyttää tilanteissa, joissa henkilöltä puuttuu perusopetuksen päättötodistus tai todistus ei eri syistä ole vertailukelpoinen. Joustavan valinnan kehittämisellä ja täsmentämisellä on tavoitteena toisaalta parantaa eri syistä heikommassa asemassa olevien hakijoiden mahdollisuuksia päästä koulutukseen, toisaalta tukea sitä, että hakija tulisi valituksi koulutukseen, jonka suorittamiseen hänellä on tosiasialliset mahdollisuudet. Lisäksi tavoitteena on turvata hakijoiden yhdenvertainen kohtelu.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on yhdessä Opetushallituksen kanssa rakentamassa laajaa oppijan verkkopalvelukokonaisuutta. Tässä sähköisessä palvelukokonaisuudessa tulee olemaan kaikki koulututusta koskeva informaatio niin ohjausta ja tietoa tarvitsevalle nuorelle kuin myös hänen huoltajilleen sekä virkamiehille, kuten opinto-ohjaajille. Osana tätä oppijan verkkopalvelukokonaisuutta tullaan jatkossa hoitamaan myös opiskelemaan hakeminen. Tavoitteena on selkeä, johdonmukainen hakujärjestelmä, joka kohtelee hakijoita tasavertaisesti ja poistaa päällekkäiset hakukierrokset. Myös ammatilliseen erityisopetukseen sekä nivelvaiheen koulutuksiin tullaan jatkossa hakemaan oppijan verkkopalvelun kautta, joka selkiyttää erityistä tukea ja ohjausta tarvitsevien opinto-ohjausta ja itse hakuprosessia.

Helsingissä 21 päivänä joulukuuta 2012

Opetusministeri Jukka Gustafsson
____________________________________________________

Kuntien perintäkäytännöt ohjeistettava

Kansanedustaja Jouko Jääskeläinen (kd) jätti 11.12.2012 kirjallisen kysymyksen kuntien perintäkäytännöistä.

Kunnat maksavat vähävaraisten toimeentulotukiasiakkaiden sosiaali- ja terveydenhuollon kulut. Jos hakemukseen liitetyt maksamattomat laskut siirtyvät virkailijoiden toimesta maksettaviksi vasta seuraavassa kuussa, asiakas joutuu maksamaan perintäkulut.

Jääskeläisen mukaan perintätoimistojen käyttäminen on kyllä muodollisesti oikein, mutta aiheuttaa arjessa lisäongelmia. Edelleen kuluttajan oikeusturvan kannalta on ongelmallista, kun velalliselta peritään moninkertaisesti velkaa suurempia perintäkuluja.

− On epäeettistä harjoittaa liiketoimintaa kaikkein köyhimpien kansalaisten kustannuksella, Jääskeläinen painottaa.

Jääskeläinen ehdottaa menettelytapaa, jossa vähävarainen tai tilapäisesti tiukassa taloustilanteessa oleva kansalainen voisi yksinkertaistetulla menettelyllä pyytää jatkoaikaa maksatukseen.

− Tällä kirjallisella kysymyksellä halusin varmistaa, että kuntien ja valtion palveluista perittävien maksujen periminen sekä maksamattomien suoritusten kerääminen ohjeistetaan niin, etteivät palveluiden saajat joudu maksamaan kohtuuttomia perintäkuluja.
 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirjallinen kysymys 822/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Turvakotipaikkoja pitäisi EU:n suosituksen mukaan olla yksi perhepaikka 10 000:ta asukasta kohden. Toteutuessaan tämä tarkoittaisi Suomessa vähintään 500:aa perhepaikkaa nykyisten noin 120 perhepaikan sijaan. Tavoite on kirjattu hallitusohjelmaan seuraavasti: "Turvakotipalveluja lisätään alueellisen tasa-arvon edistämiseksi." Tällä hetkellä tilanne näyttää silti päinvastaiselta, sillä esimerkiksi Espoossa turvakotitoiminta on päättymässä ensi vuoden alussa ja Porissa ollaan suunnittelemassa turvakodin lakkauttamista. Oman turvakotitoimintansa lakkauttava Espoo on varautunut tarvittaessa ostamaan ympärivuorokautista turvakotipalvelua pääkaupunkiseudun muista turvakodeista, jotka ovat lähes aina täynnä.

Kattavan turvakotiverkoston luominen edellyttäisi Suomessa tuekseen lainsäädäntöä, jonka mukaan kunnilla on vastuu turvakotipalveluiden järjestämisestä. Tällä hetkellä väkivallan uhrin mahdollisuus hakeutua turvakotiin riippuu asuinpaikasta. Turvakodit jakaantuvat alueellisesti epätasaisesti, ja paikkojen puutteesta kärsivät erityisesti Itä- ja Pohjois-Suomi sekä Pohjois-Pohjanmaa. Avunsaanti voi olla vaikeaa myös Etelä- ja Länsi-Suomen haja-asutusalueilla, koska palvelut keskittyvät suuriin asutuskeskuksiin.

Suomalaiseen kulttuuriin vahvasti liittyvä perheväkivalta sekä viimeaikaiset perhesurmat eivät anna aihetta turvakotipalvelujen vähentämiseen. Tätä puoltavat sekä hallitusohjelmaan kirjattu naisiin kohdistuvan väkivallan vähentäminen että lastensuojelulliset näkökulmat. THL:n selvitys (2012) perhesurmista osoittaa, että oikein suunnatut viranomaistoimet voisivat ehkäistä tilanteen kärjistymistä henkirikokseksi. Turvakotipalvelujen kattava järjestäminen on yksi näistä viranomaistoimista.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Aikooko hallitus turvata alueellisesti kattavat turvakotipalvelut niin, että entiset palvelut säilytetään sekä uusia turvakotipalveluja luodaan alueellisten tarpeiden mukaan?

Helsingissä 24 päivänä lokakuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Turvakotipalveluista ei ole erityislainsäädäntöä. Kunnat järjestävät yleisesti palveluja siinä laajuudessa kuin alueella esiintyvä tarve osoittaa ja käyttävät harkintavaltaa siitä, mikä on palvelujen paras tuottamistapa kullakin alueella.

Sosiaalihuollon lainsäädäntöä ollaan parhaillaan uudistamassa. Uudistamistyössä tavoitteena on, että jatkossa ensisijaisesti sosiaalihuoltolain nojalla pystyttäisiin vastaamaan erilaisiin sosiaalihuollon tuen tarpeisiin, kuten lähisuhde- ja perheväkivallasta aiheutuvaan tuen tarpeeseen (STM raportteja ja muistioita 2012:21). Mikäli yleislain nojalla ei voida järjestää asiakkaan tuen tarpeeseen soveltuvia, riittäviä tai asiakkaan edun mukaisia palveluita, palvelut tulee järjestää erityislain nojalla. Työryhmä on esittänyt selvitettäväksi miltä osin lähisuhde- ja perheväkivallasta aiheutuvaan tuen tarpeeseen vastaaminen edellyttää erityissääntelyä ja mihin olemassa olevaan tai valmisteltavaan lakiin turvakotitoiminta tai muu mahdollinen erityispalveluista tarvittava sääntely tulisi sijoittaa. Työryhmä on myös esittänyt, että lähisuhde- ja perheväkivaltakysymykset otetaan huomioon päihdehuoltolain uudistamisessa.

Lisäksi sosiaali- ja terveydenhuollon kansallisessa kehittämisohjelmassa (Kaste) vuosina 2012-2015 toteutetaan kehittämishankkeita palvelujen uudistamiseksi. Ohjelmakaudella sosiaali- ja terveydenhuollon kehittämishankkeisiin on varattu yhteensä 58 miljoonaa euroa valtionavustusta. Kaste-ohjelman yksi keskeinen tavoite on parantaa perheiden hyvinvointia ja sitä tukevia palveluita. Lähisuhde- ja perheväkivallan vähentäminen sekä sen uhriksi joutuneiden auttaminen sisältyvät näihin tavoitteisiin.

Perhesurmien ehkäisemisen näkökulmasta on meneillään useita selvityksiä. Osa selvityksistä kohdentuu nimenomaisesti tietyn tapauksen tutkintaan. Sosiaali- ja terveysministeriö on asettanut 10.9.2012 selvitysryhmän kuntien perhetyön, lastensuojelun toimintatapojen sekä lastensuojelulain toimivuuden kehittämisestä. Ryhmän yhtenä tavoitteena on löytää keinoja lasten ja perheiden palvelujen parantamiseen niin, että voitaisiin ennaltaehkäistä ja vähentää väkivallantekoja perheissä. Selvityksen perusteella työryhmä tekee toimenpide-ehdotuksia havaittujen ongelmien korjaamiseksi ja lainsäädännön muuttamiseksi. Työryhmän loppuraportti tulee luovuttaa maaliskuun 2013 loppuun mennessä ja väliraportti marraskuun 2012 loppuun mennessä.

Helsingissä 9 päivänä marraskuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Kirjallinen kysymys 606/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Jokamiehenoikeuteen perustuva marjanpoiminta on tapaoikeutta, jota tulee varjella ja pitää yllä. Tähän perustuu myös kaupallinen ja organisoitu poiminta, joka on sekä marjojen hyödyntämisen että poimijoiden kannalta hyväksi. Kuitenkin poiminnan väitetään saaneen piirteitä, jotka eivät kuulu perinteiseen marjanpoimintaan. Tämä koskee sekä poimimistapaa että kasvuston käsittelyä.

Syksyllä 2012 ympäristöministeriö on tiettävästi julkaisemassa uuden oppaan jokamiehen oikeuksista, johon kootaan tietoa oikeuksia koskevasta nykyisestä lainsäädännöstä. Parhaassakin tapauksessa lainsäädäntöön perustuva ohjeistus edellyttää rinnalleen myös ohjeistuksen noudattamisen seurantaa. Tämän käytännön ohjeistuksen kohteena tulisi olla ensisijaisesti keräystoiminnan järjestäjien toimintatapa.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo turvata jokamiehenoikeuteen perustuvan marjanpoiminnan käytännön ohjeistuksen niin, että eri kansalaisryhmien, yrittäjien ja kerääjien edut sovitetaan asianmukaisesti yhteen?

Helsingissä 14 päivänä elokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd
Sari Palm /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Marjastuksen ja muiden luonnontuotteiden keräämisoikeudesta on säädetty rikoslain 28 luvun jokamiehen oikeuksia koskevassa 1 §:ssä. Aiemmin tapaoikeuteen perustuva luonnontuotteiden keräämisoikeus kaikkiin tarkoituksiin, myös kaupallisiin on siten lainsäätäjän toimesta turvattu lailla. Laissa poiminnalle ei ole säädetty kansallisuuteen eikä toiminnan laajuuteen tai tarkoitukseen perustuvia rajoituksia. Koska laissa ei ole tarkempia ohjeita siitä, missä ja millä tavalla marjoja ja muita luonnontuotteita kerätään, on toiminnan ohjeistamisella tärkeä merkitys. Tämä koskee erityisesti ulkomaalaisia poimijoita, joilla ei ole paikallisten olojen tuntemusta. Ohjeistuksella pyritään mm. siihen, ettei kasvustoa vahingoiteta, marjoja poimita raakoina ja ettei olla liian lähellä pihapiirejä.

Ulkomaalaisten marjanpoimijoiden asemaa ja olosuhteita on selvitetty vuosien ajan useiden viranomaisten yhteistyönä. Sisäasianministeriö selvitti metsämarjanpoimijoiden asemaa poikkihallinnollisessa työryhmässä vuonna 2007 ja ulkoasianministeriö selvitti yhteistyössä työ- ja elinkeinoministeriön ja sisäasianministeriön kanssa ulkomaalaisten metsämarjanpoimijoiden asemaa vuonna 2011. Tutkimuksessa todettiin, että ulkomaalaisten marjanpoimijoiden aseman parantamiseksi ja samalla myös kaupallisen luonnonmarjaelinkeinon sosiaalisen hyväksynnän lisäämiseksi tarvitaan selkeämmin sovittuja pelinsääntöjä. Ympäristöministeriö selvitti jokamiehenoikeuksien toteutumista vuonna 2007 ja on julkaissut jokamiehenoikeuksia koskevia esitteitä useilla kielillä. Ympäristöministeriö julkaisee syksyllä erityisesti ammattilaisille ja järjestöille suunnatun julkaisun jokamiehenoikeuksista.

Jokamiehenoikeuteen perustuvan marjanpoiminnan yhteydessä tapahtuu toisinaan erilaisia rikkomuksia. Tällaisia ovat mm. laiton maastoliikenne, liikennesääntöjen rikkominen, roskaaminen ja kotirauhan suojan loukkaaminen. Marjanpoiminnasta ei saa aiheuttaa vahinkoa tai vähäistä suurempaa haittaa maanomistajalle. Jokamiehenoikeuksia on pidetty niin tärkeinä, että niitä on pyritty rajoittamaan mahdollisimman vähän lainsäädännöllisin keinoin. Jokamiehenoikeudet on keskeinen osa suomalaista historiallista perinnettä, joka korostaa jokaisen oikeutta ja vapautta nauttia vastuullisesti kansallisesta luonnostamme. Se syventää suomalaisten ympäristösuhdetta, edistää luontomatkailua ja luonnon virkistyskäyttöä ja parantaa elämänlaatua monin tavoin. Maamme vaihtelevien olosuhteiden vuoksi ylipäänsä olisi hyvin hankalaa säätää kaikkeen jokamiehenoikeudella tapahtuvaan toimintaan soveltuvaa yksityiskohtaista ja kattavaa lainsäädäntöä. Sen johdosta toimijoiden hyvät käytännöt ovat tärkeitä. Hyvistä käytännöistä voidaan esimerkkinä mainita Elintarviketeollisuusliitto ry:n 24.2.2012 julkaisemat ulkomaalaisia marjanpoimijoita Suomeen kutsuvien yritysten toimintatapaperiaatteet. Mainittuja periaatteita noudattamalla voidaan ennalta estää marjanpoimintaan liittyviä haittoja.

Ulkoministeriöllä on tehokkaat keinot valvoa viisumeiden myöntämistä ulkomaalaisille marjanpoimijoille. Samalla valvotaan vuosittain ennakko- ja jälkiselvitysten yhteydessä poimijoita kutsuvia yrityksiä. Tarkoituksena on varmistaa mahdollisimman hyvin olosuhteet, johon marjanpoimijat ovat tulossa. Viranomaiset seuraavat marjanpoimintaolosuhteita niin, että poimintaa koskevaa ohjeistusta voidaan jatkuvasti parantaa eri kansalaisryhmien, yrittäjien ja kerääjien etujen yhteensovittamiseksi.

Helsingissä 21 päivänä syyskuuta 2012

Ympäristöministeri Ville Niinistö

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 626/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Työturvallisuuskeskuksen vuonna 2010 julkistaman Työväkivallan riskiammatit -tutkimusraportin mukaan vartiointi- ja suojelualalla (25,6 %), terveyden- ja sairaanhoitoalalla (18,3 %) sekä sosiaalialalla (12,6 %) työskentelevät joutuvat eniten työväkivallan kohteeksi. Työväkivaltaa kokevat yleisimmin 25-44-vuotiaat työntekijät. Naiset (5,6 %) kokevat kaksi kertaa enemmän väkivaltaa työssään kuin miehet (2,5 %).

Työväkivallan ehkäisemiseksi riskityöpaikoilla on lisätty vartiointia, mutta tutkimusraportin tulosten perusteella tekniset toimenpiteet eivät näyttäisi yksin ratkaisevan ongelmaa. Turvallisuuden hallinta edellyttääkin entistä täsmällisempiä työväkivallan ennaltaehkäisytoimia, sillä työssä kohdattu väkivalta on erilaista eri ammattiryhmissä.

Väkivallan riskiammatit ovat pysyneet hyvin samantyyppisinä vuodesta 1999 lähtien. Silti lainsäädännön suomia mahdollisuuksia ei ole vielä riittävästi huomioitu esimerkiksi jälkihoidossa. Riskialojen vetovoimaisuuden säilyttämiseksi, mikä koskee muun muassa terveyden- ja sairaanhoitoalaa, olisi huolehdittava niin työntekijöiden sisäisestä kuin ulkoisestakin turvallisuudesta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä työväkivallan minimoimiseksi ja turvallisuuden hallinnan parantamiseksi riskityöammateissa?

Helsingissä 29 päivänä elokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Työntekijöitä työssä uhkaava asiakasväkivalta on lainsäädännössä otettu huomioon varsin kattavasti.

Työturvallisuuslain (738/2002) mukaan työnantajan keskeinen velvollisuus on työssä esiintyvien vaarojen järjestelmällinen selvittäminen ja arviointi sekä niiden poistaminen tai minimointi. Tähän riskien arviointiin kuuluvat olennaisena osana väkivallan uhasta aiheutuvat vaaratekijät sellaisilla työpaikoilla ja toimialoilla, joilla todennäköisesti voi esiintyä väkivaltaa tai väkivallan uhkaa. Lisäksi työturvallisuuslaissa on nimenomainen säännös väkivallan uhasta. Se edellyttää työnantajan järjestävän työt ja työolosuhteet siten, että väkivallan uhka ja väkivaltatilanteet ehkäistään mahdollisuuksien mukaan ennakolta.

Työpaikalla on lain mukaan oltava väkivallan torjumiseen tai rajoittamiseen tarvittavat asianmukaiset turvallisuusjärjestelyt ja -laitteet sekä mahdollisuus avun hälyttämiseen. Työnantajan tulee lisäksi laatia menettelytapaohjeet, joissa ennalta kiinnitetään huomiota uhkaavien tilanteiden hallintaan ja toimintatapoihin, joilla väkivaltatilanteen vaikutukset työntekijän turvallisuuteen voidaan torjua tai rajoittaa. Työntekijät on perehdytettävä ohjeisiin.

Työterveyshuoltolain (1383/2001) mukaan työterveyshuollon tehtäviin kuuluvat työn ja työolosuhteiden terveellisyyden ja turvallisuuden selvittäminen ja arviointi toistuvin työpaikkakäynnein ottaen huomioon mm. tapaturma- ja väkivaltavaara. Työterveyshuollon tehtäviin kuuluu myös toimenpide-ehdotusten tekeminen turvallisuuden parantamiseksi.

Tapaturmavakuutuslain (608/1948) mukaan työtapaturmana pidetään myös sellaista vammaa tai sairautta, joka työssä tai työstä johtuvissa olosuhteissa on aiheutunut työntekijälle pahoinpitelystä tai muusta toisen henkilön tahallisesta teosta.

Rikoslain muutoksella lieväkin pahoinpitely on saatettu virallisen syytteen alaiseksi tilanteessa, jossa teko on kohdistunut henkilöön hänen työtehtäviensä vuoksi, eikä rikoksentekijä kuulu työpaikan henkilöstöön.

Sosiaali- ja terveysministeriön yhteydessä toimiva kolmikantainen Työturvallisuussäännöksiä valmisteleva neuvottelukunta on jatkuvasti arvioinut työturvallisuuslain säännösten toimivuutta ja ajantasaisuutta. Neuvottelukunnan selvityksissä on todettu, että toimialat, joissa on keskimääräistä korkeampi todennäköisyys kokea väkivallan uhkaa, ovat seuraavat: turvallisuustoimialat, terveydenhuoltoalan potilastyö, sosiaali- ja työvoima-alan asiakastyö, hotelli- ja ravintola-ala, kuljetusala sekä kaupan ala. Riskiä lisääviksi työn piirteiksi tunnistettiin erityisesti yksintyöskentely varsinkin ilta- ja yöaikaan tiloissa, joihin on avoin pääsy, työpaikan sijainti väkivalta- ja rikosprofiililtaan riskialttiilla alueella, työskentely päihtyneiden tai väkivaltaisten asiakkaiden sekä heidän saattajiensa kanssa, rahan tai arvokkaan omaisuuden käsittely tai vartioinnin, asiakkaan etuisuuksien tai oikeuksien valmistelu, käsittely ja päätöksenteko sekä yksikön itsemääräämisoikeuden rajoittaminen. Johtopäätöksenä oli, että väkivallan uhkaa esiintyy erityisesti tilanteessa, joissa työskentely riskialttiilla toimialalla yhdistyy sellaiseen työhön, jonka piirteenä on ilmeinen väkivallan uhka.

Neuvottelukunta katsoi myös, että voimassa olevien työturvallisuuslain säännösten toimeenpanossa työpaikoilla on tehostamistarvetta. Tämän seurauksena toteutettiin vuonna 2010 sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston ja työmarkkinaosapuolten yhdessä organisoima työpaikoille suunnattu alueellinen koulutuskierros. Sen tarkoituksena oli lisätä työpaikkojen tietoa voimassa olevan lainsäädännön sisällöstä ja sen tehokkaasta täytäntöönpanosta. Tarkoituksena oli myös hyvien käytäntöjen levittäminen työpaikoille. Seminaarikiertue tavoitti lähes 900 henkilöä eri puolilla maata.

Sittemmin neuvottelukunnassa on koottu yhteen seminaarikierroksen anti ja edelleen arvioitu säännösten riittävyyttä, toimivuutta ja toteutumista käytännössä. Selvittelyjen kohteena on ollut muun muassa se, olisiko tarpeellista täydentää työturvallisuuslain väkivallan uhkaa koskevaa säännöstä valtioneuvoston asetuksella, mihin laki antaa valtuutuksen. Toistaiseksi on katsottu, että työturvallisuuslaki on ajantasainen ja tavoitteena pikemmin on sen vaatimusten oikea ja tehokas toteuttaminen työpaikoilla ohjeistuksen ja työsuojeluvalvonnan keinoin. Kolmikantaista yhteisymmärrystä asetuksella säätämisestä ei ole.

Työsuojelun valvonnassa on myös kiinnitetty erityistä huomiota väkivallan uhkaan työpaikoilla. Työsuojelun vastuualueiden runkosuunnitelman 2012-2015 mukaan valvontaa suunnataan muun muassa työn haitallisen kuormituksen vähentämiseen. Valvonnan kohteeksi valitaan niiden toimialojen työpaikat, joilla esiintyy haitallista psykososiaalista kuormitusta, muun muassa asiakasväkivallan uhkaa tai haitallista häirintää ja epäasiallista kohtelua.

Sosiaali- ja terveysministeriö on laatinut valvonnan yhtenäistämiseksi aluehallintovirastojen työsuojelun vastuualueille valvontaohjeen "Fyysisen väkivallan ja sen uhan valvonta" (Työsuojeluvalvonnan ohjeita 2/2010). Ohjeet ovat kaikkien nähtävissä työsuojeluhallinnon internet sivuilla.

Sosiaali- ja terveysministeriössä on meneillään sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeutta ja sen rajoittamista koskevan lainsäädännön uudistamishanke. Uudistamiseen sisällytetään pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman mukaisesti sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön työturvallisuuden vaatimukset.

Sosiaali- ja terveysministeriössä järjestetään syyskuussa laaja keskustelutilaisuus, jossa käsitellään terveydenhuoltoalan työtehtävissä esiintyvää väkivaltaa ja väkivaltatilanteiden ennakointia ja etsitään ratkaisumalleja, joilla uhkatilanteita voidaan hallita ja vähentää. Tilaisuuteen osallistuu edustava joukko terveydenhuoltoalan turvallisuudesta käytännössä vastaavia henkilöitä, työsuojeluvaltuutettuja sekä työsuojeluhallinnon edustajia eri puolilta maata. Tilaisuudessa kootaan aineisto, jonka perusteella arvioidaan mahdollisuudet ja keinot, joilla voidaan lisätä terveydenhuoltoalan sekä samalla muiden muidenkin väkivallan uhan riskialojen työntekijöiden turvallisuutta.

Helsingissä 18 päivänä syyskuuta 2012

Sosiaali- ja terveysministeri Paula Risikko

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 600/2012 vp

Eduskunnan puhemiehelle

Pelastakaa Lapset ry:n julkaiseman kansainvälisen raportin mukaan lasten hyvinvointi on kääntynyt Suomessa laskuun. Edellisessä lasten hyvinvointivertailussa Suomi sijoittui toiseksi, kun tällä kertaa Suomi oli pudonnut sijalle 14. Kehityksen indeksissä lasten hyvinvointia oli mitattu mm. lapsikuolleisuutta, lasten aliravitsemusta ja koulunkäyntiä vertaamalla.

Tilastollinen sijoittuminen hyvinvointimittausten kärkipäähän ei ole itsetarkoitus, mutta Suomen sijoituksen heikkenemisen arvioinnissa olennaista on se, ovatko jotkin osatekijät kääntyneet pysyvästi huonolle kehitysuralle.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus arvioi suomalaisten lasten hyvinvoinnin kehittymistä ja olisiko hallituksen mielestä syytä ryhtyä joihinkin erityisiin korjaaviin toimenpiteisiin lastemme hyvinvoinnin tulevaisuuden turvaamiseksi?

Helsingissä 3 päivänä elokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus

Eduskunnan puhemiehelle

Lasten hyvinvointi on moniulotteinen kokonaisuus, joka muodostuu useasta tekijästä. Suomalaisten lasten hyvinvointia on jo vuosia seurattu niin kansainvälisesti kuin kansallisestikin.

Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälinen järjestö aloitti lasten hyvinvointia kuvaavien raporttien julkaisemisen vuonna 2008 erityisesti nk. vuosituhattavoitteiden seuraamiseksi. Seurantavälineeksi muodostettiin lapsen kehitystä kuvaava indeksi, joka koostuu kolmesta indikaattorista: alle 5-vuotiaiden kuolleisuus, alipainoisten alle 5-vuotiaiden osuus (mukana aliravitsemus) ja peruskouluikäisten osuus, jotka eivät ole koulussa. Indeksin vaihteluväli on 0-100; tulos on sitä parempi, mitä matalampi luku on. Tiedot on koottu 141 maan osalta YK:lta ja Maailmanpankilta ja raportoitu täsmällisten tietojen puuttumisen vuoksi viisivuotisjaksoittain, viimeksi vuosilta 2005-2010. Kaikilla kehittyneillä mailla tulos on lähellä ykköstä. Suomen tulos kolmena raportoituna ajanjaksona on vaihdellut 0,53 ja 1,37 välillä kuten muillakin kehittyneillä länsimailla. Alle 5-vuotiaiden kuolleisuus on Suomessa maailman alhaisimpia, lähes kaikki lapset käyvät koulua eikä aliravitsemusta käytännössä esiinny. Suomi sijoittuu tämänkaltaisissa globaaleissa seurannoissa maailman hyväosaisten maiden ehdottomaan kärkeen. Raportti ei kuitenkaan anna riittävää kuvaa suomalaisten lasten hyvinvoinnista.

Lapsiperheiden tuloerojen kasvu ja sosioekonomiset terveyserot ovat vähentäneet lapsiperheiden hyvinvointia 2000-luvulla. Hallitus on käynnistänyt useita toimenpiteitä em. kehityskulun korjaamiseksi. Ylimääräisellä indeksikorotuksella kompensoidaan arvonlisäverokannan korotuksen vaikutuksia pienituloisten ostovoimaan. Perheiden toimeentulon parantamiseksi työmarkkinatuen tarveharkinta poistetaan puolison tulojen osalta. Perusturvaan on tehty useita korotuksia vuonna 2012 tehtyjen lakimuutosten perusteella. Niihin kuuluvat työttömän perusturvan 100 euron tasokorotus ja toimeentulotuen perusosan korotus kuudella prosentilla. Lisäksi hallitus korotti yksinhuoltajien toimeentulotuen perusosaa 85 eurolla tuen kasvaessa lapsiluvun mukaan.

Suuri enemmistö suomalaisista lapsista voi useiden tutkimusten mukaan 2010-luvulla hyvin. Vähemmistöllä (noin 15-20 %) on psykososiaalisia ja mielenterveyden oireita. Pieni osuus (noin 5-10 %) lapsista ja nuorista voi erittäin huonosti. Heillä ongelmat kasautuvat ja vaikeutuvat. Kyse on yleensä vanhempien vaikeuksista kuten päihteiden väärinkäytöstä, mielenterveyden ongelmista ja väkivallan käytöstä. Myös huonosti tunnistetut ja hoitamattomat lapsen vaikeudet voivat johtaa negatiiviseen kierteeseen. Lisääntyvää huolta aiheuttavat lasten ja lapsiperheiden terveys- ja hyvinvointierot sekä huostaan otettujen ja kodin ulkopuolelle sijoitettujen lasten määrän lisääntyminen samoin kuin nuorten syrjäytyminen. Lasten terveyttä vaarantavat myös lisääntyvä ylipaino ja lihavuus, liikunnan vähäisyys, puutteet ruokavaliossa ja humalahakuinen alkoholin käyttö.

Sosiaali- ja terveysministeriössä ja sen hallinnonalalla on tehty paljon työtä lasten hyvinvoinnin parantamiseksi, kuten ehkäisevää toimintaa ja syrjäytymisen ehkäisyä tehostava lainsäädäntö (lastensuojelulaki, terveydenhuoltolaki, uudisteilla oleva sosiaalihuoltolaki) sekä palveluiden ja niiden seurannan kehittäminen. Lisäksi on tehostettu ehkäisevien terveyspalveluiden valvontaa uusien valvontaohjelmien avulla. Lasten ja perheiden hyvinvointiin vaikuttavia yhteiskuntapoliittisia toimenpiteitä ovat esimerkiksi viime vuosina tehdyt alkoholin hinnankorotukset ja eräiden perhepoliittisten etuuksien parantaminen. Hallitus on käynnistänyt myös syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän poikkihallinnollisen toimenpideohjelman. Lasten, nuorten ja perheiden palvelujen uudistamista kokonaisuutena jatketaan osana sosiaali- ja terveydenhuollon kansallista kehittämisohjelmaa (Kaste) myös seuraavalla toimikaudella 2012-2015. Painopistettä siirretään ongelmien hoidosta fyysisen, henkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin aktiiviseen edistämiseen ja ongelmien ehkäisemiseen. Lasten, nuorten ja lapsiperheiden osaohjelmassa laajennetaan perhekeskustoimintaa ja kehitetään oppilas- ja opiskelijahuoltoa sekä lastensuojelua. Tärkeitä periaatteita palveluja uudistettaessa ovat monialainen ja poikkihallinnollinen toiminta sekä erityispalvelujen tuen vieminen peruspalvelujen tueksi lasten kehitysympäristöihin.

Vanhemmat ja koti ovat lapsen tärkein kehitysympäristö. Esimerkkeinä vanhempia tukevista palvelujärjestelmän toimenpiteistä ovat neuvoloissa sekä kouluterveydenhuollossa vuodesta 2011 järjestetyt nk. laajat terveystarkastukset. Niissä tarkastellaan aina myös vanhempien hyvinvointia ja elämäntilannetta ja järjestetään tarvittavaa moniammatillista apua. Nämä seitsemän tarkastusta tavoittavat vuosittain noin 420 000 lasta ja heidän vanhempansa. Toiseksi, kunnissa levitetään Toimiva lapsi ja perhe -hankkeessa (Terveyden ja hyvinvoinnin laitos) kehitettyjä vaikuttavia menetelmiä ylisukupolvisten ongelmien ehkäisemiseksi tukemaan lapsia, joiden perheessä on vakava fyysinen sairaus, mielenterveys- ja/tai päihdeongelma tai taloudellisia vaikeuksia.

Varsin kattavan kuvan lasten terveyden ja hyvinvoinnin parantamiseksi tehdystä laaja-alaisesta ja runsaasta työstä ja sen tuloksista saa lähiaikoina ilmestyvästä Terveys 2015 -kansanterveysohjelman väliraportista (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2012:4). Välttämätöntä yhteistyötä lasten hyvinvoinnin edistämiseksi on tiivistetty eri hallinnonalojen, elinkeinoelämän ja järjestöjen kesken. Kuntien terveyden ja hyvinvoinnin edistämistyö on niin ikään parantunut.

Valtiovallan on oltava valppaana ja toimittava aktiivisesti perheiden ja lasten hyvinvoinnin vahvistamiseksi. Perheiden hyvinvoinnin tukemiseksi yhtenä toimenpiteenä toteutetaan myös asumistukiuudistus.

Helsingissä 27 päivänä elokuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

 ---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suullinen kyselytunti

67. TORSTAINA 14. KESÄKUUTA 2012 kello 16.00

N:o 75) Subutexin väärinkäytön ehkäiseminen, Jouko Jääskeläinen/kd:

Arvoisa herra puhemies! Vuonna 2010 Subutexin päihdekäytön vuoksi hoitoon hakeutui 32 prosenttia eli kolmannes koko asiakaskunnasta. Osuus päähuumeena kasvoi voimakkaimmin 2000-luvulla ja kasvaa yhä. Suomelle erityinen piirre on Subutexin keskeinen asema pistoskäytössä. Myös huumausainekuolematilastoissa näiden löydösten määrä kasvaa vuosittain. Vuonna 2000 siihen kuoli 10 henkeä ja vuonna 2009 jo 110 henkeä. Subutexin ja metadonin aiheuttamat myrkytyskuolemat muodostivat yhdessä noin puolet kaikista huumemyrkytyskuolemista kyseisenä vuonna. Kysyisinkin: mihin toimenpiteisiin ministeri aikoo ryhtyä ehkäistäkseen mainitun, aikaisemmin korvaushoitolääkkeenä tunnetun aineen väärinkäytön huumeena ja muutenkin puuttuakseen tämän erittäin vaaralliseksi osoittautuneen huumeen käyttöön?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson:

Arvoisa puhemies! Tämä vakava ongelma on kyllä havaittu ja siihen puuttumista esimerkiksi lainsäädännön muuttumisen kautta on kyllä pohdittu. Meillä on nyt valtioneuvoston käsittelyyn tulossa valtakunnallinen huumeohjelma, ja siinä on monia sellaisia toimenpide-ehdotuksia, joilla, jos ne hyväksytään, saadaan kyllä parannusta aikaan.
Mutta kyse ei ole ainoastaan siitä, että meillä on yhden tai kahden huumeen käytön kohdalla kärjistyneitä ongelmia. Kyllä tämä on laajempi ongelma, minkä takia ylipäänsä ihmiset päätyvät huumeita käyttämään. Tässä äsken kuultiin esimerkiksi nuorten syrjäytymisen ehkäisystä koulumaailmassa. Pitäisi katsoa myöskin pidemmälle niitä kaaria, katsoa mistä ne alkujuuret juontavat ja sitten myöskin se, millä tavalla meillä huumeriippuvaisia hoidetaan. Tänä päivänä me olemme painottaneet paljon avohuoltoon. Esimerkiksi tämä Subutex-ongelma liittyy juuri siihen. Tämmöisenä kotiannoksenahan voidaan antaa kahdeksan annosta kerralla, ja jos niistä osa sitten päätyy katukauppaan, sitä on hyvin vaikea kontrolloida. Toisaalta myöskin rajojen takaa tulee meille tätä kyseistä huumetta, ja se on sitten toisaalta poliisin ja valvonnan asia, millä tavalla siihen pystytään puuttumaan.

Jouko Jääskeläinen/kd:

Arvoisa puhemies! Valtiollehan aiheutuu huomattavasti kulua huumeista. Vuonna 2009 oli 128 miljoonaa, joista suurin osa, lähes 70 miljoonaa, turvallisuuden ylläpidosta aiheutuvia kuluja. Viime aikoina esimerkiksi Oulusta on lehdistön kautta varsin luotettavaa tietoa tullut, huolestuneita viestejä nimenomaan tämän aineen väärinkäytösten lisääntymisestä. Kun tulee tilanteita, jossa jollakin paikkakunnalla joku ongelma kärjistyy, onko hallituksella mahdollisuuksia osoittaa toimenpiteitä, että tällainen ongelmatilanne voitaisiin erityistoimenpitein saattaa pian pois ja ihmisten kokema turvallisuuden tunne palauttaa?

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson:

Arvoisa puhemies! Tätä Oulun tilannetta tutkitaan, ja on syytä pureutua siihen, ovatko tilastollisesti myöskin ne uutiset, jotka nyt tällä hetkellä ovat tulleet esille, ainoastaan Oulun ongelma vai onko kyseessä laajempikin suomalainen ongelma. Soitin itse Stop Huumeille ry:hyn tänään vähän ennen kyselytuntia ja pyrin selvittämään sitä kautta, millä tavalla meillä tänä päivänä ylipäänsä korvaushoito koetaan huumeidenkäyttäjien keskuudessa. Sieltä nousi kyllä hälyttävä viesti. He totesivat, että kun meillä painotetaan avohoitoon niin voimallisesti, niin jopa sellaisille, jotka haluaisivat päästä irti siitä huumeesta kokonaan, tarjotaan korvaushoitoa.
Meiltä puuttuu nyt tämä laaja-alaisuus tässä huumeongelman hoidossa eli se, että meillä olisi myöskin sellaisia hoitovaihtoehtoja tarjota, joissa otetaan laajemmin tämä kyseisen käyttäjän tilanne huomioon, jolloin pyrittäisiin myöskin antamaan sellaista tukea, jolla päästäisiin kokonaan irti kyseisestä huumeesta ja muista huumeista.

Puhemies Eero Heinäluoma:

Kysymys on loppuun käsitelty.

----------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 412/2012 vp

Kuntaliitosten vaikutus kuntien kielikysymyksiin
 

Eduskunnan puhemiehelle

Kuntaliitokset aiheuttavat kunnissa muutospaineita myös kielilain osalta. Uuteen tilanteeseen siirtyminen voi aiheuttaa huolta siitä, kuinka paljon rakenteellisia uudistuksia ja kustannuksia kielimuutoksista aiheutuu kunnille.

Vaikka kunta muuten olisi yksikielinen, se voi olla jäsenenä kuntayhtymässä vapaaehtoiselta pohjalta, kuten Lohja, joka on tällä hetkellä ainoa kunnanvaltuuston esityksestä valtioneuvoston asetuksella säädetty kaksikielinen kunta Suomessa. On myös tilanteita, joissa kunta ei ole halukas uudistukseen. Näin voi olla tilanteessa, jossa tavoitellussa viiden kunnan yhteenliittymässä vain yksi kunnista on kaksikielinen ja loput yksikielisiä.

Kielikiistoja voitaisiin välttää säätämällä kunnan osittaisesta kaksikielisyydestä. Tällöin säilytettäisiin ruotsinkielisten oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään ja toisaalta myös vapautettaisiin yksikieliset kunnat kaksikielisyyden velvoitteesta kuntia yhdistettäessä. Siten kokonaan suomenkielisillä alueilla ei olisi velvoitetta muuttaa koko kunnan rakenteita ja käytäntöjä ruotsinkielisiksi. Jokin uuden kunnan alue taas voisi säilyä kokonaan ruotsinkielisenä (esim. Pohjanmaalla) uuden kunnan suomenkielisestä enemmistöstä huolimatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä välttääkseen kuntaliitoksista aiheutuvat kielikiistat?

Helsingissä 16 päivänä toukokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitusohjelmassa on sovittu, että kunta- ja palvelurakenteen uudistamisessa otetaan huomioon alueiden erilaisuus, kuten kasvukeskusten erityispiirteet, harva asutus, pitkät etäisyydet, saaristoisuus ja kielelliset olosuhteet. Hallitusohjelmassa todetaan myös, että suomen- ja ruotsinkielisen väestön mahdollisuudet saada palveluja omalla kielellään yhtäläisin perustein koko maassa hallinto- ja aluerajoja muutettaessa turvataan ja että palvelujen saatavuutta myös saamen kielellä turvataan.

Kielellisten perusoikeuksien turvaaminen on perustuslain 17 §:n mukainen velvoite. Lisäksi julkisella vallalla, eli valtiolla ja jokaisella kunnalla, on perustuslain 22 §:n mukainen perusoikeuksien edistämisvelvoite. Näiden velvoitteiden täyttämiseksi hallitus tutkii useita eri vaihtoehtoja niiden lausuntojen pohjalta, joita kunnat ovat jättäneet kuntarakennetyöryhmän raportista. Myös kyseinen raportti korostaa voimakkaasti kielellisten perusoikeuksien toteutumista kuntarakenneuudistuksessa.

Suomea, ruotsia ja saamea puhuvien henkilöiden kielellisten perusoikeuksien edistäminen on yksi kuntarakenneuudistuksen tarkoituksista. Tulevat kuntarakenteeseen liittyvät ratkaisut laaditaan niin, että kansalaisille ei pitäisi syntyä tarvetta olla huolissaan kielellisten oikeuksiensa suhteen taikka kiistellä kyseisten oikeuksien sisällöstä tai soveltamisesta. Myös yksikielisten kuntien muuttumista kaksikielisiksi ja sen muutoksen seurauksia käsitellään tämän prosessin yhteydessä. Valmisteltavaan lainsäädäntöön tulee myös sisältymään säännösehdotuksia tarpeellisista oikeusturvakeinoista, joita kansalaiset voivat käyttää tilanteissa, jotka heidän mielestään johtavat lainvastaisiin seurauksiin.

Helsingissä 7 päivänä kesäkuuta 2012

Oikeusministeri Anna-Maja Henriksson
 

---------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 378/2012 vp


Työelämään palaavan taloudellisen turvan takaaminen
 

Eduskunnan puhemiehelle
 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysseurantatutkimuksen mukaan äidin koulutustasolla havaittiin selkeä yhteys toimeentulo-ongelmiin ja lapsen hyvinvointiin. Erot olivat suurempia neuvolaikäisten lasten perheissä kuin kouluikäisten perheissä. Lapsiköyhyys oli yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, joissa lapset ovat alle 3-vuotiaita. Riittävän ammattitaidon puuttuessa on olemassa selkeä lisäkoulutuksen tarve, käytännössä usein osa-aikaisesti perheen tilanteet huomioon ottaen.

Hallituksessa on nostettu esille kysymys työmarkkinoilta syrjäytymisestä ja eräistä sosiaalisen ja taloudellisen tuen muodoista. On esitetty mm. että kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään tulee edistää yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki.

Työttömyysturva ja kotihoidon tuki sekä eräät muut tukimuodot ovat välttämättömiä perheiden hyvinvoinnille. Nykyisessä järjestelmässä etuudet kuitenkin usein kumoavat toisensa, joten työelämävalmiuksien parantaminen saattaa leikata elämiselle välttämättömiä tukia. Helpoin tapa edistää työelämään palaamista olisi mahdollistaa muutaman kuukauden tai esim. puolen vuoden aika ennen työelämään siirtymistä siten, että kotihoidon tuki ja vastaavat etuudet säilyisivät työelämävalmennuksesta ja siihen mahdollisesti liittyvästä korvauksesta riippumatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mitä hallitus aikoo tehdä työelämään palaamisen helpottamiseksi ja työharjoittelun mahdollistamiseksi ilman, että toimeentulon kannalta välttämättömiä tukia heikennetään?

Helsingissä 9 päivänä toukokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd
Leena Rauhala /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Hallitusohjelman mukaisesti kotihoidon tukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään edistetään yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki, joiden saantiedellytykset ja muut ehdot selvitetään ja ratkaistaan vuoden 2012 loppuun mennessä. Samalla valmistellaan toimenpidekokonaisuus, joka edesauttaa mahdollisuuksia osa-aikatyön tekemiseen ja lisää hoitojärjestelmän joustavuutta. Tähän liittyen selvitetään myös tarpeita ja -mahdollisuuksia kehittää perheiden taloudellisia tukia työllistymisen edistämiseksi.

Hallitus on rakennepoliittisessa kannanotossaan maaliskuussa 2012 esittänyt sosiaaliturvaan muutoksia, joiden tarkoituksena on purkaa rakennetyöttömyyttä luomalla uusia kannustimia työn vastaanottamiseen. Hallitus toteuttaa pitkäaikaistyöttömien aktivoinnissa hallitusohjelman mukaisen kokeilun, jossa päävastuu aktivoinnista siirtyy kunnalle. Kokeilun yhteydessä toteutetaan myös nk. työllistymisbonuskokeilu, jossa pitkäaikaistyötön saa työllistymisen jälkeen pitää yhden kuukauden ajan työmarkkinatuen. Lisäksi asumistuen tarkistusjaksoa pidennetään kokeiluluonteisesti kuuteen kuukauteen. Nämä toimenpiteet lisäväät sosiaaliturvan kannustavuutta, ja niiden vaikutukset arvioidaan hallituskauden lopulla.

Pitkäaikaistyöttömien kannustimia osallistua aktiivitoimiin lisätään säätämällä aktiiviajan korotusosat etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa. Keikkatöiden vastaanottamiseen liittyvien byrokratialoukkujen purkamiseksi selvitetään mahdollisuus ottaa käyttöön nk. työttömän verokortti.Sosiaali- ja terveysministeriössä on valmisteilla budjettilakina hallituksen esitys työttömyysturvalain muutokseksi. Tähän esitykseen sisältyvät työttömyysturvaa koskevien muutosten lisäksi, myös tarvittavat toimeentulotukilain ja asumistukilain muutokset. Niillä työttömyysturvan korotusosa ns. aktiivilisä muutetaan etuoikeutetuksi tuloksi toimeentulotuessa ja asumistuessa pitkäaikaistyöttömän työllistyessä sovellettua asumistuen tarkistamisen lykkäystä pidennetään 3 kuukaudesta kuuteen kuukauteen.

Helsingissä 31 päivänä toukokuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
 

KIRJALLINEN KYSYMYS
 

Kuntaliitosten vaikutus kuntien kielikysymyksiin

Eduskunnan puhemiehelle

Kuntaliitokset aiheuttavat kunnissa muutospaineita myös kielilain osalta. Uuteen tilanteeseen siirtyminen voi aiheuttaa huolta siitä, kuinka paljon rakenteellisia uudistuksia ja kustannuksia kielimuutoksista aiheutuu kunnille.

Vaikka kunta muuten olisi yksikielinen, se voi olla jäsenenä kuntayhtymässä vapaaehtoiselta pohjalta, kuten Lohja, joka on tällä hetkellä ainoa kunnanvaltuuston esityksestä valtioneuvoston asetuksella säädetty kaksikielinen kunta Suomessa. On myös tilanteita, joissa kunta ei ole halukas uudistukseen. Näin voi olla tilanteessa, jossa tavoitellussa viiden kunnan yhteenliittymässä vain yksi kunnista on kaksikielinen ja loput yksikielisiä.

Kielikiistoja voitaisiin välttää säätämällä kunnan osittaisesta kaksikielisyydestä. Tällöin säilytettäisiin ruotsinkielisten oikeus saada palveluja omalla äidinkielellään ja toisaalta myös vapautettaisiin yksikieliset kunnat kaksikielisyyden velvoitteesta kuntia yhdistettäessä. Siten kokonaan suomenkielisillä alueilla ei olisi velvoitetta muuttaa koko kunnan rakenteita ja käytäntöjä ruotsinkielisiksi. Jokin uuden kunnan alue taas voisi säilyä kokonaan ruotsinkielisenä (esim. Pohjanmaalla) uuden kunnan suomenkielisestä enemmistöstä huolimatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus aikoo ryhtyä välttääkseen kuntaliitoksista aiheutuvat kielikiistat?

Helsingissä 16. päivänä toukokuuta 2012
 

Jouko Jääskeläinen/kd
 

KIRJALLINEN KYSYMYS

Työelämään palaavan taloudellisen turvan takaaminen

Eduskunnan puhemiehelle
 

Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) terveysseurantatutkimuksen mukaan äidin koulutustasolla havaittiin selkeä yhteys toimeentulo-ongelmiin ja lapsen hyvinvointiin. Erot olivat suurempia neuvolaikäisten lasten perheissä kuin kouluikäisten perheissä. Lapsiköyhyys oli yleisintä yksinhuoltajaperheissä sekä perheissä, jossa lapset ovat alle 3-vuotiaita. Riittävän ammattitaidon puuttuessa on olemassa selkeä lisäkoulutuksen tarve, käytännössä usein osa-aikaisesti perheen tilanteet huomioon ottaen.

Hallituksessa on nostettu esille kysymys työmarkkinoilta syrjäytymisestä ja eräistä sosiaalisen ja taloudellisen tuen muodoista. On esitetty mm., että kotihoidontukea saavien henkilöiden asteittaista siirtymistä työelämään tulee edistää yhdistämällä varhaiskasvatuspalvelut ja taloudellinen tuki.

Työttömyysturva ja kotihoidontuki sekä eräät muut tukimuodot ovat välttämättömiä perheiden hyvinvoinnille. Nykyisessä järjestelmässä etuudet kuitenkin usein kumoavat toisensa, joten työelämävalmiuksien parantaminen saattaa leikata elämiselle välttämättömiä tukia. Helpoin tapa edistää työelämään palaamista olisi mahdollistaa muutaman kuukauden tai esim. puolen vuoden aika ennen työelämään siirtymistä siten, että kotihoidon tuki ja vastaavat etuudet säilyisivät työelämävalmennuksesta ja siihen mahdollisesti liittyvästä korvauksesta riippumatta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten hallitus aikoo tehdä työelämään palaamisen helpottamiseksi ja työharjoittelun mahdollistamiseksi ilman että toimeentulon kannalta välttämättömiä tukia heikennetään?

Helsingissä 9. päivänä toukokuuta 2012

Jouko Jääskeläinen/kd Leena Rauhala/kd
 

 

Kristillisdemokraattien ryhmäpuheenvuoro valtiontalouden vuosien 2013–2016 kehyskeskustelussa 11.4.2012, kansanedustaja Jouko Jääskeläinen

Kehysratkaisu sosiaalisesti oikeudenmukainen ja kasvua tukeva

Vaikeina taloudellisina aikoina hallitukselta odotetaan päätöksiä, jotka turvaavat oikeudenmukaisuuden toteutumisen ja antavat edellytyksiä talouskasvulle. Näihin odotuksiin on hallitus kehysratkaisullaan nyt vastannut.

Kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä pitää saavutettua neuvottelutulosta tyydyttävänä ja uskoo, että saavutettu ratkaisu vahvistaa edellytyksiä huolehtia heikoista samalla kun se kannustaa elinkeinoelämää. Kristillisdemokraatit on korostanut pk-yritysten kasvun ja työllistymisen edellytysten parantamista hallituksen kiireellisenä tehtävänä. Kasvun tukemiseksi hallitus ottaakin vuonna 2013 käyttöön verokannusteita. Nämä ovat tavoitteidemme mukaista politiikkaa.

Perhepolitiikalla kestävyysvajetta vastaan

70-luvun taitteessa tehdyillä väestöpoliittisilla ratkaisuilla on saatu aikaan se, että syntyneet ikäluokat ovat pitkään olleet liian pieniä. Tarvitsisimme enemmän työn tekijöitä ja palveluiden tuottajia, eli lähimmäisiä niille, jotka hoivaa ja tukea tarvitsevat. Nyt kamppailemme kuntaremontin ja kymmenen miljardin kestävyysvajeen kanssa.

Taloutemme ongelma ei ole siinä, että kansainväliset pankit kiirehtisivät sulkemaan oviaan, kun suomalainen lainanhakija näkyy kadun päässä. Tästä tilanteesta ei oltu kaukana aikanaan 1990-luvun alussa. Suomalaisen talouspolitiikan keskeinen haaste on nyt pitkän tähtäimen kestävyysvaje. Rahoituksemme laadun arvioijat eivät epäile suomalaista sisua, vaan rakenteittamme tilaa kymmenen vuoden päästä. Väestörakenteemme muuttuu viidessätoista ja jo kymmenessäkin vuodessa niin paljon, että tekeviä käsiä ja jalkoja ei ole tarpeeksi suhteessa hoidon ja hoivan tarpeeseen ja terveeseen tuotantotoimintaan.

KD ryhmä muistuttaa, että talouspolitiikan keskeinen haaste on terve ja riittävä työvoiman tarjonta sekä innostaminen yritteliäisyyteen ja tulevaisuuden rakentamiseen. Silloin kun on kyse kestävyysvajeesta, ei perhepolitiikasta pidä tinkiä. On aika vahvistaa perheitä, joissa tulevaisuuden tekijät kasvavat. Kotihoidon tuen leikkaajia ei löytynyt, vaikka niitä oppositiokin kovasti etsi. Hyvä näin. Päätös oli koko hallituksen ja siitä kiitos. Eikä ole paha asia, että perheiden asiassa selkeä käytännön järjen ääni kuului hallitusperheen pienimmältä.

Hallituksella hyvä yhteistyö

Helmikuussa arvioimme, että hallitus todennäköisesti tulee nostamaan veroja enemmän kuin mitä se voi leikata. Kaikki joutuvat joustamaan tavoitteistaan. Joudumme koskemaan arvonlisäveroon, joudumme koskemaan palkkaverotukseen, ja sopeutukset eivät ole viisi miljardia, vaan vähemmän. Pitää laskea, mikä kokonaisuus tuottaa parhaan tuloksen kansantalouden kannalta. Aika tavalla näin on tapahtunut. Kokonaisuuden harkinnasta ja tilanteen vaatimasta joustosta hallitus ja sen puolueet ansaitsevat kiitoksen.

Lisämääräraha nuorisotakuuseen toteuttaa hallituksen syrjäytymistä ehkäisevää ja työllisyysastetta parantavaa linjaa, mistä kristillisdemokraatteina olemme tyytyväisiä. Kasvuun tähtäävät toimenpiteet näemme välttämättöminä työllisyyden parantamiseksi. Hyvin tarpeellisena näemme myös poliisivoimille suunnatut lisämäärärahat, joilla turvataan poliisivoimien resurssit pidemmällä aikavälillä.

Valtionvelan BKT-suhde laskuun

Kehysratkaisu on linjassa hallituksen vahvan tahtotilan kanssa taittaa velkaantumisaste laskuun. Tasapainottamistoimien seurauksena – edellyttäen myös vakaata talouskehitystä - valtiontalouden alijäämä supistuu vuoden 2012 tasosta 7,5 mrd eurosta 2,6 mrd euroon vuonna 2016. Nyt esitettävät tasapainottamistoimet ovat maltillisia ja siten omalta osaltaan turvaavat riittävän talouden dynamiikan säilyttämisen. Erittäin tärkeää on se, että osaltaan myös tämän ratkaisun avulla pystymme säilyttämään parhaan mahdollisen luottoluokitusluokan.

Hallitus päätti 22.maaliskuuta vuoden 2015 tasolla laskettuna nettomääräisistä 1,2 mrd. euron menosäästöistä sekä 1,2 mrd. euron veronkorotuksista. Tämä vastaa hallituksen tavoitetta tasapainottamistoimien jakamisesta tasan menosäästöjen ja veronkorotusten suhteen, vaikka me emme olisi pitäneet pahana myöskään lievää verojen korostumista kokonaisratkaisussa.

Valtiontalouden menot ovat kehyspäätöksen mukaan hintakorjattuna 42 mrd euroa vaalikauden lopussa vuonna 2015. Kehyksen ulkopuoliset menot eli työttömyysturvamenot ja asumistuki, valtionvelan korkomenot, arvonlisäveromenot, finanssisijoitukset sekä ulkopuolisen rahoitusosuuden välittäminen ovat 11,7 mrd. euron kokonaisuus. Sitä nostavat miljardilla eurolla mm. finanssisijoitukset viennin jälleenrahoitukseen.

Menot kasvavat nimellisesti noin 1 % vuosittain ja reaalisesti ne laskevat noin 1 % vuodessa, kiitos hallituksen menosäästöjen. Menokurista huolimatta on hallitus päättänyt tehdä lisäpanostuksia tärkeiden tavoitteiden toteuttamiseksi kuten nuorten syrjäytymisen ehkäisyyn, työllisyys- ja koulutuspolitiikan aktivointiin sekä poliisin toiminnan turvaamiseen. Ikäsidonnaiset menot, valtionvelan korot ja vuosittaiset indeksikorotukset nostavat myös menoja, mutta tämä tapahtuu kehyksen ulkopuolella. Talouskasvu hidastunee kauden lopulla, joten menolöysäilyyn ei ole todellakaan varaa. Kehysratkaisun jälkeenkin pitää erityisesti julkisen sektorin hallinnon pystyä edelleen parantamaan tehokkuutta, niin että voimavaroja jää palvelujen tuottamiseen. KD ryhmänä toteamme, että säästämisestä ja kustannustehokkuuspohjaisesta ajattelutavasta täytyy tulla pysyvä olotila hallinnossa - niin valtionhallinnossa kuin myös kuntasektorilla.

Veromuutokset oikeudenmukaisia

Merkittävää on yhden prosenttiyksikön korotus arvonlisäverotuksessa sekä ansiotuloverotuksen ansiotaso- ja inflaatiotarkistuksista luopuminen vuosina 2013 ja 2014. Pidämme arvonlisäveron nostamista ikävänä mutta väistämättömänä toimenpiteenä. Myönteistä on, että yleiskorotuksesta huolimatta esimerkiksi ruuan ja lääkkeiden alempi arvonlisävero kyetään säilyttämään. Hyväksymme maltilliset veronkorotukset, jotka kohdistetaan tuloverotukseen ja jotka kompensoidaan pienituloisimmille työtulovähennysten lisäyksillä. Oikeudenmukaisuuden kannalta pidämme hyvänä suurituloisille suunnatun, väliaikaisen solidaarisuusveron käyttöönottoa, sillä taloudellisesti vaikeana aikana on tärkeää korostaa hyväosaisten vastuuta yhteisestä hyvinvoinnista.

Kuitenkin talon seinustalla kasvaa velkavuori, joka vuonna 1985 oli vielä alle 10 miljardia mutta kehyskauden lopulla vain vähän alle 100 miljardia euroa. Tämä on kyllä aika käsittämätön kymmenenkertaistuminen. Hallituksen ja varmaan myös tämän eduskunnan suuri yhteinen tavoite kääntää valtionvelan BKT-suhde laskuun vuoteen 2016 mennessä. Alleviivaamme tätä.

Ennaltaehkäisevät toimet

Helmikuussa kristillisdemokraatteina totesimme myös sen, että on entistäkin vahvemmin vaadittava ja toteutettava ennalta ehkäisevää toimintaa kaikkialla siellä, missä kuluja aiheutetaan. Ennalta ehkäisyä tarvitaan alkoholipolitiikassa, liikuntapolitiikassa, terveydenhuollossa, työssä viihtymisessä, työpaikkakiusaamisen estämisessä jne. Muutoin ei kansallisen kotimme ulkoseinälle kasattu velkapino koskaan vajene, vaan peittää lopulta tulevaisuuden näköalat niin keittiöstä kuin olohuoneestakin. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 126/2012 vp

Omaisten vaikutusmahdollisuudet täysi-ikäisten lastensa tahdonvastaiseen hoitoon

Eduskunnan puhemiehelle

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteuttamisen lähtökohtina ovat perus- ja ihmisoikeuksien kunnioittaminen sekä vapaaehtoisuuteen perustuva hoito ja huolenpito. Kuitenkaan läheskään kaikki, esimerkiksi akuutisti psyykkisesti sairastuneet, eivät kykene päättämään itse hoidostaan.

Ensimmäisinä psyykkisen sairauden huomaavat sairastuneen läheiset: perhe, lähisukulaiset ja ystävät. Sairastuminen ilmenee yksilön käyttäytymisen muutoksina: vetäytymisenä, taantumisena, todellisuuden tajun vääristymisenä ja kieltämisenä. Sairastuneella ei ole sairaudentuntoa, jolloin hän kieltäytyy myös tutkimuksista ja hoidosta.

Mieli 2009-ohjelmassa painotetaan perus- ja avopalvelujen järjestämistä sekä pakon käytön vähentämistä noin 40 prosentilla. Koulu- ja opiskelijaterveydenhuollon resurssit eivät tällä hetkellä riitä nuorten mielenterveyden häiriöiden tunnistamiseen ja hoitoon ohjaamiseen, jolloin monen nuoren tilanne saattaa pitkittyessään pahentua traagisin seurauksin. Avainasemassa ovat nuoren läheiset. He saattavat kokea voimattomuutta tilanteessa, jossa heidän toivomuksiansa ja hätähuutoansa ei oteta huomioon. Ongelma saattaa kärjistyä silloin, kun on kyse jo täysi-ikäisestä nuoresta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Miten lainsäädäntö tukee vanhempien mahdollisuutta halutessaan saada tahdonvastaista hoitoa vaikeassa elämäntilanteessa olevalle täysi-ikäiselle lapselleen jamiltä osin lainsäädäntöä tulisi tältä osin täsmentää?

Helsingissä 28 päivänä helmikuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 126/2012 vp:

Miten lainsäädäntö tukee vanhempien mahdollisuutta halutessaan saada tahdonvastaista hoitoa vaikeassa elämäntilanteessa olevalle täysi-ikäiselle lapselleen ja miltä osin lainsäädäntöä tulisi tältä osin täsmentää?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Laki potilaan asemasta ja oikeuksista (785/1992) määrittää, että potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos täysi-ikäinen potilas ei mielenterveydenhäiriön, kehitysvammaisuuden tai muun syyn vuoksi pysty päättämään hoidostaan, potilaan laillista edustajaa taikka lähiomaista tai muuta läheistä on ennen tärkeän hoitopäätöksen tekemistä kuultava sen selvittämiseksi, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. Jos tästä ei saada selvitystä, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena, samoin jos laillisen edustajan, lähiomaisen tai muun läheisen näkemykset hoidosta eroavat toisistaan, potilasta on hoidettava tavalla, jota voidaan pitää hänen henkilökohtaisen etunsa mukaisena.

Mielenterveyslain (1116/1990) mukaan täysi-ikäinen henkilö voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon tahdostaan riippumatta vain seuraavissa tapauksissa: hänen todetaan olevan mielisairas ja hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti pahentaisi hänen mielisairauttaan tai vaarantaisi vakavasti hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai vaarantaisi vakavasti muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta. Lisäksi edellytetään, että mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä. Mielisairaudella tarkoitetaan sellaista vakavaa mielenterveyden häiriötä, johon liittyy selvä todellisuudentajun häiriintyminen ja jota voidaan pitää psykoosina. Ennen kuin päätös hoitoon määräämisestä tehdään, on selvitettävä tarkkailuun otetun potilaan oma mielipide. Jos tarkkailuun otettu on alaikäinen, hänen vanhemmilleen, huoltajilleen tai henkilölle, jonka hoidossa ja kasvatuksessa alaikäinen on ollut välittömästi ennen tarkkailuun ottamista, on mahdollisuuksien mukaan varattava tilaisuus tulla kuulluksi.

Mielenterveyslain mukaan terveyskeskuksen vastaavan lääkärin tai hänen määräämänsä lääkärin on tutkittava potilas hänen tilansa selvittämiseksi ja tarvittaessa laadittava tarkkailulähete ja toimitettava hänet sairaalaan.

Sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeus -työryhmä, jonka toimikausi päättyy lokakuun 2012 lopussa, on saanut toimeksiannon valmistella säännökset sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaan itsemääräämisoikeuden vahvistamisesta ja rajoittamisesta. Työryhmä selvittää myös, onko tarkoituksenmukaista uudistaa lakia potilaan asemasta ja oikeuksista tai muuta sosiaali- ja terveydenhuoltoa koskevaa lainsäädäntöä. Työryhmän toimeksianto koskee myös mielenterveyslain arviointia.

Helsingissä 20 päivänä maaliskuuta 2012

Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 37/2012 vp

Aluehallintovirastojen ohjeistuksen johdonmukaisuus

Eduskunnan puhemiehelle

Ympärivuorokautisten yksityisten sosiaalipalvelujen tuottamista säätelee laki yksityisistä sosiaalipalveluista (922/2011). Ennen toiminnan aloittamista yksityisten sosiaalipalvelujen tuottajan on saatava lupa palvelujen tuottamiseen aluehallintovirastosta.

Kohteena olevassa lastensuojelulaitoshankkeessa perustajalle on jäänyt käsitys, että ennen luvan myöntämistä henkilöstöllä on oltava voimassa olevat työsuhteet. On kuitenkin olemassa tapauksia, joissa työntekijöiden palkkaamista ei ole vaadittu ennen luvan myöntämistä, vaan vireille laitetut työhakemukset ovat riittäneet luvan myöntämiseen. Näin ollen on mahdollista, ettei aluehallintovirastoilla ole tarkkaa, yhtenäistä ohjeistusta hakemusten käsittelyn suhteen.

Yhdenmukainen ja selkeä käsittelykäytäntö takaa sen, että alueellinen oikeusvarmuus toteutuu. Tällöin vältytään niin lastensuojelulaitosten perustajien kuin työntekijöidenkin aiheettomilta kuluilta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitän asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko aluehallintovirastoilla yhtenäinen ohjeistus hankelupien ja henkilökunnan palkkaamisen aikataulutuksesta, ja jos on, mikä se on, jajos yhtenäistä ohjeistusta ei ole, mitä hallitus aikoo tehdä aluehallintovirastojen ohjeistuksen yhtenäistämiseksi?

Helsingissä 14 päivänä helmikuuta 2012

Jouko Jääskeläinen /kd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen /kd näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 37/2012 vp:

Onko aluehallintovirastoilla yhtenäinen ohjeistus hankelupien ja henkilökunnan palkkaamisen aikataulutuksesta, ja jos on, mikä se on, jajos yhtenäistä ohjeistusta ei ole, mitä hallitus aikoo tehdä alue-hallintovirastojen ohjeistuksen yhtenäistämiseksi?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Yksityisten sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain (603/1996) mukaan ympärivuorokautisia sosiaalipalveluja tuottavan yksityisen palveluntuottajan on saatava aluehallintoviraston lupa ennen toiminnan aloittamista ja olennaista muuttamista. Lupaan voidaan asiakasturvallisuuden varmistamiseksi liittää välttämättömiä ehtoja palvelujen määrästä, henkilöstöstä, tiloista, laitteista ja tarvikkeista sekä toimintatavoista. Lupa myönnetään kirjallisesta hakemuksesta. Lastensuojelulain (417/2007) 80 §:n 2 momentin mukaan yksityisen lastensuojelulaitoksen perustamiseen, laajentamiseen ja toiminnan olennaiseen muuttamiseen antaa niinikään luvan aluehallintovirasto edellä mainitun yksityisen sosiaalipalvelujen valvonnasta annetun lain mukaisesti. Muun ohella toimintayksiköiden terveydellisten ja muiden olosuhteiden sekä henkilöstön lukumäärän ja kelpoisuuden osalta yksityisen palveluntuottajan on täytettävä laissa säädetyt edellytykset ennen kuin lupa toiminnan harjoittamiseen myönnetään.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ohjaa sosiaali- ja terveysministeriön alaisena aluehallintovirastojen toimintaa niiden toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseksi sosiaali- ja terveyspalvelujen valvonnassa muun muassa valtakunnallisten valvontaohjelmien avulla. Sosiaalihuollon ohjauksen ja valvonnan valtakunnallinen koordinointi säädettiin Valviran tehtäväksi vuoden 2010 alusta lukien. Valvontaohjelmia on toistaiseksi laadittu muun muassa ympärivuorokautiseen hoitoon ja lastensuojeluun. Valviran tehtävänä on yhdenmukaistaa ohjeistus siten, että kaikissa aluehallintovirastoissa toimitaan lupa- ja valvontatoiminnassa yhdenmukaisella tavalla, jotta toiminnanharjoittajien yhdenvertainen kohtelu ja oikeusturva toteutuu kaikilla alueilla.

Aluehallintovirastojen yhteisessä strategia-asiakirjassa 2012-2015 on yhdeksi keskeiseksi tavoitteeksi asetettu mahdollisimman yhtenäiset lupa- ja valvontakäytännöt koko maassa. Kansalaisten yhdenvertaisuuden parantamiseksi alueellisissa lupakäytännöissä ja valvontatoiminnoissa Valviran koordinoivaa ja ohjaavaa roolia suhteessa aluehallintovirastoihin vahvistetaan. Kuten edellä on todettu keskeisiä yhteistyövälineitä ovat valvontaohjelmat ja lupahallinnon valtakunnalliset linjaukset. Tavoitteet ja niihin liittyvät toimenpiteet on konkretisoitu aluehallintovirastojen strategisissa tulossopimuksissa vuosille 2012-2015. Tavoitteet ovat yhdenmukaiset kaikille kuudelle aluehallintovirastolle.

Helsingissä 1 päivänä maaliskuuta 2012

Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja

15. KESKIVIIKKONA 29. HELMIKUUTA 2012 kello 14.03

Välikysymys puolustusvoimien uudistamissuunnitelmista VK 1/2012, Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! On selvää, että puolustustahtoa on. Olemme täällä vahvasti puolustaneet sekä omaa mielipidettämme, mikä on oikein, että omaa aluettamme, mikä on hyvin kunnioitettavaa. On selvää, että nyt kärsitään merkittäviä alueellisia menetyksiä ja niitä on korjattava näillä menettelyillä, joista täällä hallitus on tänään kertonut, jotka ovat tekeillä.

Toinen asia: On aivan selvää, että meillä on itsenäinen puolustus tänään, meillä tulee olemaan jatkossa itsenäinen puolustus. Sekin on aivan selvä asia. Uskon, että hallitus ja oppositio ovat tästä täysin samaa mieltä. Emme se siitä tule tinkimään. Mutta kiinnittäisin huomiota vielä uudestaan siihen, mitä edustaja Ahvenjärvi totesi näistä kyberuhista, tietoliikenteen häirinnästä, sähköverkon uhkista ja näistä moderneista ongelmista, jotka pitää yli hallinnon rajojen hoitaa. Ne ovat tällä hetkellä paljon suurempia uhkia suomalaiselle turvallisuudelle ja jatkossa tulevat olemaan kuin joku yksittäinen asia, jota me itse voimme korjata.

Ja sanoisin kyllä tästä Afganistan-asiasta: On arvokasta, että Suomi on siellä turvaamassa siviilien toimeentuloa, selviämistä. Emme voi tässä asiassa laittaa kahta asiaa vastakkain.

Puolustusministeri Stefan Wallin:

Edustaja Jääskeläinen, tämä kyberpuoli, johon on viitattu myöskin aikaisemmin, se on tärkeä asia, ja huomasimme viime vuoden syksyllä itse asiassa, miten haavoittuvainen yhteiskunta on, esimerkiksi pankkijärjestelmä on, kun joku päättää vuodattaa vaikkapa julkisuuteen salaisia tietoja, koodeja, pankkitunnuksia tai muuta. Se on vaan pieni esimerkki siitä, mitä joku paha tahto voi saada aikaiseksi, jos käynnistää tällaisen laajamittaisen hyökkäyksen tätä järjestäytynyttä yhteiskuntaa vastaan.

Tästä syystä tämä hallitusohjelma myöskin tähtää siihen, että meillä olisi syksyllä käytössä uusi kyberstrategia, jossa on ensimmäisen kerran koottu kasaan kaikki se asiantuntemus, jota on ollut kyllä pitkään olemassa myöskin Suomen rajojen sisällä tällä saralla, mutta joka on ollut aika pirstoutunutta. Nyt se kootaan yhteen, yhteen strategiaan, ja tämä on erittäin tärkeä dokumentti, tärkeä työkalu myöskin tämän asian kannalta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Suullinen kyselytunti

5. PERJANTAINA 10. HELMIKUUTA 2012 kello 12.03

Pääministerin ilmoitus hallituksen politiikasta vuonna 2012 ja keskeisimmistä eduskunnalle annettavista esityksistä, Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Todella tosiasiat ovat joskus aika hurjia. Tämä veroasteen nousu ja velkaantumiskehitys on ihan todellinen, ja aion toistaa niin kauan kuin tässä eduskunnassa istun tätä ennalta ehkäisevän toiminnan merkitystä terveydenhuollossa ja muissakin kuntien palveluja vaativissa tilanteissa. On muistettava, että hallinnon rakenteelliset uudistukset eivät vähennä näitä palveluiden tarpeita, vaan palvelut pikemminkin lisääntyvät. Eli kannattaisi meidän nyt aktiivisesti toimia siellä, missä voidaan kustannuksia edeltä vähentää.

On paljon kannettu huolta siitä, mikä on hallituksen veropoliittinen linja. Minä luulen, että se on hyvin yksinkertainen. Se tuskin tulee olemaan puolet säästöjä ja puolet veronkorotuksia, vaan todennäköisesti hallitus tulee nostamaan veroja enemmän kuin mitä se voi leikata, koska emme voi köyhiltä ja kipeiltä enää kovin paljon ottaa. Tässä on niin paljon huutoa ilmassa jo muutenkin. On aivan selvä, että kaikki joutuvat joustamaan. Joudumme koskemaan arvonlisäveroon, joudumme koskemaan palkkaverotukseen, ja sopeutukset eivät ole 5 miljardia, niin kuin viisaat, oikein viisaat, sanovat, vaan vähän vähemmän, mutta silti hyvin paljon. Nyt pitäisi vaan laskea, mikä kokonaisuus tuottaa parhaan tuloksen kansantalouden kannalta, ettei tehdä tyhmyyksiä.

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 

Suullinen kyselytunti

87. TORSTAINA 15. JOULUKUUTA 2011 kello 10.02

N:o 82) Syrjäytymisvaarassa olevien työelämään palautuminen Jouko Jääskeläinen /kd:

Arvoisa herra puhemies! Kysyisin työministeri Ihalaiselta: Hallitus on sitoutunut syrjäytymisen poistamiseen ja samalla myöskin työllisyyden hoitamiseen. Monet työelämän ja elämän taitevaiheessa olevat ihmiset, työkokeilussa olevat nuoret, kuntoutustukea saavat jne., tarvitsisivat työelämään palautuakseen positiivista syrjintää. Kysynkin hallitukselta: onko hallitus valmis ohjaamaan edelleenkin riittävästi määrärahoja syrjäytymisvaarassa olevien työelämään palautumisen turvaamiseen ja onko hallitus edelleen valmis jatkamaan myöskin tätä positiivista syrjintää, jossa voidaan ehkä usein aika pienillä määrärahoilla erityisellä tavalla tukea juuri heitä, jotka tarvitsevat erityistä tukea?

Työministeri Lauri Ihalainen:

Arvoisa puhemies! Kysymys on äärettömän tärkeä senkin vuoksi, että yhteiskunnan tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta ja sivistystä mitataan siitä, että heikompia ei jätetä ja syrjäytymistä estetään. Tässä mielessä hallitus on keskittynyt erityisesti kahteen asiaan: siihen, miten nuorten ihmisten syrjäytymistä koulutuksesta ja työstä voidaan estää ja siihen, miten pitkittyvän työttömyyden kautta tapahtuvaan syrjäytymiseen voidaan puuttua.

Näihin molempiin, niin kuin hyvin tiedämme, on varattu sekä kohtuullinen määrä määrärahoja että on nyt ryhdytty myöskin toimenpiteisiin nuorten yhteiskuntatakuun rakentamiseksi ja tähän pitkittyvän työttömyyden estämiseksi niin, että rakennetaan niitä inhimillisiä polkuja kuntoutuksesta, koulutuksesta, työstä sen valon löytämiseksi, joka olisi se työpaikka, ja nostetaan ihmisiä myöskin jaloilleen niin, että he voivat olla täysivaltaisia kansalaisia tässä yhteiskunnassa. Tämä on äärettömän tärkeä asia, ja hallitus tekee varmasti voitavansa tämän syrjäytymisen estämiseksi, joka koskee erityisesti nuoria ja pitkittyvän työttömyyden kautta myöskin näitä ihmisiä.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------
 

KIRJALLINEN KYSYMYS 214/2011 vp
Pasila-Riihimäki-rataosuuden kehittäminen

Eduskunnan puhemiehelle

Liikennevirastolla on suunnitteilla Suomen junamäärältään vilkkaimman rataosuuden, Pasilan ja Riihimäen välin, kehittämishanke. Parannustyöt on suunniteltu toteutettavan kahdessa eri vaiheessa, joista ensimmäisessä on tarkoitus muun muassa nostaa rataosuuden välityskykyä rakentamalla ohitusraideosuus Kyrölän ja Purolan välille.

Pasilan ja Riihimäen välin kehittäminen on erittäin tärkeää sujuvan liikennöinnin varmistamiseksi. Raideliikenteen turvattu tulevaisuus on kannatettavaa sekä ekologisista että liikenteen sujumiseen liittyvistä syistä. Liikennevirasto julkistanee hankkeen yleissuunnitelman maaliskuussa 2012, minkä jälkeen päätetään kehittämis- ja parannustöiden aikataulusta. Ensivaiheessa erityisesti Keravan ja Järvenpään välisen radan muuttamista neliraiteiseksi sekä jatkossa edelleen Riihimäelle ulottuvan osuuden vahvistamista tulisi kiirehtiä.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Onko hallituksella tarkoitus toteuttaa Pasila-Riihimäki-rataosuuden kehittämissuunnitelmat ja
millä aikataululla parannukset tehdään?

Helsingissä 26 päivänä lokakuuta 2011

Jouko Jääskeläinen /kd
Tapani Mäkinen /kok
Antti Lindtman /sd

Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 214/2011 vp:

Onko hallituksella tarkoitus toteuttaa Pasila-Riihimäki-rataosuuden kehittämissuunnitelmat ja millä aikataululla parannukset tehdään?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Rautatieliikenteen sujuvuuden ja toimintavarmuuden parantamiseksi Helsinki-Riihimäki-rataosuuden välityskyvyn lisääminen on tärkeää. Vuonna 2008 annetun liikennepoliittisen selonteon mukaan yhteysvälin kehittämiseen on perusteltua varautua vuoden 2011 jälkeisellä ajalla. Hankkeen yleissuunnitelma valmistuu keväällä 2012, minkä jälkeen on mahdollista aloittaa mahdollisten osaprojektien yksityiskohtaisempi suunnittelu.

Rautatieliikenteen palvelutason kannalta tämän tulisi olla yksi lähivuosien kärkihankkeista. Tulevan hallituskauden hankkeista ja niiden aikataulutuksesta on tarkoitus päättää ensi keväänä eduskunnalle annettavan liikennepoliittisen selonteon yhteydessä. Selonteossa linjataan myös pitkäjänteisemmin pääministeri Jyrki Kataisen hallituksen jälkeisiä liikennehanketarpeita.

Helsingissä 16 päivänä marraskuuta 2011

Liikenneministeri Merja Kyllönen

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Täysistunnon pöytäkirja

64. TORSTAINA 3. MARRASKUUTA 2011 kello 16.01

N:o 47) Suomen kanta Palestiinan Unesco-jäsenyyteen

Jouko Jääskeläinen /kd: Arvoisa herra puhemies! Unesco hyväksyi maanantaina Palestiinan täysjäsenekseen. Asiasta käydyn kansainvälisen keskustelun ja YK:n äänestyksen perusteella voidaan todeta, että EU-maista muun muassa Ruotsi ja Saksa vastustivat Palestiinan täysjäsenyyttä Unescossa. (Hälinää - Puhemies koputtaa) Pohjoismaista Tanska pidättäytyi äänestämästä. Ruotsin pääministeri Reinfeldt perusteli Ruotsin äänestyskäyttäytymistä toteamalla, että tässä vaiheessa tarvittaisiin ensin rauhansopimus. Ruotsin kielteinen kanta Palestiinan jäsenhakemukselle Unescoon oli Ruotsin hallituksen yhteinen päätös.

Kysyn: millä perusteella ja millä menettelyllä Suomi päätyi äänestämään tässä asiassa Palestiinan jäsenyyden puolesta, kun toisenlaiseen ratkaisuun olisi ollut rauhanpyrkimyksen kannalta kestävät perustelut?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja: Herra puhemies! Rauhanprosessin seisahtuminen Lähi-idässä on huolestuttanut kaikkia. Siihen on monia syitä. Yksi on jatkuva siirtokuntien laiton rakentaminen. Tämä on myöskin aiheuttanut sen, että palestiinalaiset pyrkivät muita teitä vahvistamaan asemaansa, he ovat kääntyneet YK:n ja YK:n erityisjärjestöjen puoleen jäsenyyshakemuksilla. Tämä on sinänsä täysin ymmärrettävää ja oikeutettua, koska kaikkien konfliktien osalta YK on se oikea paikka, jossa niitä pitää käsitellä.

Mutta toinen asia on, onko se aina kuitenkaan viisasta ja rauhanprosessia eteenpäinvievää. Suomi on suorissa kontakteissaan, kuten myös EU:n kanssa yhteistyössä, esittänyt palestiinalaisille sen näkemyksen, että näiden hakemusten eteenpäinvieminen ei tässä tilanteessa välttämättä heidän asiaansa parhaalla mahdollisella tavalla tue.

Kun kuitenkin näin on sitten tapahtunut, jouduttiin ottamaan kantaa näihin kysymyksiin. Suomen lähtökohta aina on se, että me haluamme, että EU:lla olisi yhteinen kanta, jossa kaikki jäsenvaltiot olisivat mukana, ja tämän mukaisesti olisimme olleet valmiita menettelemään. Valitettavasti muutamat jäsenvaltiot kuitenkin ilmoittivat heti kättelyssä, että ne eivät tule yhteisestä kannasta riippumatta muuta tekemään kuin äänestämään vastaan. Tällöin joudumme, kuten jokaisessa jäsenvaltiossa, pohtimaan - toki pitää tehdä läheistä yhteistyötä muiden Pohjoismaiden kanssa ja monien EU-maiden kanssa - Suomen kantaa, joka johdonmukaisesti, kahden valtion mallin mukaisesti, on lähtenyt siitä, että palestiinalaisten valtion muodostusta on tuettava. Tämän mukaisesti myöskin menettelimme yhdessä 10 EU-jäsenvaltion kanssa tässäkin äänestyksessä.

Puhemies Eero Heinäluoma: Kiinnitän ministereiden huomiota minuutin aikarajoitukseen vastauspuheenvuoroissa.

Kulttuuri- ja urheiluministeri Paavo Arhinmäki: Arvoisa puhemies! Olin Unescon valtuuskunnan puheenjohtajana, ja käsittelimme tätä asiaa juuri sillä tavalla kuin ulkoministeri Tuomioja kuvasi. Pyrimme hakemaan yhteistä EU:n näkemystä. Kun sitä ei löytynyt, niin silloin katsoimme, että kun Suomi haluaa edistää rauhaa alueella kahden valtion kautta, me näemme, että koko maailmanrauhan kannalta on tärkeätä, että tämä Lähi-idän kriisipesäke saadaan hoidettua ja se tapahtuu sillä tavalla, että palestiinalaiset ja Israel voivat elää rauhassa vierekkäin. Kun tuemme Palestiinan YK-jäsenyyttä, niin tältä kannalta oli loogista, ja seisomme voimakkaasti sen takana, että äänestimme tällä tavalla.

Jouko Jääskeläinen /kd: Arvoisa herra puhemies! Pysyvän rauhantilan saavuttamisen kannalta kulttuurityöllä sekä lasten ja nuorten kasvatuksella on keskeinen rooli. Tuoreimmat arviot palestiinalaisalueilla käytettävistä oppikirjamateriaaleista kertovat, että Israelin juutalaisiin ei suhtauduta niissä neutraalisti. Käytännössä on käynyt ilmi, että tämän osapuolen on vaikea myöntää edes kansainvälisen yhteisön tekemiä päätöksiä Israelista suvereenina valtiona. Kysyisin edelleen äskeiseen liittyen: mitä Suomi aikoo tehdä Unescossa, jotta nämä epäkohdat pikaisesti korjataan?

Ulkoasiainministeri Erkki Tuomioja: Herra puhemies! Unescohan on tietysti muiden vastuulla, mutta joka tapauksessa tämäkin kysymys on ollut sellainen, jota jo muutama vuosi sitten, myös edellisen ja sitä edeltäneiden hallitusten aikana, on selvitetty osana Suomen kehitysyhteistyötä palestiinalaisten kanssa. Ja on silloin kiinnitetty perustellusti huomiota siihen, että sellaisia oppikirjoja tai muuta materiaalia, jotka ovat ristiriidassa rauhanomaisten pyrkimysten kanssa ja lietsovat vihaa, ei voida hyväksyä. Ymmärtääkseni silloin näissä selvityksissä kyllä päädyttiin myöskin yhteistyössä muiden kanssa siihen, että tällaista ei esiintyisi. Totta kai, tämä on tietysti asia, jota pitää kaikkialla Lähi-idän toimijoilta aina vaatia ja seurata tarkoin myöskin sellaista vihapuhetta, jota saattaa esiintyä toisellakin puolella.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

KIRJALLINEN KYSYMYS 148/2011 vp
Vammaisten työnteko

Eduskunnan puhemiehelle

Suomessa arvioidaan olevan 24.8.2011 julkaistun VATES-säätiön toteuttaman ja Sitran rahoittaman selvityksen mukaan noin 200 000 vammaista, joista työelämään pyrkiviä on noin puolet. Viimeisten kahden vuoden aikana vammaisista noin kolmannes on tehnyt töitä, ja tämän tutkimuksen mukaan työkykyisiä on noin 70 000. Toisen tutkimuksen mukaan työhön hyvin kykenevistä vammaisista vain 60 prosenttia tekee töitä. Kansainvälisesti vertaillen Suomessa vammaiset käyvät Työterveyslaitoksen mukaan harvemmin töissä kuin muualla Euroopassa.Pääministeri Kataisen hallitusohjelma asettaa tavoitteeksi kehittää vammaisten mahdollisuuksia työntekoon. Vammaisten työllistymisen edistäminen on erittäin tärkeää, sillä VATES-säätiön tutkimuksen mukaan 75 prosenttia vammaisista pitää työllistymistä hyvin yleisesti tärkeänä oman hyvinvointinsa kannalta.

Edellä olevan perusteella ja eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ään viitaten esitämme asianomaisen ministerin vastattavaksi seuraavan kysymyksen:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy kehittääkseen vammaisten työnteon mahdollisuuksia?

Helsingissä 6 päivänä lokakuuta 2011

Jouko Jääskeläinen /kd
Leena Rauhala /kd
Peter Östman /kd
Sauli Ahvenjärvi /kd
Sari Palm /kd


Ministerin vastaus:

Eduskunnan puhemiehelle

Eduskunnan työjärjestyksen 27 §:ssä mainitussa tarkoituksessa Te, Herra puhemies, olette toimittanut asianomaisen ministerin vastattavaksi kansanedustaja Jouko Jääskeläisen /kd ym. näin kuuluvan kirjallisen kysymyksen KK 148/2011 vp:

Mihin toimiin hallitus ryhtyy kehittääkseen vammaisten työnteon mahdollisuuksia?

Vastauksena kysymykseen esitän seuraavaa:

Osattomuus työelämästä on yksi merkittävimmistä syistä vammaisten henkilöiden köyhyyteen. Hallitus käynnistää poikkihallinnollisen syrjäytymistä, köyhyyttä ja terveysongelmia vähentävän toimenpide-ohjelman, jossa heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden työelämäosallisuuden tukemisella on keskeinen asema. Hallitus jatkaa myös Suomen vammaispoliittisen ohjelman toimeenpanoa. Sen yhtenä pääkohteena on vammaisten henkilöiden työllistymisen edistäminen. Ohjelman toimenpiteinä ovat mm. rekrytointivaiheen palveluiden ja ratkaisujen kehittäminen vammaisille henkilöille, työnantajien eläkevastuun ja vammaisten henkilöiden työllistämisen suhteen selvittäminen ja keinojen miettiminen työllistymisen esteiden purkamiseksi sekä työssä olevien vammaisten henkilöiden riittävien tulkkauspalveluiden saatavuuden varmistaminen.

Vaikka työllisyyspalvelut ovat työ- ja elinkeinohallinnon vastuulla, voidaan vammaisten henkilöiden työllistymisedellytyksiä tukea myös oikein kohdennetuilla sosiaali-, terveys- ja kuntoutuspalveluilla. Tärkeää onkin eri sektoreiden yhteistyö palvelukokonaisuuksien rakentamisessa. Meneillään olevassa sosiaalihuollon lainsäädännön kokonaisuudistuksessa kehitetään heikossa työmarkkina-asemassa olevien henkilöiden, mukaan lukien vammaiset henkilöt, parissa tehtävää aikuissosiaalityötä ja työelämäosallisuutta tukevia palveluita. Myös kuntoutusjärjestelmää on tarkoitus uudistaa työkykyä tukevammaksi.

Hallitus painottaa osatyökykyisten työmahdollisuuksien parantamista työurien pidentämi-sessä. Tämä edellyttää etenkin terveyden edistämisen sekä työterveyshuollon, kuntoutuksen ja työelämän kehittämistä. Työn vastaanottamisen kannusteiden parantamiseksi etsitään keinoja parantaa työtulojen ja sosiaaliturvan yhteensovitusta. Vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osa-aikatyöhön parannetaan edistämällä osittaisen sairauspäivärahan, osittaisen kuntoutustuen ja osatyökyvyttömyyseläkkeen käyttöä.

Hallitus kehittää vammaisten henkilöiden työnteon mahdollisuuksia toteuttamalla toimintaohjelman osatyökykyisten työmarkkinoille osallistumisen edistämiseksi yhteistyössä eri toimijoiden kanssa. Nuorten vammaisten henkilöiden yhteiskunnallista osallisuutta tuetaan nuorten yhteiskuntatakuun kautta varmistamalla, että myös vammaiselle nuorelle löytyy työ-, harjoittelu-, opiskelu, työpaja- tai kuntoutuspaikka. Niin kutsuttujen välityömarkkinoiden toimintaa parannetaan lisäämällä kuntien, yritysten, sosiaalisten yritysten ja kolmannen sektorin mahdollisuuksia osatyökykyisten henkilöiden työllistämiseen. Käynnistettävässä kuntakokeilussa, jossa työllisyyden hoito siirretään pitkään työttömänä olleiden osalta kuntien vastuulle, on syytä tukea myös vammaisten henkilöiden työllistymistä yhdistämällä tehokkaammin sosiaali-, terveys-, kuntoutus- ja työllisyyspalveluita.

Helsingissä 27 päivänä lokakuuta 2011
Peruspalveluministeri Maria Guzenina-Richardson
 

-------------------------------------------------------------------------------------------------------------- 

Täysistunnon pöytäkirja

52. TORSTAINA 13. LOKAKUUTA 2011 kello 10.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2012
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 59/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Toteaisin edustaja Pertti Virtaselle ja miksei muillekin: Kun itse olen saanut nähdä, kun kansalaisjärjestön kautta valtion rahoilla etiopialainen kylä tai kaupunki melkein saa uutta vettä tai lapset kokoontuvat kouluun, jossa puolet on tyttöjä ja on uudet wc:t, että he voivat ylipäänsä tulla kouluun, niin ymmärtää, että kyllä tätä apua Afrikassakin ja monessa muussa paikassa vielä tarvitaan.

Kysyisinkin ministeriltä tässä kohdin. Kansalaisjärjestöt tekevät hyvin arvokasta työtä, siinä kanavoituu myöskin yksityistä rahaa ja sitten usein henkilökuntaresursseja sinne. Pystytäänkö nyt tässä uudessa tilanteessa mielekkäällä tavalla vahvistamaan kansalaisjärjestöjen roolia kehitysyhteistyössä? Miten se tapahtuu? Tiedämme, että joskus suuret projektit eivät onnistu hyvin, joskus pienet voivat kuitenkin onnistua hyvin.

Kehitysministeri Heidi Hautala:
Edustaja Jääskeläinen, ymmärrän, että teistä on tulossa mahdollisesti kehityspoliittisen toimikunnan puheenjohtaja. Olen siitä hyvin iloinen, koska teillä on kokemusta kehitysyhteistyöstä. Se kysymys kansalaisjärjestöjen toiminnasta: Uskon, että paitsi että voimme hallitusohjelman mukaisesti kanavoida järjestöille enemmän rahoitusta, myöskin voimme tuoda järjestöjä lähemmäksi meidän esimerkiksi kahdenvälistä kehitysyhteistyötä kohdemaissamme, vaikkapa juuri Itä-Afrikassa, missä meillä on viisi pääkumppanimaata. Tämä voisi muutenkin lisätä kehitysyhteistyön tuloksellisuutta ja tehokkuutta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja

52. TORSTAINA 13. LOKAKUUTA 2011 kello 10.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2012
Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 59/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Asuntoministeri Kiuru, te olette hyvin napakasti käynyt korkotukilainoituksen kimppuun, sitä kehittämään. Siitä kiitokset.

Haluaisin myöskin kysyä vapaarahoitteisen asuntotuotannon puolesta kysymystä, joka koskee varmaan vanhenevaa väestöä ja monia syrjäisempiä seutuja, joissa asuntojen arvot sinänsä eivät nouse hyvin korkealle, olisi tarpeita energiatehokkuuden parantamiseen ja muihinkin korjaustoimintoihin liikkumisen suhteen, hissien suhteen jne. Onko tässä valtiovallalla mitään instrumentteja? Ei varmaan kannata ajatella, että ne ovat vapaarahoitteisia, selvitkööt itse, vaan ne ovat ihan oikeasti sosiaalisesti perusteltuja kohteita. Mitä toimenpiteitä valtiovalta voi tällä puolella nyt tukea? Onko keinoja olemassa?

Asunto- ja viestintäministeri Krista Kiuru:
Edustaja Jouko Jääskeläinen kysyi myös sitä, tuleeko vapaarahoitteisella puolella joitakin toimia. Siihen vastaus on se, että kyllä meillä on ollut näitä toimia, me olemme tukeneet kaikkea asumista ja erityisesti sen asumisen energiatehokkuutta ja asumisen korjaamiseen tulevia kustannuksia olemme kompensoineet korjausavustuksilla. Nyt kuitenkin on sanomattakin selvä, että suunta on laskeva sillä tavalla, että energia-avustusten puolella meillä ei ole enää sellaisia määrärahoja käytössä. Mutta on kuitenkin tärkeää, että me jatkamme tätä suuntausta, ja hallitusohjelmakirjaukseen on laitettu, että kompensaatio tarkoittaa tämän tulotason arvioimista, ja tätä kautta myös se puoli lisääntyy, että sosiaalinen oikeudenmukaisuus toteutuu Jääskeläisen esittämällä tavalla.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon päiväkirja

51. KESKIVIIKKONA 12. LOKAKUUTA 2011 kello 10.01


1) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2012
HE 59/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro): Arvoisa herra puhemies! Edustaja Palm käytti erittäin tärkeän puheenvuoron tästä alueellisesta harkinnasta niin, että saadaan mahdollisimman hyvin nämä alueelliset vahvuudet tähän mukaan. Syrjäytyminen tietysti on hyvin vakava kysymys, ja luulen, että ammatillinen koulutus, se juuri tähän kohtaan auttaa paljon.

Itse olen aina ollut vahvan, alueellisesti tasapainoisen kehityksen kannalla, mutta haluaisin tässä ministeriä kyllä kiittää siitä, että tämä suurmetropolialue saa nyt lisää näitä ammatillisen koulutuksen paikkoja. Kai se todellinen ongelma on siinä, että 8 000 henkilöä vähenee tästä väestä. Ei tarvita näin paljon paikkoja. Me olemme pitkään täällä metropolialueella olleet aika hiljaa ja toivoneet, että aina meille jotakin tulisi. Jos pieni nykäisy tulee eteenpäin tässä asiassa, niin siitä ei pidä ainakaan moittia, koska täälläkin tarvitaan juuri ammatillista koulutusta.


--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja

51. KESKIVIIKKONA 12. LOKAKUUTA 2011 kello 10.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle valtion talousarvioksi vuodelle 2012
Hallituksen esitys HE 59/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro):

Arvoisa herra puhemies! Kiitos ministeri Gustafssonille hyvin täsmällisestä, tärkeitä lukuja paljon sisältäneestä puheenvuorosta! Haluaisin tähän yhteyteen liittää nyt myöskin kysymyksen kädentaidoista. Nythän tämä perusopetuksen tuntijakosuunnitelma on tietysti tekeillä kädentaidoista. Ne ovat tärkeä asia myöskin oppilaille, ja siihen liittyy myöskin tämä arvokasvatuskysymys, joka hallitusohjelmaan on kirjattu.
Mikä arvio ministerillä on aikataulusta, miten nopeasti nämä uudet tunnit saamme, ja mikä niitten budjettivaikutus tulee olemaan?

Opetusministeri Jukka Gustafsson: Arvoisa puhemies! Jatkan edelliseltä kierrokselta.
Edustaja Jääskeläinen kysyi taito- ja taideaineiden, kädentaitojen perään. Pidän tässä nyt tehtävässä tuntijakouudistuksessa kenties kaikkein tärkeimpänä asiana, oikeasti, että taito- ja taideaineitten asema lisääntyy. Se pitää sisällään myöskin kädentaidot. Pidän tärkeänä myöskin tämän arvokasvatuksen aseman vahvistamista koko peruskoulussa: missä määrin se toteutuu tuntijaolla, missä määrin sitten ikään kuin tämmöisellä opetussuunnitelmatasoisella vahvistamisella. Mutta minusta meidän lapset ja nuoret ansaitsevat ja tarvitsevat vahvemman arvokasvatusperustan. 

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Puheenvuoro vuoden 2012 talousarvion lähetekeskustelussa maanantaina 10.10.2011

Jouko Jääskeläinen /kd: Kehyksen reunaehdot ratkaisevat taloudellisen kestävyytemme

Talousarvio vuodelle 2012 kertoo, että taloudellinen ja sosiaalinen kestävyytemme ei ole kaikin osin kestävällä tasolla. Seitsemän miljardin alijäämä ja kasvava valtionvelka ei ole hyvä perusta seuraaville vuosille. Silti hallitus ansaitsee kiitoksen hyvästä ja tietoisesta pyrkimyksestä kulkea toiseen suuntaan kuin mitä monissa kovin velkaantuneissa Euroopan monissa on monina alijäämien vuosina tehty. Velkasuhteen (velka suhteessa bruttokansantuotteeseen) kasvu on saatava taitetuksi velkasuhteen pienenemiseksi, vielä tämän hallituskauden aikana.

Talouden kehityksen kannalta olennaista on kehyksen viitekehys ja ne reunaehdot, joihin ei välttämättä omin taloudellisin ratkaisuin ollenkaan päästä käsiksi.

Kansainväliset kriisit ovat rapauttaneet taloutta

Kansainvälisesti hyvän kehityksen edellytyksenä ovat vakaa rauhantila, taloudellinen tasapaino ja ympäristöpoliittisesti kestävän kehityksen tila. Kansainvälisen kehityksen nykyisiin kielteisiin piirteisiin liittyvät pitkään jatkuneet paikalliset konfliktit, joilla aika usein on laajempia liittymäkohtia. Ne ovat saattaneet jopa ratkaisevasti ja kielteisesti vaikuttaa kansainvälisen talouden veturin Yhdysvaltojen kestävyyteen.

Talous ja ympäristö kulkevat käsi kädessä

Eurooppalainen taloudellinen tilanne ei todellakaan ole vakaa. Euron käytöstä ovat puuttuneet etukäteen riskejä vakauttavat toimenpiteet. Pelkät noudattamatta jääneet säännöt eivät riitä, vaan vakausmaksuja olisi pitänyt kerätä jo järjestelmän alusta asti. Nyt niitä kerätään jälkikäteen ja suurella riskillä.

Päätökset ilmastopolitiikassa ja yksittäisissä ympäristöpoliittisissa ratkaisuissa aiheuttavat välillä yksittäiselle toimijalle ongelmia, joskus taas parhaatkaan ponnistelut eivät tuota lainkaan riittäviä ympäristön kestävyyttä parantavia tuloksia.

Nurin kääntynyt väestöpyramidimme

Väestöpolitiikkaamme on tuottanut kansainvälisesti ja historiallisesti ainutlaatuisen ja nimenomaan kielteisessä mielessä poikkeavan tilanteen. Seuraavat kaksi- ja kolmekymmentä vuotta järjestämme palveluita maassa, jossa työhön tulevat ikäluokat ovat pienempiä kuin eläkkeelle siirtyvät. Tämä on ollut meiltä suuri virhe ja kaikkien selvitysten mukaan juuri nämä rakenteelliset tekijät ovat mitä olennaisin kestävyyteemme vaikuttava seikka. Siksi kristillisdemokraatit ovat taistelleet lapsilisien, kotihoidon tuen, hyvien päiväkerhojen ja lapsiperheiden paremman aseman puolesta. Näin tulemme jatkamaan.

Jaksaako palvelusektori?

Jaksamisvaje tulee olemaan todellinen kunnissa ja palvelusektorilla. Kunnat eivät pysty taistelemaan työvoimasta samoilla periaatteilla kuin parhaat yksityisen puolen toimijat. Siksi on syytä kiinnittää huomiota niihin laadullisiin tekijöihin, joilla kunnallisen palvelusektorin työntekijöitä voidaan innostaa, tukea ja ikääntymisen eri vaiheissa myös kuntouttaa. Toivomme parhainta menestystä työmarkkinaratkaisuihin, niin että löydetään tasapainoinen ratkaisu myös laadullisten tekijöiden kohdalla.

Elämän laadulliset tekijät

Ennalta ehkäisevät elementit ovat talouden kestävyyden kannalta ensiarvoisen tärkeitä. Terveydenhuollon kustannukset ovat luonnostaan väestön ikääntymisen vuoksi merkittävässä nousussa. Liikunta, terveet elämäntavat, päihteetön kulttuuri - siinä on joitakin keskeisiä tekijöitä tässä kamppailussa. Ajatellut kuntatalouden säästöt kuntamuutokset myötä jäävät kakkostilalle, jos pystymme vähentämään alkoholin käyttöä vaikkapa kahdellakymmenellä prosentilla. Vantaalaisen arvioinnin mukaan pahin turvallisuusuhka liittyy miesten liialliseen alkoholin käyttöön kotiympäristössä.

Tarvitsemme vahvan kolmannen sektorin

Hallitusohjelma korostaa Suomea kansalaisten Suomena, kansalaisjärjestöjen ja kolmannen sektorin merkitystä. Tukipolitiikalla ja tätä toimintaympäristöä helpottamalla voimme saada paljonkin uutta hyvinvointia. Kestävyysvajeemme ei kestä kaikkien sosiaalisten ja taloudellisten ratkaisujen siirtämistä viranomaisten hoidettavaksi. Siksi tarvitsemme laajan sisällön ja laajan toteuttamisnäkökulman taloudelliselle ja sosiaaliselle kestävyydelle.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

27.9.2011 täysistunnon puhe ERVV-keskusteluun

Jouko Jääskeläinen /kd: "Kiirehtiminen loi riskin"

Kun toistakymmentä vuotta sitten Euroopassa lähdettiin eurohankkeeseen, ei tuntunut ajankohtaiselta tai tarpeelliselta varautua niihin ongelmiin, joita tänään näemme ja koemme. Euroon liittyviltä edellytettiin tiettyjä asioita, mutta esimerkiksi mitään taloudellista varautumista ei toteutettu ja toisaalta sääntöjen rikkomisen seurauksia ei selkeästi määritelty. Euron käyttöönottoon liittyi kolme kriteeriä. Valuuttaa ei saanut devalvoida muutaman edellisen vuoden aikana, maan valtiontalouden vuosittainen alijäämä ei saa olla yli kolmea prosenttia kansantuotteesta eikä valtionvelka voi olla yli 60 prosenttia bkt:sta. Näitä kriteerejä on nyt surutta rikottu niin suurissa kuin pienissäkin jäsenmaissa ilman todellisia sanktioita. Tilanne on jälkikäteen arvioiden melkein sama kuin autoliikenteessä, jossa ei kerättäisi vakuutusmaksuja tai rangaistaisi liikennesääntöjen rikkomisesta. Koko kriisi olisi voitu välttää, jos yhteisesti sovituista pelisäännöistä olisi pidetty kiinni.

Tänään näemme, että edes jäsenyys rahaliitossa ei voi suojella markkinavoimilta maata, joka toistuvasti ja jatkuvasti rikkoo näitä talouden perussääntöjä. Siksi voimme tänään todeta, että jo varhaisessa vaiheessa olisi pitänyt luoda selkeät pelisäännöt perusasioista. Kysymys on siitä, mikä on sijoittajien rooli ongelmatilanteissa sekä miten käy tuollaisessa tilanteessa pääomille ja korkotasolle. Merkittävää on se, mikä on nyt vahvasti esille nostettujen vakuuksien merkitys ja rooli kriisitilanteissa sekä miten toteutetaan ja rajataan euromaiden sekä muiden eu-maiden vastuut. Nyt korjaamme tilannetta ongelmien toteuduttua ja se on aina tuskallista.

Estämme ja rajaamme kriisiä

Menneitä virheitä emme voi enää korjata, mutta voimme vielä estää kriisin eskaloitumisen vuoden 2008 kaltaiseksi luottolamaksi. Tänään käsittelyssä olevassa hallituksen esityksessä täsmennetään viime eduskunnan hyväksymiä ERVV:n sääntöjä tilanteen vaatimalle tasolle. Mahdollisuus ostaa joukkovelkakirjalainoja jälkimarkkinoilta, mahdollisuus rahoittaa kriisin rajamailla olevia maita etukäteen sekä takauksen kokonaisvastuun selkeä nousu eivät ole helppoja ratkaisuja, mutta ne ovat selkeästi parempia kuin ajautuminen jäsenmaiden velkaantumisen kautta rahoituskriisiin, sitä kautta yritysten kriisiin ja lopulta jokaista yksittäistä kansalaista koskevaan lamaan.

Päätökset näissä merkittävissä vakauden palauttamiseen tähtäävissä asioissa tehdään yksimielisyysperiaatteella. Vakuusasiassa Suomi on ollut tunnetulla tavalla aktiivinen. Näin tulee jatkaa edelleen. Äärimmäisessäkin tilanteessa vastuumme on rajoitettu tasolle, joka selkeästi alittaa kaikki ne uhkakuvat, joita eurooppalainen ja maailmanlaajuinen lama seurauksena rahoitusmarkkinoiden epävakaudesta voisi tuottaa.

Omista toimistaan vastuulliset jäsenmaat

Tätä sopimusta ei ole tehty sen vuoksi, että saataisiin aikaan eurooppalainen liittovaltio. Liittovaltiossahan ei tällaisia pohdintoja käytäisikään, vaan päätökset olisivat keskitettyjä. Nyt on saatu aikaan jäsenmaiden yksimielisyydellä ratkaisu, joka hyvin hankalassa tilanteessa paikkaa todella vakavia uhkakuvia. Nyt perustyö eli itse kunkin euromaan oman talouden kuntoon saattaminen jatkuu edelleen ja vakavasti. Sen tarpeesta myös meitä itseämme ajatellen kertoo suomalainen ja aivan kotimaisin toimin aikaansaatu budjetin alijäämä.

Yhteisvastuullisia velkakirjoja emme tarvitse ja yhteisen taloushallinnon tavoittelu ei vakauta vaan vaikeuttaa asioiden rakentavaa ja vapaaehtoiseen sitoutumiseen perustuvaa hoitamista.

Edellä mainituilla syillä ja valtiovarainvaliokunnan lausunnossa mainituilla syillä kristillisdemokraattinen eduskuntaryhmä tukee hallituksen esitystä tilapäisen vakuusrahaston sääntöjen muuttamisesta.

--------------------------------------------------------------------------------------------------------------

Täysistunnon pöytäkirja

36. TIISTAINA 20. SYYSKUUTA 2011 kello 14.01

1) Hallituksen esitys eduskunnalle Belgian, Saksan, Viron, Irlannin, Kreikan, Espanjan, Ranskan, Italian, Kyproksen, Luxemburgin, Maltan, Alankomaiden, Itävallan, Portugalin, Slovenian, Slovakian, Suomen ja Euroopan rahoitusvakausvälineen välisen ERVV-puitesopimuksen muuttamista koskevan sopimuksen hyväksymisestä sekä laiksi sen lainsäädännön alaan kuuluvien määräysten hyväksymisestä ja laiksi Euroopan rahoitusvakausvälineelle annettavista valtiontakauksista annetun lain 2 §:n muuttamisesta

Lähetekeskustelu
Hallituksen esitys HE 31/2011 vp

Jouko Jääskeläinen /kd (vastauspuheenvuoro):


Herra puhemies! On merkittävää, että tässä päätösmekanismissa vaaditaan yksimielisyyttä. Se on erittäin merkittävä asia. Miksi tämä kokonaisuus on niin vaikea? Yksi vaikeus on siinä, että reaalitalous ja numeroiden talous ovat kovin erkaantuneet toisistaan. Toinen vaikeus on siinä, että tämä kaikki olisi pitänyt miettiä jo vuonna 1998, kun euroa lähdettiin tekemään: mitkä ovat mekanismit, jos joku ei toimi niiden mukaan, miten rangaistaan tai miten palkitaan ja miten varaudutaan. Ja varmaan se kolmas vaikeus on siinä, että Suomi, niin kuin useimmat muutkaan maat, ei halua tästä mitään liittovaltiota taikka yhtä valtiota, vaan kansakunnat itsenäisyytensä säilyttäen haluavat tämän yhteisen projektin hoitaa.

Edustaja Niikko täällä kysyi kustannuksia. 14 miljardia, jos niin pahasti kävisi, se Suomen velkataakkaa varmaan lisäisi, mutta kannattaa miettiä sitä vaikutusta, jos tämä järjestelmä hajoaa. Sen vaikutus olisi Suomen talouselämälle kyllä erittäin tuhoisa. Silloin ei olisi kysymys vain jostakin vakuudesta vaan koko siitä prosessista, ja hallituspuolueina yritämme kaikin tavoin korjata tätä kurssia.
 


Puheenvuoro Jyrki Kataisen hallituksen ohjelman käsittelyssä 28.6.2011 eduskunnassa. Jouko Jääskeläinen /kd

Kansalaisnäkökulma

Jyrki Kataisen hallitusohjelma ei ole vain hallinnon ohjelma, vaan myös kansalaisten ja kansalaisjärjestöjen työtä motivoiva ohjelma. Sana ’kansalais’ ja sen eri muotoilut esiintyvät ohjelmassa 59 kertaa.

- Kansalaisjärjestöjen tekemä arvokas työ täydentää yhteiskunnan palveluita ja lisää hyvinvointia.
- Hallitus kasvattaa kansalaisjärjestöjen osuutta kaikesta kehitysyhteistyöstä. - tärkeä linjaus tiukkojen resurssien aikana
- Hallitus tukee vapaata kansalaistoimintaa ja sivistystyötä. Kansalaisjärjestöjen toimintaedellytyksiä vapaaehtois- ja vertaistuen, auttamistyön ja erityispalvelujen tuottajina vahvistetaan, resursointia parannetaan sekä varainhankintaa ja verovapautta selkeytetään. Tärkeää on taata kolmannen sektorin toimintaedellytykset kaikkein heikoimmassa asemassa olevien henkilöiden ja ryhmien elämänmahdollisuuksien tukijana. - erinomaista
- Liikunnassa: Edistetään matalan kynnyksen seuratoiminnan kehittämistä ja toimenpiteitä, joilla seura- ja kansalaistoimintaa voidaan entistä paremmin paikallisesti tukea.
- Nuorisotoiminnassa: Huolehditaan kansalaisjärjestöjen lasten, nuorten ja vanhempien vertais- ja vapaaehtoistoiminnan edellytyksistä.
- Julkisen päätösvallan valmistelua avataan kansalaisille tietoverkkoja hyväksi käyttäen.
- Sosiaalisen median ja muun interaktiivisen tieto- ja viestintäteknologian käyttöä hallinnon ja kansalaisten välisessä kanssakäymisessä lisätään asiakaslähtöisesti.
- Raha-automaattiyhdistyksen avustukset sosiaali- ja terveysjärjestöille kohdennetaan kansalaisten omaehtoista selviytymistä ja hyvinvointia edistäviin kohteisiin.
- Kansalaisia kannustetaan vastuulliseen terveyskäyttäytymiseen hyödyntämällä muun muassa Terveyden edistämisen politiikkaohjelman tuottamia hyviä käytäntöjä. - aivan välttämätöntä
- Hallitus suhtautuu vakavasti kansalaisten Euroopan unionin toiminnasta esittämään kritiikkiin ja pitää kansalaisyhteiskunnan laaja-alaista osallistumista Eurooppa-asioiden käsittelyyn sekä niistä tiedottamista tärkeänä - tarpeellista

Kansalaiset eivät siis ole vain kohde, vaan nimenomaan toimija. Itse asiassa koko hallinto on kansalaisia varten.


Kansalaisten yhteenliittymistä tärkein, perhe, saa myös monta mainintaa. Niitä on yhteensä 52 kappaletta.

- Perheiden hyvinvointia ja jokaisen (kansalaisen) yhteiskunnallista osallisuutta lisätään.
- Ihmisten omaa vastuuta itsestään, perheistään ja yhteisöistään tuetaan.
- perheväkivallan estämiseen ja hoitamiseen paneudutaan ja maahanmuuttopolitiikan osiossa annetaan yleinen linjaus akuuttiin perheenyhdistämiskysymykseen
- Mahdollisuutta perheen ja työn joustavaan yhdistämiseen tuetaan.

Pääosa perhesanoista tietenkin liittyy sosiaalipolitiikan kohdalla. Perhe- työ ja kohtuullinen sosiaaliturva ovat merkittäviä yhteiskunnallisia kysymyksiä. On hyvä asia, että lapsilisiin tai kotihoidon tukeen ei puututa. Näin siis hallituksen linjauksissa. Niille sopii toivottaa menestystä.

Velkaantuminen on kansakunnan koetinkivi. Sana ’velka’ johdannaisineen esiintyy 12 kertaa, näistä monet yksityistalouksien auttamisen kohdalla.

Kaikki varmaankin tunnemme viisikon seikkailut, mutta nyt on edessä uutta. Uuden Kuusikon seikkailukohteista ylivoimaisesti vaikein jakso varmaankin on nimeltään velkaantumisen uhka. Ellemme tulevien vuosien aikana saa kansallista ja valtiomme velkaantumista tiukkaan kuriin, ei tulevilla hallitusneuvottelijoilla ole meistä paljonkaan hyvää sanottavaa.

Tänä päivänä valtionvelan suhde bruttokansantuotteeseen on entistä tärkeämpi luku. Ikääntyvänä maana meillä ei ole varaa tuudittautua optimistiseen ajatukseen siitä, että kaikki menee hyvin, vaikka mitään merkittävää ei tehtäisi.

Jokaisella kehitysjaksolla on omat vaikeutensa arvioida menossa olevaa kehitystä. Esimerkkeinä olkoot vaikka 80-luvun muutos idässä, viime vuosien muutos Nokian kohdalla ja viime kuukausien muutos Välimeren eteläpuolisilla alueilla. On syytä muistaa, että Japani ei ole maailmantalouden veturi, Yhdysvallat ei ole talouden kuningas, Eurooppa on vanheneva maanosa ja vaikuttavimmat muutokset sijoitustoiminnassa tulevat lähivuosina idästä. Varsinkin Kiina on aktiivinen toimija.

Muutoksen nopeutta on mahdoton arvioida. Joka tapauksessa se tulee vaikuttamaan rahamarkkinoiden ja kansainvälisen politiikan kokonaisuuteen. Tämä näköala kannattaa pitää mielessä.

Tämän kaiken keskelle paljon voimia ja iloa uudelle hallitukselle!


 

 

Comments are closed.